Oliivi

Oliivipuu
Oliivipuu Jordaniassa Kuolleenmeren rannalla
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:	Siemenkasvit Magnoliophyta
Alakaari:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka:	Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko:	Lamiales
Heimo:	Öljypuukasvit Oleaceae
Suku:	Olea
Laji:	europaea
Kaksiosainen nimi
Olea europaea (Carl von Linné).
Katso myös
Oliivi Wikispeciesissä   Oliivi Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Oliivipuu eli öljypuu (Olea europaea) on öljypuukasvien (Oleaceae) heimoon kuuluva pienehkö puu, joka esiintyy alkuperäisenä Välimeren itäpuolisilla alueilla Libanonissa ja Syyriassa, Vähän-Aasian rannikkoalueilla sekä Kaspianmeren etelärannikolla. Nykyisin se on ihmisen mukana levinnyt kaikkialle välimeren alueelle. Sen hedelmä, oliivi (eli öljymarja^[1]), on Välimeren alueella tärkeä maataloustuote, jota käytetään ravinnoksi ja oliiviöljyn valmistukseen.

Oliivipuu on ainavihreä puu, joka harvoin kasvaa 15 metriä korkeammaksi. Sen harmahtavanvihreät lehdet ovat suikeita, 4–10 cm pitkiä ja 1–3 cm leveitä. Puun runko on tavallisesti muhkurainen ja vääntynyt.

Puun pienissä valkoisissa kukissa on neljä terälehteä ja verholehteä, kaksi hedettä ja emissä kaksihaarainen luotti. Ne muodostuvat yleensä puun edellisenä vuotena kasvaneeseen osaan ja ne muodostavat terttumaisia kukintoja.

Hedelmä, oliivi eli öljymarja, on pieni, 1–2,5 cm pitkä öljypitoinen luumarja. Se on lajin villimuodoilla pienempi kuin jalostetuilla viljelyslajikkeilla. Oliivit joko poimitaan raakoina, vihreinä, tai niiden annetaan kypsyä, jolloin ne saavat tummansinisen värin ja saadaan ns. mustia oliiveja. Purkitetut mustat oliivit saattavat kuitenkin olla käsiteltyjä kemikaaleilla, joilla ne on keinotekoisesti saatu muuttumaan mustiksi. Raakoja oliiveja ei voi syödä sellaisenaan, vaan ne joko suolataan tai hapatetaan kitkeryyden poistamiseksi ja säilyvyyden parantamiseksi.

Oliivipuu on hyvin vanha viljelyskasvi. Ei tiedetä, milloin sitä ensimmäisen kerran viljeltiin. Varhaisimpia todisteita sen domestikoinnista ovat peräisin kalkoliittiselta kaudelta Jordaniasta. Myös Kreetassa sitä tiedetään viljellyn jo noin vuonna 3000 eKr. Ne ovat mahdollisesti olleet minolaisen kulttuurin vaurauden lähde.^[2]

Oliivi on kirjallisuudessa useimmin mainittuja kasveja. Homeroksen Odysseiassa Odysseus ryömi kaksihaaraisen, samasta rungosta kasvaneen oliivipuun alle.^[3] Roomalainen runoilija Horatius mainitsee sen kertoessaan omista, hyvin yksinkertaisista ruokailutottumuksistaan. Sen mukaan hänen ravinnokseen olisivat riittäneet oliivit, endiivit ja Althaeat. "^[4] Lordi Monboddo mainitsi vuonna 1779 oliivien kuulunen antiikin kansojen mieliruokiin ja olevan yksi täydellisimmistä ruoka-aineista. ^[5]

Oliivipuu mainitaan useita kertoja myös Raamatussa. Sen mukaan korppi toi Nooan arkkiin oliivipuun lehden, joka osoitti, että vedenpaisumus oli ohi. Puu mainitaan muissakin pyhissä kirjoissa kuten Koraanissa ja Mormonin kirjassa.

