Tämä on lupaava artikkeli.

Seychellit

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 30. lokakuuta 2020 kello 17.52 käyttäjän Idea of time (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 30. lokakuuta 2020, perustui tähän versioon.

Seychellien tasavalta
Repiblik Sesel
République des Seychelles
Republic of Seychelles
Seychellien lippu Seychellien vaakuna
lippu vaakuna

Seychellien sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).
Seychellien sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti Wavel Ramkalawan
Pääkaupunki Victoria
Pinta-ala
– yhteensä 455 [1] (sijalla 198)
– josta sisävesiä ei merkittävästi
Väkiluku (2015) 93 400 [2] (sijalla 197)
– väestötiheys 178
– väestönkasvu 0,83[1] (2015)
Viralliset kielet englannin kieli, ranskan kieli, seychellien kreoli.[3]
Valuutta Seychellien rupia (SCR)
BKT (2015)
– yhteensä 2,533 mrd. USD [1]  (sijalla 184)
– per asukas 27 000 USD
HDI (2019) 0,796 [4] (sijalla 67)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 2,3 [5]
– teollisuus 11,5 [5]
– palvelut 71,2 [5]
Aikavyöhyke UTC+4
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
– Britanniasta
29. kesäkuuta 1976
Lyhenne SC
Kansainvälinen
suuntanumero		 +248
Tunnuslause Finis Coronat Opus (Loppu kruunaa työn)[6]
Kansallislaulu ”Koste Seselwa”

Seychellien tasavalta eli Seychellit on saarivaltio Intian valtameressä noin 1 600 kilometriä Afrikan mantereesta itään. Seychellit koostuu noin 115 saaresta, joista 33 on asuttuja. Se on väkiluvultaan Afrikan pienin valtio.

Ranskalaiset tutkimusmatkailijat nimesivät saaret vuonna 1756 Ranskan valtiovarainministerin Jean Moreau de Séchellesin mukaan.[7]

Matkailu on tärkeä elinkeino Seychelleillä. Maailmanlaajuisen talouslaman aikana 2000-vuosikymmenen lopussa maan talous romahti ja se tarvitsi velka-apua selviytyäkseen yli 60 prosentin inflaatiosta.[8]

Maantiede

Maisema Praslinilta, Seychellien toiseksi suurimmalta saarelta.

Seychellit koostuu noin 115 saaresta,[9] joista 33 on asuttuja. Suurin saari on Mahé, jolla asuu lähes 80 prosenttia väestöstä ja jolla sijaitsee pääkaupunki Victoria. Mahé ja sitä ympäröivät saaret ovat kallioperältään graniittia, kun taas muut saaret, esimerkiksi Amirantit, ovat koralliriuttoja. Useimmat korallisaaret ovat asumiskelvottomia.[3] Seychellien korkein kohta Morne Seychellois Mahélla kohoaa 905 metrin korkeuteen.[1] Saarille on matkaa Afrikan rannikolta noin 1 300 kilometriä.[10]

Seychelleillä on kaksi maailmanperintökohdetta: Aldabran atolli ja Valleé de Main luonnonsuojelualue. Aldabran atolli koostuu neljästä korallisaaresta, jotka muodostavat kapean laguunin. Saariryhmää ympäröi suuri koralliriutta, joten atolli on hyvin eristyksissä. Vaikeapääsyisen sijaintinsa ansiosta atolli onkin säilynyt koskemattomana, ja siitä on tullut maailman suurimman jättiläiskilpikonnapopulaation elinympäristö.[11] Valleé de Main luonnonsuojelualue pienen Praslin-saaren sydämessä suojaa alkuperäisen seychellienpalmumetsän jäännöksiä.[12]

Ilmasto

Seychelleillä vallitsee kuuma ja usein myös kostea, mutta miellyttävä trooppinen ilmasto. Lämpötila vaihtelee 24 ja 29 asteen välillä. Kuumuutta vilvoittaa lähes päivittäin rannoille viriävä merituuli.[10] Luoteismonsuunin sateet tuovat vettä saarille joulukuusta maaliskuuhun, ja toukokuusta lokakuuhun vallitsee kuivakausi, jolloin pasaatituulet puhaltavat. Mahén saarella vuotuinen sademäärä vaihtelee Victorian 2 880 millimetristä vuorenrinteitten 3 550 millimetriin.[3] Seychellit ovat trooppisten syklonien kulkureittien ulottumattomissa. Kuivuus aiheuttaa jonkin verran ongelmia, sillä sadevesi on korallisaarilla ainoa makean veden lähde.[1][3]

