Geopuisto

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 17. toukokuuta 2024 kello 16.03 käyttäjän J Hokkanen (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Geopark-verkostoon kuuluva alue Kiinassa.
Copper Coast Geoparkin rantakallioita Irlannissa.

Geopuistot (engl. geoparks, ruots. geoparker [1]) muodostavat ainutlaatuisten geologisten kohteiden ja alueiden kansainvälisen verkoston, joka perustettiin kesäkuussa 2000. Verkostoa kutsutaan yleisesti myös nimellä Geopark-verkosto. Unescon yleiskokous hyväksyi 17. marraskuuta 2015 International Geoscience and Geoparks Programme -ohjelman perustamisen, jolla Geopark-verkosto siirtyi osaksi Unescon toimintaa. Verkosto on tarkoitettu geologisen perinnön suojeluun, jakamaan kokemuksia geoturismista ja kestävästä kehityksestä, sekä esittämään parhaita käytäntöjä luonnontieteiden opetuksesta. Monista suomalaisistakin geopuistoista käytetään vain englanninkielistä nimitystä.

Heinäkuussa 2024 Unescon maailmanlaajuiseen Geopark-verkostoon kuuluu 213 kohdetta 48 maassa. Pohjoismaissa näistä kohteista on 15, ja niistä viisi Suomessa: Rokua, Lauhanvuori-Hämeenkangas, Saimaa, Salpausselkä ja Lappajärvi.[2]

Geoparkit järjestävät vuosittain geopark-tapahtumaviikon. [3]

Verkoston toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unesco Global Geoparks -verkosto järjestää joka toinen vuosi kansainvälisen konferenssin.

Euroopan Geopark-verkosto järjestää vuosittain kaikille kiinnostuneille avoimen konferenssin. Konferenssissa esitellään verkoston kohteiden toimintaa ja uusia verkostoon pyrkiviä kohteita. Euroopan Geopark-verkostolla on lisäksi oma vuosittain ilmestyvä lehti ja verkkosivut. Toukokuun viimeisellä viikolla vietetään kaikissa Euroopan Geopark-kohteissa Geopark-viikkoa, jonka aikana esitellään kussakin kohteessa sen toimintaa ja kohteita.

Verkoston jäsenet valitsevat jätettyjen hakemusten perusteella uudet Geopark-kohteet vuosittain pidettävässä kokouksessa. Geopark-kohteelta vaaditaan kansainvälisesti arvokkaan geologisen perinnön lisäksi kulttuurin ja elävän luonnon arvoja sekä aktiivista toimintaa paikallisyhteisönsä hyväksi. Geopark-verkoston jäsenalueet arvioidaan uudelleen neljän vuoden välein, mikäli alue ei enää täytä verkoston kriteerejä se voi menettää jäsenyytensä.

Geopark-verkoston tavoitteena on, että kaikissa maissa, joissa sillä on jäsenalueita, olisi myös kansallinen Geopark-toimikunta. Suomen Geopark-toimikunta on perustettu maaliskuussa 2013. Suomen Geopark-toimikunnan muodostavat Geologian tutkimuskeskuksen, Ympäristöministeriön, Metsähallituksen luontopalveluiden, VisitFinlandin, Rokua Geoparkin, Lauhanvuori-Hämeenkangas Geoparkin sekä Saimaa Geoparkin edustajat. Toimikunnassa on lisäksi Suomen Unesco-toimikunnan edustus.[4] Toimikuntien tehtävänä on ohjata Geopark-toiminnan kehittymistä ja tarjota neuvontaa uusille jäseniksi pyrkiville alueille.

Suomalaiset Geopark-kohteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kartta
Rokua (magenta), Lappajärvi (sininen), Lauhanvuori-Hämeenkangas (syaani), Saimaa (vihreä) ja Salpausselkä (punainen)

Suomen ensimmäinen Unesco Global Geopark[5] on Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien alueella sijaitseva Rokua Geopark. Rokua Geopark koostuu Rokuan harju- ja dyynialueesta, Oulujokilaaksosta sekä Oulujärvestä. Rokua Geoparkin teema on jääkausi, jonka jäljet ovat alueella erinomaisen havainnollisesti nähtävissä. Rokua Geopark on maailman pohjoisin Geopark. Rokua Geoparkin hallinnoinnista vastaavat yhteisesti Utajärven, Muhoksen ja Vaalan kunnat, Rokuan Terveys- ja Kuntouttamissäätiö sekä Metsähallitus. Rokuan jäsenyyshakemus hyväksyttiin lokakuun 1. päivänä 2010.

Rokuan geoparkin alueeseen kuuluvat Muhos, Utajärvi ja Vaala[6].

