Parsa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.
Tämä artikkeli kertoo kasvilajista. Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Parsa
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Asparagales
Heimo: Parsakasvit Asparagaceae
Suku: Parsat Asparagus
Laji: officinalis
Kaksiosainen nimi

Asparagus officinalis
L.

Katso myös

  Parsa Wikispeciesissä
  Parsa Commonsissa

Parsa eli ruokaparsa (Asparagus officinalis) on yksisirkkainen kasvilaji, joka on tunnettu vihanneksena. Sen nuoria versoja, tankoparsaa, viljellään ravintokasvina.

Parsaa on ennen käytetty myös lääkekasvina. Parsaa on käytetty jo hyvin varhain ravintokasvina sen hienon maun ja diureettisten ominaisuuksien vuoksi. Parsa mainitaan maailman vanhimmassa tunnetussa keittokirjassa, Apiciuksen teoksessa De re coquinaria 200-luvulta.

Parsa on melko vaativa kasvi, joka tuottaa satoa vasta kolmantena keväänä.[2] Viljelymaa tulisi olla kalkitettua ja hieman savista.

Valkoinen ja vihreä parsa ovat itse asiassa samaa kasvia. Vihreän parsan sato korjataan, kun versot ovat kasvaneet noin 15 cm:n korkuisiksi. Valkoista parsaa saadaan korjaamalla sato "maan alta" heti kun versojen kärjet ovat pinnalla.[3]

Yksinkertaisimmillaan parsanversoja keitetään tai höyrytetään kunnes ne pehmenevät ja tarjotaan kevyen kastikkeen tai voisulan kanssa. Parhaaseen lopputulokseen päästään kuitenkin sitomalla versoja nipuksi ja laittamalla nippu pystyasennossa kiehuvaan veteen, jolloin versojen tyvet keittyvät ja pehmeämmät kärjet höyryttyvät. Parsan keittämiseen on myös erityisiä pohjasta rei’itettyjä astioita, jolloin oikeaoppinen keittäminen onnistuu vieläkin paremmin.

Brittiläisen tutkimuksen mukaan noin 40 % ihmisistä erittää parsan nauttimisen jälkeen virtsaan vahvatuoksuisia rikkipitoisia hajoamistuotteita, kuten tioleja ja tioestereitä. Hajoamistuotteiden synty virtsassa määräytyy geneettisesti. Koska suurimmalta osalta ihmisiä puuttuu geeni, joka hajottaa parsassa olevan aromiaineksen, ei heidän virtsassaan ole havaittavissa mitään hajumuutoksia.[4]

Valkoista parsaa

Historiaa

Parsaa on viljelty ensimmäisen kerran 5000 vuotta sitten Egyptissä[5] ja ajanlaskun alun aikoihin Välimeren alueella ja Vähässä-Aasiassa. Kreikkalaiset ja roomalaiset rakastivat parsan makua, rakennetta ja lääkinnällisiä ominaisuuksia. Roomalaiset keisarit olivat niin mieltyneitä parsaan, että he pitivät erityisiä laivoja parsan noutamiseen ja kutsuivat tätä "parsalaivastoksi". Kreikkalaiset eivät ilmeisesti koskaan viljelleet parsaa, mutta roomalaisilla oli vuonna 200 eaa. tarkat ohjeet siitä, miten parsaa tuli viljellä. Parsaa syötiin sesonkiaikaan sekä kuivatettiin myöhempää käyttöä varten. Parsan käyttö levisi 1500-luvulla Ranskaan ja Englantiin ja myöhemmin Pohjois-Amerikkaan. Parsa on esiintynyt myös muinaisissa egyptiläisissä kirjoituksessa ja sitä on viljelty myös Syyrian ja Espanjan alueilla.

Ravintoarvo

Parsa on yksi ravinnepitoisimmista kasviksista. Se on kasvikunnan paras foolihapon lähde. Parsa on hyvin vähäkalorista - yhdessä versossa on alle 17 kJ ja sadassa grammassa vain noin 65 kJ energiaa. Parsassa ei ole rasvaa eikä kolesterolia ja vain vähän natriumia. Parsassa on runsaasti kaliumia ja ravintokuitua. Lisäksi se sisältää rutiinia, joka vahvistaa verisuonten seinämiä.lähde?

Levinneisyys

Peru on tällä hetkellä maailman johtava parsanviejämaa. Se on ohittanut muut suuret parsantuottajamaat, kuten Kiinan ja Yhdysvallat. Määrällisesti suurimmat parsanviejämaat vuonna 2004 olivat Peru, Meksiko ja Yhdysvallat. Suurimmat parsan tuojat olivat Yhdysvallat, Euroopan unioni ja Japani. Kiina ilmoittaa tuottavansa paljon enemmän kuin Peru, mutta vientitilastoissa se jää Perusta jälkeen.[6]

Lähteet

  1. ↑ Asparagus officinalis IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. ↑ BBC countryfile magazine
  3. ↑ Yhteishyvä[vanhentunut linkki]
  4. ↑ Why does asparagus make urine smell? Guardian.co.uk
  5. ↑ Hyvä tietää parsasta (Arkistoitu – Internet Archive) Kotimaiset kasvikset
  6. ↑ World Asparagus Situation & Outlook (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

Suomalaiset hyötypuutarhakasvit
Juurekset
Kaalit
Kurkkukasvit
Mausteet
Mukulakasvit
Palkokasvit
Sipulit
Muut kasvikset
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Parsa&oldid=22228137”