Suomalainen Tiedeakatemia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo tieteellisestä seurasta. Opetusministeriön alaisesta organisaatiosta katso Suomen Akatemia.
Suomalainen Tiedeakatemia, Mariankatu 5 (arkk. Jean Wik & Theodor Decker, 1841).

Suomalainen Tiedeakatemia ry eli Academia Scientiarum Fennica (engl. Finnish Academy of Science and Letters) on vuonna 1908 perustettu yleistieteellinen seura, jonka tarkoituksena on edistää tutkimusta ja toimia korkeatasoista tiedettä harjoittavien tutkijoiden yhdyssiteenä. Tiedeakatemialla on yli 800 kotimaista ja noin 180 ulkomaista jäsentä, jotka on kutsuttu jäseniksi tieteellisten ansioidensa perusteella.[1] Tiedeakatemian toimitilat sijaitsevat Helsingissä Mariankadulla.[2]

Historiallisesti Suomalainen Tiedeakatemia on ollut nimenomaan suomenkielisen tieteenharjoituksen edistäjä. Huhtikuussa 1909 pitämässään vuosikokousesitelmässä Eliel Aspelin-Haapkylä liitti Suomalaisen Tiedeakatemian perustamisen luontevaksi jatkoksi sitä kehitystä, joka oli alkanut Mikael Agricolan Uuden testamentin suomentamisesta, Elias Lönnrotin Kalevalan julkaisemisesta ja J. V. Snellmanin kansallisuusaatteen jalostumisesta poliittiseksi fennomaniaksi. Aspelin-Haapkylän näkemyksen mukaan Tiedeakatemian perustaminen oli siten historiallinen välttämättömyys.[3][4]

Suomalaisen Tiedeakatemian perustava kokous pidettiin 10. lokakuuta 1908.[5] Valmistavassa kokouksessa 23. marraskuuta 1907 olivat mukana Eliel Aspelin-Haapkylä, J. R. Danielson-Kalmari, J. J. Karvonen, Taavi Laitinen, Gustaf Komppa, Kaarle Krohn, Hjalmar Mellin, J. J. Mikkola, Heikki Paasonen, E. N. Setälä, O. E. Tudeer ja Matti Äyräpää.[6] Näistä Danielsson-Kalmari, Mellin ja Setälä olivat myös Suomen Tiedeseuran jäseniä ja Komppa ja Krohn valittiin jäseniksi vuonna 1908, Paasonen vuonna 1909 ja Mikkola vuonna 1915.[7]

Seuran jäsenmäärä on rajoitettu ja jäsenistö valitsee itse uudet jäsenet. Tiedeakatemia jakaantuu matemaattis-luonnontieteelliseen ja humanistiseen osastoon, jotka voivat jakautua edelleen esimerkiksi tieteenalakohtaisiin ryhmiin. Uudet jäsenet valitaan vuosikokouksessa huhtikuussa.[8]

Tiedeakatemian kotimaiseksi jäsenmääräksi on rajattu enintään 333 alle 65-vuotiasta jäsentä, joista matemaattis-luonnontieteellisessä osastossa 194 ja humanistisessa osastossa 139.lähde? Jäsenen täyttäessä 65 vuotta hänen kiintiöpaikkansa tieteenalakohtaisessa ryhmässä vapautuu, mutta hän jatkaa Tiedeakatemian täysivaltaisena jäsenenä. Tiedeakatemian jäsenyyttä pidetään erityisenä tiedeyhteisön tunnustuksena kuulumisesta alansa eliittiin. Ulkomaisia jäseniä on kutsuttu Akatemian jäseniksi vuodesta 1942 alkaen.[9]

Akatemian kunniajäseniä ovat kanslerit Risto Ihamuotila ja Kari Raivio, professorit Elina Haavio-Mannila, Marjatta Hietala, Bengt Holmström ja Jarmo Visakorpi sekä akateemikko Risto Nieminen.[10]

Tiedeakatemia järjestää esitelmä- ja keskustelutilaisuuksia, kustantaa tieteellisiä julkaisuja ja tekee aloitteita ja antaa lausuntoja tiedettä ja tieteenharjoittajia koskevissa kysymyksissä. Lisäksi Tiedeakatemia jakaa vuosittain noin kaksi miljoonaa euroa apurahoja erityisesti nuorille tutkijoille.[1] Tiedeakatemia rahoittaa tieteellistä tutkimusta jakamalla apurahoja muun muassa Väisälän rahastosta, Eino Jutikkalan rahastosta, Brusiinin Säätiöstä sekä Öhmannin Säätiöstä.[11]

