Oliivi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.
Hakusana ”oliivipuu” ohjaa tänne. Sillä voidaan myös viitata italialaiseen poliittiseen liittoon Oliivipuukoalitioon.
Oliivi
Oliivipuu Jordaniassa Kuolleenmeren rannalla.
Oliivipuu Jordaniassa Kuolleenmeren rannalla.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Lamiales
Heimo: Oliivikasvit Oleaceae
Suku: Oliivit Olea
Laji: europaea
Kaksiosainen nimi

Olea europaea
L.

Katso myös

  Oliivi Wikispeciesissä
  Oliivi Commonsissa

Oliivipuun kuva 1800-luvulta.
Naiset poimivat oliiveja, Vincent van Gogh, öljyväri, 1889.

Oliivi (Olea europaea) eli oliivipuu, öljypuu, öljyoliivi tai öljyoliivipuu[1] on oliivikasvien (Oleaceae) heimoon kuuluva kasvilaji.[2][3] Se on pienehkö ainavihanta puu, jota esiintyy alkuperäisenä Välimeren itäpuolisilla alueilla Libanonissa ja Syyriassa, Vähän-Aasian rannikkoalueilla sekä Kaspianmeren etelärannikolla. Nykyisin se on ihmisen mukana levinnyt kaikkialle Välimeren alueelle. Sen hedelmä, oliivi (eli öljymarja[4]), on Välimeren alueella tärkeä maataloustuote, jota käytetään ravinnoksi ja oliiviöljyn valmistukseen.

Kuvaus

Oliivi on ainavihanta puu, joka harvoin kasvaa 15 metriä korkeammaksi. Sen harmahtavanvihreät lehdet ovat suikeita, 4–10 cm pitkiä ja 1–3 cm leveitä. Puun runko on tavallisesti muhkurainen ja vääntynyt.

Puun pienissä valkoisissa kukissa on neljä terälehteä ja verholehteä, kaksi hedettä ja emissä kaksihaarainen luotti. Ne muodostuvat yleensä puun edellisenä vuotena kasvaneeseen osaan ja ne muodostavat terttumaisia kukintoja.

Hedelmä

Hedelmä, oliivi eli öljymarja, on pieni, 1,0–2,5 cm pitkä öljypitoinen luumarja. Se on lajin villimuodoilla pienempi kuin jalostetuilla viljelyslajikkeilla. Oliivit joko poimitaan raakoina, vihreinä, tai niiden annetaan kypsyä, jolloin ne saavat tummansinisen värin ja saadaan niin sanottuja mustia oliiveja. Raakoja oliiveja ei voi syödä sellaisenaan, vaan ne joko suolataan tai hapatetaan kitkeryyden poistamiseksi ja säilyvyyden parantamiseksi. Purkitetut mustat oliivit ovat kuitenkin yleensä käsiteltyjä kemikaaleilla, joilla ne on keinotekoisesti saatu muuttumaan mustiksi. Ne liotetaan ensin lipeässä, sitten ne käsitellään hapolla, joka muuttaa värin. Lopuksi niihin saadaan rautaglukonaatilla (E579) tasainen musta väri. Kun ne on pastöroitu, ne pakataan purkkeihin.[5]

Historia

Oliivi on hyvin vanha viljelyskasvi. Ei tiedetä, milloin sitä ensimmäisen kerran viljeltiin. Varhaisimpia todisteita sen domestikoinnista ovat peräisin kalkoliittiselta kaudelta Jordaniasta. Myös Kreetalla sitä tiedetään viljellyn jo noin vuonna 3 000 eaa. Ne ovat mahdollisesti olleet minolaisen kulttuurin vaurauden lähde.[6]

Kirjallisuudessa

Oliivi on kirjallisuudessa useimmin mainittuja kasveja. Homeroksen Odysseiassa Odysseus ryömi kaksihaaraisen, samasta rungosta kasvaneen oliivipuun alle.[7] Roomalainen runoilija Horatius mainitsee sen kertoessaan omista, hyvin yksinkertaisista ruokailutottumuksistaan. Sen mukaan hänen ravinnokseen olisivat riittäneet oliivit, endiivit ja Althaeat.[8] Lordi Monboddo mainitsi vuonna 1779 oliivien kuuluneen antiikin kansojen mieliruokiin ja olevan yksi täydellisimmistä ruoka-aineista. [9] Oliivipuu mainitaan useita kertoja myös Raamatussa. Sen mukaan kyyhky toi Nooan arkkiin oliivipuun lehden, joka osoitti, että vedenpaisumus oli ohi. Puu mainitaan muissakin pyhissä kirjoissa kuten Koraanissa ja Mormonin kirjassa.