Luonto

Seychellien luonnon tunnetuin piirre on suuri joukko endeemisiä eläin- ja kasvilajeja. Näistä tunnetuimpia lienevät maailman suurimmista hedelmistä tunnettu seychellienpalmu eli coco-de-mer sekä eteläisillä Aldabran saarilla esiintyvä aldabranjättiläiskilpikonna (Geochelone gigantea). Seychelleillä on kaikkiaan kaksitoista kotoperäistä lintulajia, viisi kotoperäistä matelijalajia ja 78 kotoperäistä kasvilajia.[13][14] Saaristoa ympäröivillä riutoilla esiintyy yli sata hermatyyppistä korallilajia ja 920 eri kalalajia.[15] Oman erikoisuutensa muodostavat saarilla esiintyvät neljä Sooglossidae- ja yksi Hyperoliidae-heimon sammakkolajia. Koska sammakot eivät selviydy merivedessä, niiden täytyy olla jäänne ajalta, jolloin saariryhmä muodostui irtoamalla Intian laatasta yhdessä Madagaskarin kanssa. Saarilla esiintyy myös seitsemän raajatonta matosammakkolajia.[13]

Historia

Seychellit mainitaan portugalilaisten kartoissa ensimmäisen kerran vuonna 1505, joskin arabit ovat ilmeisesti tunteneet saaret huomattavasti aiemmin. Ensimmäinen eurooppalainen saarilla oli portugalilainen Vasco da Gama, joka saapui sinne vuonna 1502. Saarilla ei silloin asunut ketään. Astuessaan saarien hiekkarannoille portugalilaiset luulivat löytäneensä Edenin puutarhan.[16][17] Saarten sijainti Intian ja Euroopan välillä oli tärkeä, ja merirosvot pitivät saaria hallussaan, kunnes britit ja ranskalaiset karkottivat heidät 1700-luvulla. Kuuluisa merirosvopäällikkö Oliver de Vasseur toimi näillä vesillä ja tarinan mukaan piirsi aarteestaan kartan ennen kuin joutui hirtetyksi. Merirosvojen tarunomaista aaretta etsitään vielä nykyäänkin.[18]

Ensimmäiset ranskalaiset asettuivat saarille vuonna 1742 ja ottivat ne haltuunsa vuonna 1756. Saarille tulleet ranskalaiset siirtolaiset alkoivat viljellä kookospähkinöitä ja mausteita. Saarilta vietiin puutavaraa Ranskaan laivanteollisuuden tarpeisiin. Saaret saivat nimen Isle de Séchelles Ludvig XV:n valtiovarainministerin Jean Moreau de Séchellesin mukaan[19]. Saarten nimi myöhemmin muutettiin englanninkieliseen muotoon Seychelles eli suomeksi Seychellit.[19][20] Yhdistynyt kuningaskunta alkoi ottaa saaria haltuunsa 1700-luvun lopussa ja sai ne itselleen 1800-luvulla. Seychellejä hallittiin Mauritiukselta, kunnes saarille nimitettiin oma kenraalikuvernööri. Vuonna 1903 saarista tuli Britannian kruununsiirtomaa.[20]

Vuonna 1964 Seychelleille perustettiin ensimmäiset poliittiset puolueet.[20]Kesäkuussa 1976 saarista tuli itsenäinen valtio, jonka ensimmäiseksi presidentiksi tuli James R. Mancham. Hänet kuitenkin syrjäytettiin vuonna 1977, jolloin entinen pääministeri France-Albert René tuli valtaan. Vuonna 1978 hallitus julisti saarille sosialistisen yksipuoluejärjestelmän.[20] Järjestelmää tuki Neuvostoliitto, Tansania ja Pohjois-Korea, jotka antoivat maalle sotilaallista neuvontaa. Monipuoluejärjestelmä palautettiin vuonna 1991 ja ensimmäiset vapaat vaalit järjestettiin vuonna 1993. Vuonna 1998 Renén puolue Progressiivinen kansanrintama (Seychelles People’s Progressive Front, SPPF) sai 34 parlamenttipaikasta 30. Vuoden 2002 vaaleissa progressiivinen kansanrintama voitti jälleen, mutta opposition kansallispuolue kasvatti paikkalukunsa yhdestä yhteentoista.[20]