Apurahojen lisäksi Tiedeakatemia myöntää myös erilaisia palkintoja. Väisälän palkinto jaetaan vuosittain 1–3 aktiivivaiheessa olevalle, jo ansioituneelle tutkijalle. Palkintoa on jaettu vuodesta 2000, ja se myönnetään Väisälän rahaston tukemille aloille. Vuodesta 2011 on jaettu Humanistipalkinto uransa alkuvaiheessa olevalle, jo kansainvälistä mainetta saavuttaneelle humanistisen alan tutkijalle. Joka kolmas vuosi myönnetään Eino Jutikkalan historiapalkinto ansiokkaasta historiantutkimustyöstä akateemikko Eino Jutikkalan testamentin mukaisesti. Tiedeakatemia myös myöntää vuosittain kunniapalkinnon yhdelle tieteellisessä työssään ansioituneelle akatemian jäsenelle. Vuodesta 2017 Tiedeakatemia on jakanut kahden vuoden välein Pro Scientia -palkintoa ansioituneelle tieteen puolestapuhujalle.[12]

Vuonna 2007 Suomalainen Tiedeakatemia sai Emil Aaltosen Säätiöltä lahjoituksen, jonka turvin perustettiin Nuorten Tiedeakatemia.[13]

Suomalainen Tiedeakatemia on rekisteröity yhdistys, jonka ylintä toimivaltaa käyttää yhdistyksen kokous. Suomalaisen Tiedeakatemian asioita hoitaa ja sitä edustaa hallitus. Hallituksen esittelijänä ja päätösten toteuttajana toimii Suomalaisen Tiedeakatemian pääsihteeri,[8] joka vuoden 2016 alusta on toiminut täysipäiväisenälähde?. Pääsihteerin tehtävässä on vuodesta 2016 toiminut professori Pekka Aula.[14]

Esimiehet vuodesta 1968 (hallituksen puheenjohtaja)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde[14]

Yleissihteerit / Pääsihteerit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde[14]

  1. a b Meistä Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 20.6.2023.
  2. Yhteystiedot Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 20.6.2023.
  3. Aspelin-Haapkylä, Eliel: Suomalaisen Tiedeakatemian edellytykset. Suomalaisen Tiedeakatemian esitelmät ja pöytäkirjat, 1909, nro 1, s. 51–64. Suomalainen Tiedeakatemia.
  4. Jyrki Paaskoski: Oppineiden yhteisö: Suomalainen Tiedeakatemia 1908–2008, s. 31. Otava, 2008.
  5. Historia Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 20.6.2023.
  6. Tietosanakirja, 9. osa, s. 250–251. (Hakusana Suomalainen Tiedeakatemia) Tietosanakirja Oy, 1917. Teos Projekt Runebergissa (viitattu 20.6.2023).
  7. Fredrik Elfving: Finska Vetenskapssocietetens historia 1838–1938, s. 302–309. Societas Scientiarum Fennica, 1938.
  8. a b Säännöt Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 20.6.2023.
  9. Ulkomaiset jäsenet Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 20.6.2023.
  10. Kunniajäsenet Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 17.6.2023.
  11. Haettavat apurahat Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 22.2.2022.
  12. Pro Scientia - Tieteen puolesta -palkinto Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 13.11.2021.
  13. Nuorten Tiedeakatemia Tiedeakatemia. Viitattu 25.3.2023.
  14. a b c Suomalaisen Tiedeakatemian esimiehet ja pääsihteerit Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 26.7.2024.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Oiva Ketonen, Suomalainen Tiedeakatemia 1908–1958, Helsinki 1959
  • Aimo Halila: Suomalainen Tiedeakatemia 1908–1983, Helsinki 1987.
  • Paaskoski, Jyrki: Oppineiden yhteisö: Suomalainen Tiedeakatemia 1908–2008. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 9789511225294
  • Jyrki Paaskoski: A community of Scholars. The Finnish Academy of Science and Letters, 1908–2008, Helsinki 2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]