Oliivipuun lehtivä oksa on vaurauden, kunnian ja rauhan symboli. Sitä on käytetty voitonmerkkinä urheilussa, mutta myös sodassa. Niitä on käytetty myös rituaalisiin tarkoituksiin ja uhrattu jumalille. Niitä on löydetty Tutankhamonin haudastakin.

Oliiviöljyä on kauan pidetty pyhänä. Antiikin Kreikassa sitä käytettiin kuninkaiden. Samoin tehtiin myös muinaisessa Israelissa, mihin tapaan viittaa myös profeettojen lupaamasta vapahtajakuninkaasta käytetty nimitys Messias (voideltu).

Oliiviöljyä on myös poltettu temppelien pyhissä lampuissa ja myös antiikin olympialaisten "ikuisessa tulessa." Kisojen voittajat kruunattiin oliivipuun lehvällä. Nykyäänkin sitä käytetään monissa uskonnollisissa seremonioissa.

Kreikkalaisen myytin mukaan Athene sai Attikan ja sen pääkaupungin Ateenan suojelusjumalattaren aseman, josta hän oli kilpaillut Poseidonin kanssa, koska hän antoi kaupungille lahjaksi oliivipuun. ^[6].

Rauhan symbolina oliivipuun oksa esiintyy myös YK:n lipussa maailmankartan ympärillä.

Plinius vanhempi kertoi Kreikassa kasvaneesta pyhästä oliivipuusta, joka olisi ollut 1600 vuotta vanha. Muutamien Getsemanen puutarhassa Jerusalemissa yhä kasvavien oliivipuiden väitetään olevan peräisin Jeesuksen ajalta.^[7] Muutamien Italiassa kasvavien oliivipuiden uskotaan olevan peräisin roomalaisajalta, joskin on epävarmaa, ovatko ne samoja kuin eräissä vanhoissa kirjallisissa lähteissä mainitut.

Ainakin yksi Kreetassa kasvava onkin todettu yli 2000-vuotiaaksi. Sen ikä on määritelty dendrokronologisesti eli vuosirenkaita laskemalla. ^[8] Myös Brijunin saarella Kroatian Istriassa ssa on tunnettu oliivipuu, jonka on laskettu olevan noin 1600 vuotta vanha. Se tuottaa yhä noin 30 kg hedelmiä vuodessa, ja niistä saadaan ensiluokkaista oliiviöljyä.^[9] Erästä Santu Baltolu di Caranassa Sardiniassa kasvavaa puuta, jonka seudun asukkaat tuntevat nimellä Ozzastru, on eräiden tutkimusten perusteella väitetty 3000 tai jopa 4000 vuoden ikäiseksi. Samassa puutarhassa kasvaa muitakin tuhatvuotisia oliivipuita.

Oliivipuuta on muinaisista ajoista saakka viljelty oliiviöljyn, arvokkaan puuaineen, lehvien sekä syötävien oliivien vuoksi. Sen hedelmä on luonnostaan kitkerä, mutta fermentoinnin ja marinoinnin avulla se saadaan syömäkelpoiseksi. Vihreät ja mustat oliivit puhdistetaan täysin oleuropeiinin, kitkerän makuisen hiilihydraatin poistamiseksi. Toisinaan niitä myös liotetaan natriumhydroksidiliuoksessa tämän prosessin nopeuttamiseksi.

Antiikin aikana viljelijät väittivät, ettei oliivipuu menesty, jos sitä yritetään kasvattaa kaukana merestä. Theofrastoksen mukaan sitä voitiin viljellä enintään 300 stadionin (55,6 kilometrin) päässä rannikosta. Nykyajan kokemus ei täysin vahvista tällaista väitettä, ja vaikka se parhaiten menestyykin rannikoilla, ilmastoltaan sopivilla alueilla kuiten Pyreneitten niemimaalla ja Luoteis-Afrikassa, jossa talvet ovat leudot, sitä viljellään kaukana rannikoltakin.

