Jumalten luonteesta
| Jumalten luonteesta | |
|---|---|
| De natura deorum | |
 Teoksen kansilehti vuodelta 1880. |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Cicero |
| Kieli | latina |
| Genre | filosofia |
| Julkaistu | 45–44 eaa. |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Jumalten luonteesta (lat. De natura deorum) on Ciceron kirjoittama filosofinen teos, joka käsittelee teologisia ja uskonnonfilosofisia kysymyksiä sekä luonnonfilosofiaa.[1][2] Teos antaa merkittävää tietoa monista myöhemmin kadonneista teoksista, joita siinä on hyödynnetty, ja se antaa tietoa oman aikansa uskonnollisesta ajattelusta. Teos on vaikuttanut teologiseen ja filosofiseen ajatteluun etenkin valistusaikana.
Historia
Cicero kirjoitti teoksen vuosien 45–44 eaa. aikana, tyttärensä Tullian kuoleman jälkeen. Hän omisti teoksen ystävälleen Marcus Brutukselle. Cicero oli jo aiemmin käsitellyt uskonnollisia aiheita puheessaan Milon puolesta (Pro Milone).[1][2]
Cicero hyödynsi teoksessaan kreikkalaisten filosofikoulukuntien ja erityisesti hellenistisen filosofian koulukuntien kirjallisia lähteitä, joista monet ovat sittemmin kadonneet. Näin hänen teoksensa on merkittävä lähde muutoin kadonneisiin teoksiin. Samalla hän tarjoaa tietoa oman aikansa roomalaisesta uskonnollisesta ajattelusta. Myöhemmin Cicero jatkoi uskonnollisten teemojen käsittelyä teoksissaan Kohtalosta (De fato) ja Ennustamisesta (De divinatione).[1][2] Nämä kolme teosta muodostavatkin eräänlaisen trilogian.[3]
Minucius Felix hyödynsi Ciceron teosta kirjoittaessaan teostaan Octavius. Se vaikutti myös muun muassa Arnobiukseen, Lactantiukseen ja Augustinukseen. Nonius Marcellus lainasi teosta laajalti 300-luvulla. Keskiajalla teos ei ollut erityisen tunnettu, mutta se tuli laajemmin tunnetuksi renessanssiaikana. Lorenzo Valla esitti teoksessaan De voluptate (1431) samanlaisen keskustelun eri koulukuntien edustajien välillä. Luonnollisen uskonnon perusteita etsineenä valistusaikana teos oli erityisen suosittu varsinkin deistien keskuudessa, ja se vaikutti esimerkiksi Thomas Hobbesiin, Edward Herbertiin, John Lockeen ja John Tolandiin, mutta myös rationalistiteologeihin, kuten Samuel Clarkeen. David Hume perusti teoksensa Dialogues Concerning Natural Religion (n. 1750) Ciceron teokseen.[1][2]
Ciceron teos käsittää kolme kirjaa. Vuonna 1811 Bolognassa julkaistiin myös kadonneeksi väitetty neljäs kirja, joka oli kuitenkin katoliseksi ja ultramontanistiseksi propagandaksi tarkoitettu tökerö väärennös. Monet oppineet pitivät anakronismien täyttämää väärennöstä tahattomasti hauskana ja se julkaistiin myös Englannissa.[4]
Sisältö
Ciceron teos on muodoltaan dialogi. Kukin keskustelu käsittelee yhden kreikkalaisen ja roomalaisen filosofin teologista ajattelua. Keskusteluissa hyödynnetään stoalaisia, epikurolaisia ja akateemisen skeptisismin teorioita ja argumentteja perustavien teologisten kysymyksien tutkiskeluun. Samalla käsitellään luonnonfilosofiaa, joka liittyi tuohon aikaan kiinteästi teologiaan.[1][2]
Cicero esiintyy teoksessa kertojana, mutta ei ota aktiivisesti osaa itse keskusteluun. Keskustelussa Gaius Velleius edustaa epikurolaisuutta ja Quintus Lucilius Balbus stoalaisuutta, kun taas Gaius Cotta puhuu Ciceron oman akateemisen skeptismin puolesta. Andrew R. Dyckin mukaan henkilöt ovat teoksessa koulukuntiensa stereotyyppisiä edustajia enemmän kuin todellisia henkilöitä. Keskustelu käydään Cottan kotona yhden päivän aikana. Teoksessa on kuitenkin viitteitä siitä, että se olisi tekstin aiemmassa versiossa ollut jaettuna useammalle päivälle. Erään ehdotuksen mukaan jokainen alkuperäisestä kolmesta kirjasta olisi alun perin sisältänyt yhden päivän keskustelun, mutta teksti olisi myöhemmin jaettu kolmeen kirjaan toisella tavalla.[1]