Huhtikuussa 2004 varapresidentti James Michel tuli Seychellien uudeksi presidentiksi sen jälkeen, kun Seychelleja yli 27 vuotta hallinnut presidentti France-Albert Rene oli helmikuussa 2004 yllättäen ilmoittanut luopuvansa presidenttiydestä. Rene kuitenkin jatkoi hallitsevan vasemmistolaisen SPPF- puolueen johdossa. Renen itse valitsema seuraaja James Michel oli toiminut hallituksen ministerinä jo Renen sosialistisen diktatuurin aikana vuosina 1977-1993 ennen maan siirtymistä monipuoluedemokratiaan.[21]

Vuoden 2004 tapaninpäivän tsunami aiheutti Seychelleillä suhteellisen suuria tuhoja, sillä maan talous on voimakkaasti riippuvainen kalastuksesta ja turismista.[20][22] Vuonna 2006 SPPF:n James Michel voitti presidentinvaalit. Hän sai 54 prosenttia äänistä, kun opposition Wavel Ramkalawan sai 46 prosenttia ja riippumaton Philippe Boulle vajaan prosentin.[23]

Vuosina 2008–2009 Seychellit kamppaili velkakriisissä ja joutui turvautumaan kansainväliseen apuun. Maailmanpankki myönsi yhdeksän miljardia dollaria lainaa talouden tasapainottamiseen.[20]

Presidentinvaaleissa joulukuussa 2015 istuva presidentti James Michel voitti äärimmäsen niukasti uuden viisivuotiskauden saatuaan 50,2% äänistä toisella kierroksella.[24]

Syyskuussa 2016 presidentti James Michel ilmoitti eroavansa virastaan ja hänen tilalleen presidentiksi nousi varapresidentti Danny Faure. Tätä ennen oppositio eli Seychellien demokraattiinen liitto oli voittanut 15 paikkaa maan parlamenttivaaleissa ja presidentti Michelin puolue oli saanut 10 paikkaa. Michelin puolue oli hallinnut parlamenttia 39 vuotta Seychellien valtapuolueena vuoden 1977 vallakaappauksesta lähtien.[25]

Lokakuussa 2016 Danny Faure vannoi virkavansa maan uutena presidenttinä 12 vuotta vallassa olleen James Michelin seuraajana.[26]

Helmikuussa 2019 Seychellien vaikutusvaltainen entinen presidentti Albert Rene, joka oli toiminut maan presidenttinä yli 27 vuotta vuosina 1977-2004, kuoli 83-vuotiaana.[27]

Politiikka

Presidentti James Michel toimistossaan Victoriassa, Seychelleillä vuonna 2009.

Seychellit on presidentillinen tasavalta. Pääministerin virkaa ei ole. Vuonna 1993 hyväksytyn perustuslain mukaisesti maata johtaa presidentti, joka valitaan yleisillä vaaleilla viiden vuoden välein. Samaan aikaan valitaan myös varapresidentti.[28] Vuonna 2016 presidentin valtakausi rajoitettiin kolmesta kahteen. Se oli perustuslain seitsemäs lisäys.[29] Vuonna 2016 presidentiksi nousi Danny Faure.[30]

Presidentti nimittää hallituksen parlamentin suostumuksella. Lainsäädäntövalta on yksikamarisella parlamentilla. Parlamenttivaalit pidetään viiden vuoden välein. Niissä valitaan 25 jäsentä yksinkertaisella enemmistöllä, yksi kustakin vaalipiiristä. Lisäksi suhteellisen vaalitavan perusteella jokainen puolue saa yhden paikan jokaista saatua kymmenen prosentin ääniosuutta vastaan.[28]

Seychellit oli vuoteen 1991 asti yksipuoluevaltio, jolloin Kansan yhdistynyt puolue (myöhemmin nimellä Seychellien kansan progressiivinen rintama, SPPF) oli ainoa laillinen puolue.[31] Vuonna 1992 puolue päätti aloittaa siirtymän kohti monipuoluejärjestelmää. SPPF, joka loppuvuodesta 2018 vaihtoi nimekseen Yhdistynyt Seychellien puolue, hallitsi Seychellien poliittista kenttää aina vuoden 2016 vaaleihin saakka, jolloin Linyon Demokratik Seselwa -vaaliliitto sai 19 paikkaa parlamentin 34 paikasta.[32][33][34] Osittain tämä johtui siitä, että oppositiopuolueet Seychellien kansanpuolue (SNP) ja Uusi demokraattinen puolue (NDP) boikotoivat vuoden 2011 parlamenttivaaleja, minkä johdosta SPPF sai 88,56% äänistä.[35].