Symbolina

Oliivin lehtivä oksa on vaurauden, kunnian ja rauhan symboli. Sitä on käytetty voitonmerkkinä urheilussa, mutta myös sodassa. Niitä on käytetty myös rituaalisiin tarkoituksiin ja uhrattu jumalille. Niitä on löydetty Tutankhamonin haudastakin. Oliiviöljyä on kauan pidetty pyhänä. Antiikin Kreikassa sitä käytettiin kuninkaiden voitelemiseen. Samoin tehtiin myös muinaisessa Israelissa, mihin tapaan viittaa myös profeettojen lupaamasta vapahtajakuninkaasta käytetty nimitys Messias ('voideltu'). Oliiviöljyä on myös poltettu temppelien pyhissä lampuissa ja myös Olympian kisojen ikuisessa tulessa. Kisojen voittajat kruunattiin oliivipuun lehvällä. Nykyäänkin sitä käytetään monissa uskonnollisissa seremonioissa.

Kreikkalaisen myytin mukaan Athene sai Attikan ja sen pääkaupungin Ateenan suojelusjumalattaren aseman, josta hän oli kilpaillut Poseidonin kanssa, koska hän antoi kaupungille lahjaksi oliivipuun.[6]

Rauhan symbolina oliivipuun oksa esiintyy myös Yhdistyneiden kansakuntien lipussa maailmankartan ympärillä.

Vanhoja oliivipuita

Ithakassa Kreikassa kasvava oliivipuu, jota on väitetty yli 1 500-vuotiaaksi.

Plinius vanhempi kertoi Kreikassa kasvaneesta pyhästä oliivipuusta, joka olisi ollut 1 600 vuotta vanha. Muutamien Getsemanen puutarhassa Jerusalemissa yhä kasvavien oliivipuiden väitetään olevan peräisin Jeesuksen ajalta.[10] Muutamien Italiassa kasvavien oliivipuiden uskotaan olevan peräisin roomalaisajalta, joskin on epävarmaa, ovatko ne samoja kuin eräissä vanhoissa kirjallisissa lähteissä mainitut.

Ainakin yksi Kreetassa kasvava onkin todettu yli 2 000-vuotiaaksi. Sen ikä on määritelty dendrokronologisesti eli vuosirenkaita laskemalla. [11] Myös Brijunin saarella Kroatian Istriassa on tunnettu oliivipuu, jonka on laskettu olevan noin 1 600 vuotta vanha. Se tuottaa yhä noin 30 kiloa hedelmiä vuodessa, ja niistä saadaan ensiluokkaista oliiviöljyä.[12] Erästä Santu Baltolu di Caranassa Sardiniassa kasvavaa puuta, jonka seudun asukkaat tuntevat nimellä Ozzastru, on eräiden tutkimusten perusteella väitetty 3 000 tai jopa 4 000 vuoden ikäiseksi. Samassa puutarhassa kasvaa muitakin tuhatvuotisia oliivipuita.

Viljely ja käyttö

Kalamata-oliiveja.

Oliivia on muinaisista ajoista saakka viljelty oliiviöljyn, arvokkaan puuaineen, lehvien sekä syötävien oliivien vuoksi. Sen hedelmä on luonnostaan kitkerä, mutta fermentoinnin ja marinoinnin avulla se saadaan syömäkelpoiseksi. Vihreät ja mustat oliivit puhdistetaan täysin oleuropeiinin, kitkerän makuisen hiilihydraatin poistamiseksi. Toisinaan niitä myös liotetaan natriumhydroksidiliuoksessa eli lipeässä prosessin nopeuttamiseksi.