Lauhanvuori-Hämeenkangas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauhanvuori-Hämeenkangas Unesco Global Geoparkin teemana on esitellä alueen kehitystä muinaisesta vuoristoseudusta laakeaksi suomaaksi. Geoparkin alueesta kolmannes on suota, ja siellä sijaitsee Etelä-Suomen oloissa harvinaisen laajoja suoalueita. Luontokohteiden ohella Geopark esittelee soihin liittyvää kulttuurihistoriaa. Lauhanvuori-Hämeenkangas Geopark sijaitsee kolmen maakunnan rajaseudulla Pohjois-Satakunnassa, Etelä-Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla. Alueella sijaitsevia luontokohteita ovat esimerkiksi Lauhanvuoren kansallispuisto, Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto, Hämeenkankaan harjujakso, Kuninkaanlähde Kankaanpäässä ja Käskyvuori Kihniössä. [7][8] Lauhanvuori-Hämeenkangas Geopark hyväksyttiin Geopark-verkostoon toisena suomalaisena alueena heinäkuussa 2020.[9]

Lauhanvuori – Hämeenkangas Unesco Global Geopark sijaitsee yhdeksän kunnan alueella: ne ovat Isojoki, Jämijärvi, Kankaanpää, Karijoki, Karvia, Kauhajoki, Kihniö, Parkano ja Siikainen.[10]

Kolmanneksi suomalaiseksi Geoparkiksi hyväksyttiin Saimaa Geopark huhtikuussa 2021. Saimaa on itäisen Suomen aarre, joka tunnetaan puhtaasta järviluonnosta sekä upeista vesistölabyrinteistä, jotka miljoonien vuosien aikana ovat muovautuneet nykyiseen loistoonsa. Saimaa Geopark koostuu 9 kunnan alueesta: Imatra, Lappeenranta, Puumala, Ruokolahti, Savitaipale, Sulkava, Taipalsaari, Juva ja Mikkeli. Saimaa UNESCO Global Geoparkin 65 geokohdetta kertovat Suomen suurimman järven muinaisista ajoista. Reunamuodostumat, harjut, siirtolohkareet sekä hiidenkirnut muistuttavat viimeisimmästä jääkaudesta, joka päättyi noin 10 000 vuotta sitten.

Salpausselkä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salpausselkä Geopark hyväksyttiin joukkoon 13. huhtikuuta 2022[11]. Salpausselkä Geopark koostuu Lahden, Hollolan, Asikkalan, Heinolan, Sysmän ja Padasjoen kuntien alueista[11]. Alueella sijaitsevat esimerkiksi Päijänteen kansallispuisto, Tiirismaan alue, Kelvenne, Pulkkilanharju, Paistjärven suojelualue, Kammiovuori, Vesijaon luonnonpuisto, Koreakoivu ja Kutajärvi [11] [12].

Lappajärven Kraatterijärvi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lappajärven kraatterijärvestä tuli Suomen viides geopark vuonna 2024. Geopark sijaitsee Alajärven, Evijärven, Lappajärven ja Vimpelin kuntien alueella. Alueen merkittävä erityispiirre on kovassa kuumuudessa ja paineessa syntynyt kivilaji kärnäiitti.[13]

Suunnitteilla olevat Geoparkit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on meneillään useita projekteja, jotka tähtäävät Geopark-jäsenyyteen. Niihin kuuluu muun muassa Karelia Geopark [14].

Pohjoismaissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanskassa sijaitsevat Odsherred ja Vestjylland; Islannissa Katla ja Reykjanes; ja Norjassa Gea Norvegica, Magma sekä Trollfjell.[15]

  1. geopuistot YSO – Yleinen suomalainen ontologia. 29.9.2023. Helsinki: Kansalliskirjasto. Viitattu 17.5.2024.
  2. List of UNESCO Global Geoparks and Regional Networks unesco.org. 27.3.2024. Viitattu 27.3.2024.
  3. https://www.lahti.fi/uutiset/tutustu-salpausselka-geopark-viikkojen-laajaan-ohjelmaan/
  4. Geopark-verkostot Lauhanvuori - Hämeenkangas Geopark. Viitattu 13.12.2021.
  5. Jäsenet
  6. https://plus.google.com/+UNESCO:+ROKUA UNESCO GLOBAL GEOPARK (Finland) UNESCO. 27.7.2021. Viitattu 27.3.2024. (englanniksi)
  7. Geoparkit Luontoon.fi. Viitattu 30.8.2023.
  8. Lauhanvuori-Hämeenkangas Geopark lhgeopark.fi. Viitattu 30.8.2023.
  9. Niemistö, Elina: Suomeen on syntynyt toinen Unescon Geopark – Lauhanvuori-Hämeenkangas hyväksyttiin maailmanlaajuiseen geologisesti ainutlaatuisten kohteiden verkostoon Yle Uutiset. Arkistoitu 9.7.2020. Viitattu 9.7.2020.
  10. https://lhgeopark.fi/geopark-info/geopark-kunnat/
  11. a b c Salpausselän jääkauden muovaamat maisemat saivat Unesco Geopark -statuksen Yle Uutiset. 13.4.2022. Arkistoitu 13.5.2022. Viitattu 9.1.2023.
  12. Geoparkit Luontoon.fi. Viitattu 9.1.2023.
  13. Lappajärven Kraatterijärvi Geopark sai Unescon hyväksynnän Yle Uutiset. 27.3.2024. Viitattu 27.3.2024.
  14. Geopark-projekti etsii rahaa ja toimijoita Karjalainen. 11.5.2015. Arkistoitu 28.1.2019. Viitattu 28.1.2019.
  15. List | United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization www.unesco.org. Viitattu 4.8.2020.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Zouros, N. (toim.): European Geoparks. Natural History Museum of the Lesvos Petrified Forest. Greece. ISBN 978-960-7646-91-0

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]