Suurin osa oliiveista tuotetaan Välimeren läheisyydessä. Jonkin verran sitä viljellään muillakin alueilla, joissa vallitsee samantapainen Välimerenilmasto, kuten Etelä-Afrikassa, Chilessä, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Kaliforniassa.

Tutkimukset ovat osoittaneet oliiveilla ja oliiviöljyllä olevan terveydellisesti edullisia vaikutuksia. Myös puun lehtiä käytetään lääkinnällisiin tarkoituksiin.

On olemassa ainakin viisi laajalle levinnyttä luontaista alalajia:

• Olea europaea subsp. europaea (Euroopassa)
• Olea europaea subsp. cuspidata (Eritreassa, Etiopiassa ja muualla Itä-Afrikassa, myös Iranissa, Kiinassa ja niiden välisellä alueella)
• Olea europaea subsp. guanchica (Kanariansaarilla)
• Olea europaea subsp. maroccana (Marokossa)
• Olea europaea subsp. laperrinei (Algeriassa, Sudanissa, Nigerissä ja Intiassa)

Oliivipuusta on tuhansia lajikkeita. Pelkästään Italiassa on käytössä 300 lajiketta, mutta vain muutamat ovat laajalti viljelyksessä. Tärkeimmät italiaiaiset lajikkeet ovat 'Leccino', 'Frantoio' and 'Carolea'. Ei ole varma, voidaanko mikään näistä samastaa antiikin aikaisiin kuvauksiin, joskin on täysin mahdollista, että jotkin näistä kapealehtisistä lajikkeista polveutuvat silloista licinialaisesta oliivipuusta.

Koska monet lajikkeet eivät voi hedelmöityä saman lajikkeen siitepölystä, niitä usein viljellään pareittain niin, että jonkin ensisijaisen lajikkeen seassa viljellään jotakin toissijaista lajiketta hedelmöityksen aikaansaamiseksi. Tällaisen parin muodostavat esimerkiksi 'Frantoio' ja 'Leccino'.

Viime aikoina on yritetty kehittää hybridilajikkeita, joilla olisi parempi vastustuskyky kasvitaudeille tai jotka kasvaisivat nopeammin tai tuottaisivat suuremman tai yhtenäisemmän sadon.

Tärkeimpiä lajikkeita ovat:

• 'Manzanillo', jolla on suuri, pyöreähkö hedelmä ja siinä purppurainen tai vihreä pinta. Viljellään maaimanlaajuisesti.
• 'Frantoio' and 'Leccino'. Toscanasta kotoisin olevia lajikkeita, joista sikäläinen oliiviöljy pääasiassa valmistetaan. Leccinolla on mieto makea maku, kun taas Frantoiolla on vahvempi jälkimaku. Arvostetun makunsa vuoksi näitä viljellään nykyisin muissakin maissa.
• 'Arbequina' pieni ruskea katalonialainen oliivilajike, käytetään sekä syötäväksi että öljyn valmistukseen.
• 'Empeltre', keskikokoinen musta espanjalainen oliivi.
• 'Kalamata', suuri musta oliivi, jolla on lihamainen maku, saanut nimensä Kreikan Kalamatan kaupungin mukaan. Säilötään yleensä etikkaan tai oliiviöljyyn
• 'Koroneiki', peräisin Pelponnesoksesta. Pieni vaikeasti viljeltävä oliivi, josta saadaan erityisen laadukasta oliiviöljyä
• 'Pecholine' eli 'picholine', peräisin etelä-Ranskasta, vihreä, keskikokoinen ja pitkänomainen.
• 'Lucques', peräisin Ranskan Auden departementista. Vihreä, suuri ja pitkänomainen.
• 'Souri', peräisin Libanonista ja levinnyt laajalle Lähi-Itään. Suuri öljypitoisuus ja erityisen aromaattinen maku.
• 'Nabali' eli 'Baladi', peräisin Palestiinasta. ^[10] tuottaa Souri- ja Malissi-lajikkeiden ohella maailman korkealaatuisimpana pidettyä oliiviölhjyä.^[11]
• 'Barnea', moderni Israelissa kehitetty lajike, joka kestää kasvitauteja ja tuottaa runsaan sadon. Käytetään sekä syötäväksi että öljyn tuotantoon. Viljellään Israelissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.
• 'Maalot', toinen moderni israelilainen kasvitauteja kestävä lajike. Kehitetty pohjoisafrikkalaisesta 'Chemlali'-lajikkeesta.
• 'Mission', jalostettu Kaliforniassa. Tuottaa syötäviä mustia oliiveja.