Seychellit arvioitiin vuonna 2020 Afrikan vähiten korruptoituneeksi maaksi.[36]

Talous

Victoria, Seychellien pääkaupunki.
Auringonlasku Seychelleillä.

Seychellien talous on pitkälti riippuvainen turismista, joka työllistää 30 prosenttia työvoimasta ja tuo suuren osan tuloista. Toinen tärkeä talousala on kalastus.[1] Kalan ja vaniljan jalostus ovat kehittyviä teollisuusaloja.[37] Kalastus ja vihannesten viljely täyttävät lähinnä paikallisen kulutuksen tarpeet.[37]

Seychellien tärkeimmät vientituotteita olivat vuonna 2015 tonnikalasäilykkeet, muut kalatuotteet, lääkkeet ja kanelipuun kaarna. Ranska, Iso-Britannia ja Italia olivat suurimmat vientikohteet.[38] Arabiemiirikunnat, Ranska, Espanja ja Etelä-Afrikka ovat puolestaan suurimmat tuontimaat.[39]

Afrikkalaisittain Seychellit ovat vauras maa.[17] Vuonna 2007 bruttokansantuote henkeä kohti oli yli 16 tuhatta Yhdysvaltojen dollaria, mikä tekee maasta Maailmanpankin luokituksissa ylempää keskiluokkaa.[37] Silti se tarvitsi Maailmanpankilta kaksivuotisen velkajärjestelyn, joka myönnettiin vuoden 2008 lopulla, kun inflaatio oli noussut 63 prosenttiin.[8] Vuotta myöhemmin Kansainvälinen valuuttarahasto IMF arvioi velka-avun auttaneen ja maan talouden ahdingon lieventyneen.[40]

YK:n kehitysohjelma UNDP:n laskemalla inhimillisen kehityksen indeksiksillä (Human Development Index, HDI) mitattuna Seychellit on sijalla 57 yhteensä 185 arvioidusta maasta.[41]

Seychelleillä on 14 lentokenttää, kahdeksan satamaa ja 450 kilometriä tietä, josta 440 kilometriä on päällystettyä.[1]

Väestö

Seychelleillä oli maan tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 noin 93 400 asukasta. Mahén saarella asuu suurin osa maan väestöstä, sillä sen väkiluku oli vuonna 2015 noin 80 700.[2]

Seychellien väestö on suhteellisen yhtenäinen, ja sillä on sekä eurooppalaiset että afrikkalaiset juuret. Suurin osa ihmisistä pitää itseään seychelliläisinä, erityisen kulttuurin ja yhteiskunnan edustajina. Aasialaissyntyisiä ihmisiä on vähemmän kuin muilla Intian valtameren saarilla, ja useimmat heistä ovat intialaisia tai kiinalaisia. Ranskalaisten uudisasukkaiden jälkeläiset, joita kutsutaan nimellä grand blanc, muodostavat oman ryhmänsä, mutta heillä ei ole enää valtaa eikä sosiaalista erityisasemaa.[42] Kiinalaiset ja intialaiset toimivat usein kauppiaina.[7]

Vuoden 2010 väestölaskennassa suurin uskontokunta oli katolinen kirkko, johon kuuluu 76,2 prosenttia väestöstä. Lisäksi saarilla on anglikaaneja 6,1 prosenttia, hinduja 2,4 prosenttia, muslimeja 1,6 prosenttia, helluntailaisia 1,5 prosenttia ja adventisteja 1,2 prosenttia väestöstä.[43] Viralliset kielet ovat englanti, ranska ja kreoli.[3] Vuonna 2007 maan 15 vuotta täyttäneistä 91,8 prosenttia oli lukutaitoisia.[41]

Seychelleillä elinajanodote oli vuonna 2015 74,2 vuotta. Miehillä se oli 70,1 ja naisilla 78,7 vuotta. Saarilla on kuusi sairaalaa ja 591 asukasta lääkäriä kohden. Yleisimmät kuolinsyyt olivat verenkiertojärjestelmän sairaudet, kasvaimet ja hengityselimistön sairaudet.[44]

Seychelleillä on väkilukuun suhteutettuna enemmän vankilaväestöä kuin missään muussa maassa. Vuonna 2016 maassa oli noin 735 vankia, noin 0,8 prosenttia maan kokonaisväestöstä. Osuus oli suurempi kuin Yhdysvalloissa, jossa vankien osuus oli samana vuonna noin 0,7 prosenttia.[45]

Maan tärkein korkeakoulutuksesta vastaava taho on Seychellien yliopisto.

