Hiragana
Hiragana (jap. 平仮名) on toinen japanin kirjoitusjärjestelmässä käytetyistä kana-tavumerkistöistä. Kukin merkki koostuu konsonantista ja vokaalista, poikkeuksena pelkät vokaalit ja "n". Hiraganaa käytetään yleensä partikkelien ja sanojen taivutusmuotojen merkitsemiseen, harvinaisten tai vaikeiden merkkien ääntämisohjeiden merkitsemiseen sekä lapsille tarkoitettujen tekstien kirjoittamiseen.
Hiragana-merkit kehitettiin man’yōgana-merkeistä.[1]
Alla olevassa taulukossa näkyvät sekä hiraganat että niistä saatavat yhdistelmät.
Merkkien ulkonäkö voi hieman vaihdella käytetyn fontin mukaan. Esimerkiksi ri-tavua vastaava merkki esiintyy joskus yhtenäisenä ja joskus kahdesta erillisestä osasta koostuvana.
| あ a | い i | う u | え e | お o | (ya) | (yu) | (yo) |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| か ka | き ki | く ku | け ke | こ ko | きゃ kya | きゅ kyu | きょ kyo |
| さ sa | し shi | す su | せ se | そ so | しゃ sha | しゅ shu | しょ sho |
| た ta | ち chi | つ tsu | て te | と to | ちゃ cha | ちゅ chu | ちょ cho |
| な na | に ni | ぬ nu | ね ne | の no | にゃ nya | にゅ nyu | にょ nyo |
| は ha | ひ hi | ふ fu | へ he | ほ ho | ひゃ hya | ひゅ hyu | ひょ hyo |
| ま ma | み mi | む mu | め me | も mo | みゃ mya | みゅ myu | みょ myo |
| や ya | ゆ yu | よ yo | |||||
| ら ra | り ri | る ru | れ re | ろ ro | りゃ rya | りゅ ryu | りょ ryo |
| わ wa | ゐ wi | ゑ we | を o/wo | ||||
| ん n | |||||||
| が ga | ぎ gi | ぐ gu | げ ge | ご go | ぎゃ gya | ぎゅ gyu | ぎょ gyo |
| ざ za | じ ji | ず zu | ぜ ze | ぞ zo | じゃ ja | じゅ ju | じょ jo |
| だ da | ぢ (ji) | づ (zu) | で de | ど do | ぢゃ (ja) | ぢゅ (ju) | ぢょ (jo) |
| ば ba | び bi | ぶ bu | べ be | ぼ bo | びゃ bya | びゅ byu | びょ byo |
| ぱ pa | ぴ pi | ぷ pu | ぺ pe | ぽ po | ぴゃ pya | ぴゅ pyu | ぴょ pyo |
K-rivistä (ka, ki, ku, ke, ko) saadaan g-rivi (ga, gi, gu, ge, go), s-rivistä z-rivi, t-rivistä d-rivi ja h-rivistä b-rivi lisäämällä lainausmerkin näköinen merkintä (゛, dakuten) merkin oikeaan yläkulmaan. H-rivistä saadaan lisäksi p-rivi lisäämällä yläkulmaan pieni ympyrä (゜, handakuten).
W-rivin punaiset merkit "wi" ja "we" on poistettu käytöstä.
Poikkeukset partikkelien lausumisessa
Merkkien lausuminen on toisen maailmansodan jälkeisten uudistusten jälkeen hyvin säännöllistä, mutta partikkeleina käytettäessä poikkeuksia on kolme:
- は, ha lausutaan wa
- へ, he lausutaan e
- を, wo lausutaan o
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Araki-Masonen, Kumi: Hiragana ja katakana: Opas japanilaisen tavukirjoituksen maailmaan, s. 11–12. Finn Lectura, 2006. ISBN 951-792-304-X
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hanami Web – japaninkielinen näppäimistömerkistö (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Kanjikaverin sivut hiraganojen opiskeluun