Teoksen kirja I sisältää Ciceron omaelämäkerrallisen johdannon, Velleiuksen epikurolaisen teologian esittelyn ja Cottan esittämän epikurolaisuuden kritiikin. Velleius esittelee samalla laajasti muiden koulukuntien oppeja havainnoillistaakseen, kuinka epikurolainen ajattelu eroaa niistä. Kirja II keskittyy Balbuksen esittämään stoalaisen teologian esittelyyn ja puolustukseen. Kirja III esittää Cottan vastaväitteet Balbuksen väitteisiin.[1] Cotta kuitenkin suhtautuu stoalaisuuteen selvästi kunnioittavammin kuin epikurolaisuuteen. Myös se, että Cicero omisti epikurolaisuudelle yhden ja stoalaisuudelle kaksi kirjaa osoittaa, että Ciceron huomio oli enemmän jälkimmäisen koulukunnan ajattelussa.[2]
Eräs keskeinen aihe teoksessa on jumalallinen kaitselmus (providentia) ja sen olemassaolo. Keskeinen jaottelu tehdään jo teoksen alussa niihin, jotka katsovat jumalten olevan toimettomia, ja niihin, jotka uskovat kaitselmukseen ja siihen, että kaikkeus on jumalten luoma. Keskustelun kuluessa käy ilmeiseksi, että jako kuvaa juuri epikurolaisia ja stoalaisia. Cicero käsittelee myös jumalten oikeaa palvelemista; keskustelussa kumpikin osapuoli erottaa hylättävän taikauskon jumalten hurskaasta palvelemisesta.[5] Cicero mainitsee moneen otteeseen oman toimensa auguurien kollegion jäsenenä.[5][6]
Keskustelun lopussa sekä epikurolainen että stoalainen kanta on kumottu ilman syntynyttä yhteisymmärrystä. Edward Claytonin mukaan teos edustaa tällaisena kenties parhaiten Ciceron skeptisististä menetelmää.[3]
Teoksen kieli pyrkii antamaan kuvan yläluokkaisesta keskustelusta. Sen sanastossa esiintyy muita Ciceron teoksia enemmän kreikkalaisia lainasanoja sekä Ciceron muillekin teoksille tyypillisiä latinankielisiä uudissanoja.[1]
Lähteet
- ↑ a b c d e f g h Dyck, Andrew R.: "Introduction". Teoksessa Cicero, Marcus Tullius: De Natura Deorum, Book 1, s. 1-16. (Toim. Andrew R. Dyck. Cambridge Greek and Latin Classics, Cambridge Greek and Latin Classics) Cambridge University Press, 2003. ISBN 0521006309 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d e f Walsh, P. G.: "Introduction". Teoksessa Cicero: The Nature of the Gods. (Oxford World's Classics) Oxford University Press, 1997. ISBN 0191623148 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b Clayton, Edward: Cicero: Cicero's writings The Internet Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 12.3.2013. (englanniksi)
- ↑ Sarsila, Juhani: Historian väärennöksiä ja väärentämisen historiaa, s. 163–166. Otava, 1988.
- ↑ a b Torkki, Juhana: The Dramatic Account of Paul's Encounter with Philosophy, An Analysis of Acts 17:16-34 with Regard to Contemporary Philosophical Debates, s. 56-68, 94-100. (Academic Dissertation) University of Helsinki, Faculty of Theology, Department of Biblical Studies, 2004. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Cicero: Jumalten luonteesta I.25, I.72.
Kirjallisuutta
- Cicero, Marcus Tullius: De Natura Deorum, Book 1. (Toim. Andrew R. Dyck. Cambridge Greek and Latin Classics, Cambridge Greek and Latin Classics) Cambridge University Press, 2003. ISBN 0521006309
- Cicero, Marcus Tullius: On the Nature of the Gods. Teoksessa Cicero, Marcus Tullius: Volume XIX. (On the Nature of the Gods (De Natura Deorum). Academics (Academica). Loeb Classical Library 268) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1933. ISBN 0674992962 Latinankielinen alkuteksi ja englanninkielinen käännös.
- Cicero, Marcus Tullius: The Nature of the Gods. (Toim. J. John MacDonald Ross. Volume 265 of Penguin classics) Penguin Books Limited, 1972. ISBN 0140442650 (englanniksi)
- Cicero, Marcus Tullius: The Nature of the Gods. (Oxford World's Classics) Oxford University Press, 1997. ISBN 0191623148 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Cicero: M. Tulli Ciceronis de Natura Deorum ad M. Brutum. The Latin Library. (latinaksi)
- Cicero: De natura deorum, libri tres (Cambridge, Univ. Press 1880–1885). The Internet Archive. (latinaksi)
- Cicero: De Natura Deorum. Academica (englanniksi)