Kulttuuri

Seychellien kulttuuri on saanut vaikutteita laajalta alueelta. Pohjoisen Afrikan alueella välimerellinen kulttuuri sekoittui Lähi-idän vaikutteisiin. Orjakaupan mukana vaikutteet levisivät sieltä kauemmas Afrikkaan ja sekoittuivat paikallisten heimojen kulttuuriin. Kun eurooppalaiset tulivat Seychelleille 1700-luvulla, he toivat mukanaan sekä afrikkalaisia orjia että oman kotiseutunsa musiikki- ja tanssiperinteitä valssista masurkkaan.[46]

Seychellien itsenäistymisen jälkeen kansallisesta identiteetistä on keskusteltu paljon. Ensimmäinen presidentti korosti suhteita Britanniaan, mutta hänen vastustajansa koki sen uhkaksi afrikkalaisuudelle[7]. Yläluokka on perinteisesti pitänyt hyviä suhteita ranskalaiseen kulttuuriin.[7] Seychellien kreoli on kirjoitettu kieli, ja sillä ilmestyy päivittäin sanomalehti. Kansantarinoita lukuun ottamatta kielellä ei ole julkaistu kirjallisuutta.[7]

Perinteinen rakennuskanta koostuu kaupunkitaloista ja maalaistaloista. Maalaistaloissa oli tilanhoitajan asunto, kopran kuivaamo ja varastotiloja sisäpihan ympärillä. Työmiesten asunnot olivat kauempana sisäpihasta.[7]

Urheilu

Seychellit on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1980 alkaen, mutta se boikotoi vuoden 1988 kisoja Pohjois-Korean tukena. Se ei ole koskaan saanut olympiamitaleita.[47] Jalkapallo on maan suosituin urheilulaji. Maa liittyi FIFAan vuonna 1986 ja on osallistunut siitä asti jalkapallon maailman- ja Afrikan-mestaruuskilpailujen karsintoihin, toistaiseksi vailla mainittavaa menestystä.[48] Seychellit voitti kuitenkin kultaa isännöimiensä Intian valtameren saarten mestaruuskilpailuiden jalkapalloturnauksessa vuonna 2011 kaadettuaan finaalissa Mauritiuksen. Seychellit toimi lajivalikoimaltaan olympialaisia muistuttavien ja niiden tapaan neljän vuoden välein järjestettävien kisojen isäntämaana myös vuonna 1993 ja on vuoteen 2019 mennessä niiden historian neljänneksi menestynein 242 kultamitalillaan kaikki lajit huomioiden.