Oliivipuu kasvaa parhaiten kalkkipitoisessa maassa merellisessä ilmastossa. Laajan juuristonsa ansiosta se kestää hyvin kuivuuttakin. Puu voi saada monen sadan vuoden iän ja tuottaa silloin yhä satoa.

Oliivipuu kasvaa hyvin hitaasti, mutta sen runko voi lopulta tulla varsin paksuksi. A. P. de Candolle mainitsee erään puun ympärysmitan olleen 10 metriä. Puu kasvaa harvoin 15 metriä korkeammaksi, ja oksastuksen vuoksi se jää viljelyksillä yleensä vielä matalammaksi. Sen keltainen tai vihertävän ruskea puuaine sisältää usein tummempia raitoja. Koska se on varsin kovaa, se on puusepäntöissä arvostettua.

Oliivipuuta lisätään monilla tavoilla, tavallisimin kuitenkin pistokkaista. Puu juurtuu sopivaan maahan helposti. Toisinaan sen käytettävä myös ymppäystä. Joskus sitä lisätään siemenestäkin, jota tällöin liotetaan emäksisessä liuoksessa, jotta se itäisi nopeammin.

Yleensä alle -10 °C:n lämpötilat vahingoittavat puita vakavasti, mutta pienempiä satunnaisia pakkasia se nuoria yksilöitä lukuun ottamatta kestää hyvin.

Etelä-Euroopassa oliivit korjataan yleensä talvella. Korjuu kestää useita viikkoja, mutta sen ajankohta vaihtelee eri seudulla ja riippuu myös lajikkeesta.

Eri lajikkeiden öljypitoisuus vaihtelee huomattavasti. Sen perikarpissa on tavallisimmin 60-70 % öljyä. Puuta kohti öljyä saadaan tavallisimmin 1,5 &dnash; 2,2 kg vuodessa.<^[12]

Suoraan puusta poimittuina oliivit sisältävät fenoliyhdisteitä ja oleuropeiinia, joka tekee ne kitkerän makuisiksi. Niiden saattamiseksi syömäkelpoisiksi on monia menetelmiä. Vanhimmat menetelmät käyttävät hyväkseen hedelmissä esiintyviä pieneliöitä, jotka saavat aikaan käymisreaktioita. Tällöin oleuropeiini ja fenoliyhdisteet hajoavat. Samalla muodostuu maitohappoa, joka on luontainen säilöntäaine, sekä useita makuaineita.

Oliivit ovat syömäkelpoisia kahden viikon tai kuukauden kuluttua, mutta toisinaan käsittely kestää kolmekin kuukautta. Niiden maustamiseen käytetään monia aineita kuten yrttejä,oliiviöljyä, fetajuustoa, pimentoa, chiliä, sitruunamehua, viiniä, etikkaa, katajanmarjoja ja anjovista.

Cycloconium oleaginum-niminen sieni voi sairastuttaa oliivipuut useammaksi peräkkäiseksi vuodeksi aiheuttaen viljelyksillä vahinkoa. Tuhoisa on myös bakteerilaji Pseudomonas savastanoi pv. oleae^[13]

Oliivipuissa esiintyy myös kovakuoriaislajeja, jotka voivat aiheuttaa tuhoa. ^[14]

Jänikset syövät oliivipuun kuorta ja voivat vahingoittaa varsinkin nuoria puita. Jos kuori häviää koko puun ympäriltä, se todennäköisesti kuolee.

