Bayezid II

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Bayezid II (1447/48 – 26. toukokuuta 1512) oli Osmanien valtakunnan sulttaani vuodesta 1481 vuoteen 1512.

Bayezid syntyi Demotikassa, Traakiassa. Mehmed II Valloittajan poikana Bayezid astui valtaan 1481 isänsä kuoltua. Isänsä tavoin hän oli itäisen ja läntisen kulttuurin suojelija ja toisin kuin monet muut sulttaanit, teki kovasti töitä taatakseen hyvän sisäpolitiikan, jonka takia hän saikin lisänimen ”Oikeus”. Koko hallituskautensa Bayezid kävi sotaa saadakseen venetsialaisten hallitseman Morean itselleen, tietäen että se oli avain Osmanien tulevaan meriherruuteen itäisellä Välimerellä. Viimeinen näistä sodista tapahtui 1501 ja jätti Mistran ja Monemvasian pääsitadellit Beayzidin haltuun.

Bayezidin päällimmäinen ongelma oli hänen veljensä Cem, joka julisti itsensä sulttaaniksi ja haki sotilaallista tukea Rodoksen Johanniittain ritarikunnalta vuonna 1482. Lopulta ritarit luovuttivat Cemin paavi Innocentius VIII:lle vuonna 1489. Paavi suunnitteli käyttävänsä Cemiä hyväksi ajaakseen osmanit pois Euroopasta, mutta koska ristiretki ei kantanut hedelmää, Cem jäi vangiksi Roomaan. Vuonna 1492 Ranskan kuningas Kaarle VIII saapui Roomaan Italian sotaretkellään ja pakotti aiemmin samana vuonna paaviksi nousseen Aleksanteri VI:nnen luovuttamaan Cemin Ranskan armeijalle. Prinssi Cem kuoli lopulta Napolissa kaksi päivää sen jälkeen, kun Ranskan armeija oli saapunut sinne vuoden 1495 helmikuussa.^[1]

Kapinat idässä, erityisesti Kizil Bashin kapina, vaivasivat suurinta osaa Bayezidin hallintokaudesta ja niitä usein tuki Persian šaahi Ismael, joka oli innokas šiialaisuuden levittäjä ja halusi heikentää osmanien valtaa. Osmanien valta todellakin oli uhattuna Anatoliassa tänä aikana ja muun muassa Bayezidin suur-visiiri Hadım Ali Pasha kuoli taistelussa kapinallisia vastaan vuonna 1511.^[1]

Bayezid myös lähetti Osmanien laivaston Espanjaan 1492 hakemaan karkotettavia juutalaisia.^[1] Mehmed II:n suvaitsevamman kauden jälkeen Bayezid II painosti juutalaisia kääntymään muslimeiksi.^[1][2] Synagogia hävitettiin ja juutalaisten oli käytettävä heidät erottavia tunnuksia.^[3] 170 vuotta myöhemmin heidät karkotettiin Istanbulista, omaisuus takavarikoitiin ja synagogia poltettiin.^[2]

14. syyskuuta 1509 Konstantinopoli vaurioitui maanjäristyksessä. Viimeisten vuosiensa aikana Bayezid joutui seuraamaan poikiensa Selimin ja Ahmedin valtataistelua. Ahmed, vanhempi veljistä, oli voittanut taistelun Karamanin turkkilaisia ja heidän Safavid-liittolaisiaan vastaan Vähässä-Aasiassa ja marssi nyt Konstantinopoliin riemusaattueessa. Pelätessään turvallisuutensa puolesta Selim järjesti Traakiassa vallankumouksen, jonka Bayezid kuitenkin tukahdutti, ja Selim joutui pakenemaan Krimille (1511). Tässä vaiheessa Bayezid alkoi pelätä, että Ahmed saattaisi yrittää tappaa hänet, ja kielsi häneltä pääsyn Konstantinopoliin.

Selim palasi Krimiltä ja janitsaarien tuella löi ja teloitti Ahmedin. Bayezid luopui vallasta 25. huhtikuuta 1512 ja lähti Demotikaan mutta kuoli matkalla. Hänet on haudattu Bayezidin moskeijan viereen Istanbuliin.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bayezid II Wikimedia Commonsissa