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g Seychelles The World Factbook. CIA. Viitattu 26.7.2017. (englanniksi)
  2. ↑ a b Seychelles in Figures, s. 8.
  3. ↑ a b c d e Background Note: Seychelles (arkisto) 20.1.2012. U.S. Department of State. Viitattu 19.10.2013. (englanniksi)
  4. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  5. ↑ a b c Seychelles in Figures, s. 25.
  6. ↑ National Ceremonies and Symbols Seychelles Government. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e f Seychelles Countries and their Cultures. Everyculture.com. Viitattu 26.7.2017. (englanniksi)
  8. ↑ a b Seychelles Economic Governance reforms Program (PDF) (s. 6) 7/2009. African Development Bank. Viitattu 12.9.2010. (englanniksi)
  9. ↑ Why the Seychelles are the most beautiful islands on Earth The Telegraph. 29.6.2017. Viitattu 26.7.2017. (englanniksi)
  10. ↑ a b Country Guide: Seychelles BBC Weather. BBC. Viitattu 26.7.2017. (englanniksi)
  11. ↑ Aldabra Atoll UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 5.4.2016. (englanniksi)
  12. ↑ Vallée de Mai Nature Reserve UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 5.4.2016. (englanniksi)
  13. ↑ a b The endemic species of seychelles (animals) Ministry of Environment, Seychelles. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  14. ↑ The endemic species of seychelles (plants) Ministry of Environment, Seychelles. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  15. ↑ Coral reefs Ministry of Environment, Seychelles. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  16. ↑ Seychelles Travel Information and Vacation Directory Seychellesislands.org. Viitattu 17.9.2010. (englanniksi)
  17. ↑ a b Kiljunen, Kimmo: Maailman maat ja liput, osio Afrikka, artikkeli ”Seychellit”.
  18. ↑ Walburn, Richard H.: Olivier de Vasseur – The Seychelles Pirate Treasure Chart Treasure Hunting. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  19. ↑ a b The History Of The Seychelles (The French Colonize The Seychelles) So Seychelles. Viitattu 11.10.2014. (englanniksi)
  20. ↑ a b c d e f g Seychelles profile – Timeline BBC News. 12.8.2010. BBC. Viitattu 29.8.2010. (englanniksi)
  21. ↑ afrol News - James Michel takes over presidency in Seychelles www.afrol.com. Viitattu 15.1.2020.
  22. ↑ FAO gets recovery going after 2004 tsunami IRIN. 15.12.2005. Viitattu 17.9.2010. (englanniksi)
  23. ↑ Seychelles: 2006 Presidential election provisional results Elokuu 2006. EISA: Electoral Institute for the Sustainability of Democracy in Africa. Viitattu 17.9.2010. (englanniksi)
  24. ↑ Seychelles president re-elected, opposition cries foul Reuters. 19.12.2015. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  25. ↑ Seychelles President Michel to resign bbc.com. 27.9.2016. Viitattu 15.1.2020. (englanti)
  26. ↑ AfricaNews: Seychelles swears in new president, opposition demands another election Africanews. 2016-10-16CEST11:38:38+02:00. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  27. ↑ Seychelles 'kingmaker' ex-president dies at 83 Reuters. 27.2.2019. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  28. ↑ a b Seychelles: Constitution 8/2009. EISA. Viitattu 16.1.2017. (englanniksi)
  29. ↑ Vannier, Rassin & Uranie, Sharon: Seychelles’ National Assembly approves constitutional amendment to limit presidential terms 5.4.2016. Seychelles News Agency. Viitattu 16.1.2017. (englanniksi)
  30. ↑ Danny Faure sworn in as new president of Seychelles Reuters. 16.10.2016. Viitattu 27.7.2017. (englanniksi)
  31. ↑ Seychelles Encyclopædia Britannica. Viitattu 31.12.2017. (englanniksi)
  32. ↑ A brief history of Seychelles 2019. The National Assembly of Seychelles. Viitattu 31.12.2019. (englanniksi)
  33. ↑ Joubert-Lawen, Rita: Seychelles Ruling Party Changes Name Ahead of 2020 Elections 26.11.2018. Bloomberg. Viitattu 31.12.2019. (englanniksi)
  34. ↑ Uranie, Sharon: Opposition coalition -- LDS -- wins Seychelles’ National Assembly in historic electoral transition 11.9.2016. Seychelles News Agency. Viitattu 16.1.2017. (englanniksi)
  35. ↑ Nutley, Albert C.: Elections in Seychelles 2011. African Elections Database. Viitattu 31.12.2019. (englanniksi)
  36. ↑ Here are the 16 least corrupt countries in Africa www.pulse.com.gh. 23.1.2020. Viitattu 10.3.2020. (englanti)
  37. ↑ a b c Economy Seychelles Travel Guide. Viitattu 27.7.2017. (englanniksi)
  38. ↑ Seychelles in Figures, s. 27.
  39. ↑ Seychelles in Figures, s. 29.
  40. ↑ UPDATE 1-IMF agrees new Seychelles package, sees 2010 growth Reuters. 2.11.2009. Viitattu 27.7.2017. (englanniksi)
  41. ↑ a b Human Development Report 2009 UNDP. Viitattu 13.12.2009. (englanniksi)
  42. ↑ Metz, Helen Chapin: Ethnic Groups 1994. U.S. Library of Congress. (englanniksi)
  43. ↑ Population and Housing Census 2010 Report (PDF) (s. 29) Republic of Seychelles. Viitattu 1.4.2015. (englanniksi)
  44. ↑ Seychelles in Figures, s. 10–11.
  45. ↑ Walmsley, Roy: World Prison Population List King's College London, International Centre for Prison Studies. Viitattu 29.5.2018.
  46. ↑ The Roots of Seychellois Music So Seychelles. Viitattu 9.4.2016. (englanniksi)
  47. ↑ Seychelles Sports-Reference.com. Viitattu 27.7.2017. (englanniksi)
  48. ↑ Africa Profile (englanniksi) [vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Seychellit&oldid=19272042”