Ranskassa sekä Pohjois- ja Keski-Italiassa pakkaset toisinaan vahingoittavat oliivipuita. Myös rakeet ja pitkäaikaiset sateet voivat olla vahingoksi.

Viimeksi kuluneiden 44 vuoden aikana oliivien viljelysala on kolminkertaistunut 2,6 miljoonsasta 8,5 miljoonaan hehtaariin.

FAO:n tilastojen mukaan 10 tärkeintä tuotantomaata, jotka kaikki ovat Välimeren alueella, tuottavat 95 % maailman oliiveista.

Viljelyynotostaan lähtien Olea europaea on levinnyt viljelyksiltä myös luontoon sielläkin, missä sitä ei ennestään kasva. Sen alkuperäisen villimuodon esiintymät Etelä-Euroopassa ovat nykyisin laajalti syrjäytyneet viljelyksiltä levinneiden, uudelleen villiintyneiden kantojen tieltä. ^[15]

Muutamilla alueilla, joille puu on istutettu, erityisesti Etelä-Australiassa, se on siinä määrin levinnyt ympäröivään luontoon, että siitä on suorastaan tullut alueen alkuperäistä kasvillisuutta syrjäyttävä rikkakasvi. Siellä sen siemeniä levittävät sinne tulokkaina levinneet ketut sekä monet linnut kuten emu ja myös eurooppalainen kottarainen. ^[16]

1. ↑ Pieni Tietosanakirja. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1928. Aihetta koskeva sivu Internetissä (viitattu 10.2.2008).
2. ↑ Gooch, Ellen, "10+1 Things you may not know about olive oil", Epikouria Magazine, (Fall/ Spring 2005).
3. ↑ Homeros, Odysseia, 5. kirja
4. ↑ "Me pascunt olivae, me cichorea levesque malvae." Horatius: Oodit 1.31.16
5. ↑ Lordi Monboddon kirje John Hopelle, 29. huhtikuuta 1779, julkaissut William Knigth 1900, ISBN 1-85506-207-0
6. ↑ Gooch, Ellen, "10+1 Things you may not know about olive oil" Epikouria Magazine, Fall/Spring (2005)
7. ↑ Lewington, A., & Parker, E. (1999) Ancient Trees., pp 110–113, London: Collins & Brown Ltd. ISBN 1-85585-704-9
8. ↑ O. Rackham, J. Moody, The Making of the Cretan Landscape, 1996, cited in F. R. Riley (2002). Olive Oil Production on Bronze Age Crete: Nutritional properties, Processing methods, and Storage life of Minoan olive oil. Oxford Journal of Archaeology 21 (1): 63–75
9. ↑ http://www.brijuni.hr/Home.aspx?PageID=151
10. ↑ http://www.springerlink.com/content/dlb533pw9cbwc59e/}}
11. ↑ PFTA & Canaan Fair Trading: A Brief Study of Olives and Olive Oil in Palestine Zatoun. Viitattu 31.8.2007.
12. ↑ Riley, op.cit.
13. ↑ Janse, J. D. 1982. Pseudomonas syringae subsp. savastanoi (ex Smith) subsp. nov., nom. rev., the bacterium causing excrescences on Oleaceae and Nerium oleander L. Int. J. Syst. Bacteriol. 32:166–169.
14. ↑ Burr, M. 1999. Australian Olives. A guide for growers and producers of virgin oils, 4th edition.
15. ↑ Lumaret, R. & Ouazzani, N. (2001) Ancient wild olives in Mediterranean forests. Nature 413: 700
16. ↑ Dirk HR Spennemann & Allen, L.R. (2000) Feral olives (Olea europaea) as future woody weeds in Australia: a review. Australian Journal of Experimental Agriculture 40: 889–901.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oliivi.

• The Olive Tree World
• Olive germplasm
• Plants for a Future: Olea europaea
• International Olive Oil Council Includes studies on health benefits
• The history and gastronomy of the olive and olive oil in Spain
• Greek Olives and Olive Oil: History, cultivation, production and marketing
• How to pickle olives

Malline:Link GA