Antiikin aikana viljelijät väittivät, ettei oliivi menesty, jos sitä yritetään kasvattaa kaukana merestä. Theofrastoksen mukaan sitä voitiin viljellä enintään 300 stadionin (55,6 kilometrin) päässä rannikosta.lähde? Nykyajan kokemus ei täysin vahvista tällaista väitettä, ja vaikka se parhaiten menestyykin rannikoilla, ilmastoltaan sopivilla alueilla, kuten Kreikassa (Kalamata-oliivit), Pyreneiden niemimaalla ja Luoteis-Afrikassa, jossa talvet ovat leudot, sitä viljellään kaukana rannikoltakin.

Oliiviviljelmä Espanjan Andalusiassa.

Suurin osa oliiveista tuotetaan Välimeren läheisyydessä. Eritoten Euroopan oliivintuotanto on keskittynyt Välimerelle[13]. Jonkin verran sitä viljellään muillakin alueilla, joissa vallitsee samantapainen välimerenilmasto, kuten Etelä-Afrikassa, Chilessä, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Kaliforniassa.

Tutkimuksetlähde tarkemmin? ovat osoittaneet oliiveilla ja oliiviöljyllä olevan terveydellisesti edullisia vaikutuksia. Myös puun lehtiä käytetään lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Alalajit

On olemassa ainakin viisi laajalle levinnyttä luontaista alalajia:

Lajikkeita

Suuri oliivipuu.
Oliivipuun runko.
Nuori siemenestä kasvanut oliivipuu.

Oliivipuusta on tuhansia lajikkeita. Pelkästään Italiassa on käytössä 300 lajiketta, mutta vain muutamat ovat laajalti viljelyksessä. Tärkeimmät italialaiset lajikkeet ovat 'Leccino', 'Frantoio' ja 'Carolea'. Ei ole varma, voidaanko mikään näistä samastaa antiikin aikaisiin kuvauksiin, joskin on täysin mahdollista, että jotkin näistä kapealehtisistä lajikkeista polveutuvat silloisesta licinialaisesta oliivipuusta.lähde?

Koska monet lajikkeet eivät voi hedelmöityä saman lajikkeen siitepölystä, niitä usein viljellään pareittain niin, että jonkin ensisijaisen lajikkeen seassa viljellään jotakin toissijaista lajiketta hedelmöityksen aikaansaamiseksi. Tällaisen parin muodostavat esimerkiksi 'Frantoio' ja 'Leccino'.

Viime aikoina on yritetty kehittää hybridilajikkeita, joilla olisi parempi vastustuskyky kasvitaudeille tai jotka kasvaisivat nopeammin tai tuottaisivat suuremman tai yhtenäisemmän sadon.

Tärkeimpiä lajikkeita ovat:

  • Manzanillo, jolla on suuri, pyöreähkö hedelmä, jossa purppurainen tai vihreä pinta. Viljellään maailmanlaajuisesti.
  • Moraiolo, lähöisin Toscanasta ja nykyään laajalti viljelty Keski-Italiassa, etenkin vuoren rinteillä johtuen sen hyvästä tuulen ja kylmän sietokyvystä. Moraiolo on maultaan vahva ja aromikas. Viljellään runsaasti Umbrian maakunnassa Apenniinien rinteillä.
  • Frantoio and Leccino, Toscanasta kotoisin olevia lajikkeita, joista sikäläinen oliiviöljy pääasiassa valmistetaan. Leccinolla on mieto makea maku, kun taas Frantoiolla on vahvempi jälkimaku. Arvostetun makunsa vuoksi näitä viljellään nykyisin muissakin maissa.
  • Arbequina pieni ruskea katalonialainen oliivilajike, käytetään sekä syötäväksi että öljyn valmistukseen.
  • Empeltre, keskikokoinen musta espanjalainen oliivi.
  • Kalamáta, suuri musta oliivi, jolla on lihamainen maku, saanut nimensä Kreikan Kalamatan kaupungin mukaan. Säilötään yleensä etikkaan tai oliiviöljyyn; Kalamata-oliivi-nimellä on EU:n Suojattu alkuperänimitys -asema
  • Koroneiki, peräisin Pelponnesoksesta. Pieni vaikeasti viljeltävä oliivi, josta saadaan erityisen laadukasta oliiviöljyä
  • Pecholine eli picholine, peräisin Etelä-Ranskasta, vihreä, keskikokoinen ja pitkänomainen.
  • 'Lucques', peräisin Ranskan Auden departementista. Vihreä, suuri ja pitkänomainen.
  • Souri, peräisin Libanonista ja levinnyt laajalle Lähi-itään. Suuri öljypitoisuus ja erityisen aromaattinen maku.
  • Nabali eli Baladi, peräisin Palestiinasta.[14][15] tuottaa Souri- ja Malissi-lajikkeiden ohella maailman korkealaatuisimpana pidettyä oliiviöljyä.[16]
  • Barnea, moderni Israelissa kehitetty lajike, joka kestää kasvitauteja ja tuottaa runsaan sadon. Käytetään sekä syötäväksi että öljyn tuotantoon. Viljellään Israelissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.
  • Maalot, toinen moderni israelilainen kasvitauteja kestävä lajike. Kehitetty pohjoisafrikkalaisesta 'Chemlali'-lajikkeesta.
  • Mission, jalostettu Kaliforniassa. Tuottaa syötäviä mustia oliiveja.

Kasvu ja lisääntyminen

Oliivi kasvaa parhaiten kalkkipitoisessa maassa merellisessä ilmastossa. Laajan juuristonsa ansiosta se kestää hyvin kuivuuttakin. Puu voi saavuttaa monen sadan vuoden iän ja tuottaa silloin yhä satoa.

Oliivi kasvaa hyvin hitaasti, mutta sen runko voi lopulta tulla varsin paksuksi. A. P. de Candollelähde tarkemmin? mainitsee erään puun ympärysmitan olleen kymmenen metriä. Puu kasvaa harvoin 15 metriä korkeammaksi, ja oksastuksen vuoksi se jää viljelyksillä yleensä vielä matalammaksi. Sen keltainen tai vihertävän ruskea puuaine sisältää usein tummempia raitoja. Koska se on varsin kovaa, se on puusepäntöissä arvostettua.

Oliivia lisätään monilla tavoilla, tavallisimmin kuitenkin pistokkaista. Puu juurtuu sopivaan maahan helposti. Toisinaan siihen on käytettävä myös ymppäystä. Joskus sitä lisätään siemenestäkin, jota tällöin liotetaan emäksisessä liuoksessa, jotta se itäisi nopeammin.

Yleensä alle –10 °C:n lämpötilat vahingoittavat puita vakavasti, mutta pienempiä satunnaisia pakkasia se nuoria yksilöitä lukuun ottamatta kestää hyvin.

Hedelmäsato ja sen käsittely

Etelä-Euroopassa oliivit korjataan yleensä talvella. Korjuu kestää useita viikkoja, mutta sen ajankohta vaihtelee eri seudulla ja riippuu myös lajikkeesta.

Eri lajikkeiden öljypitoisuus vaihtelee huomattavasti. Sen perikarpissa on tavallisimmin 60–70 % öljyä. Puuta kohti öljyä saadaan tavallisimmin 1,5–2,2 kiloa vuodessa.[17]

Useita miljoonia lintuja kuolee vuosittain Välimerellä oliivisatokauden aikana yöllisen oliivisadonkorjuun seurauksena, koska linnut imeytyvät säikähdyksissään korjuukoneisiin. Oliivipuut imuroidaan usein yöllä, koska viileämmät lämpötilat auttavat säilyttämään hedelmien aromit paremmin. Espanjassa Andalusiassa arviolta 2,6 miljoonaa lintua kuolee vuosittain sadonkorjuukoneiden takia. Portugalissa vastaava määrä on 96 000. Myös Ranskassa ja Italiassa harjoitetaan samaa menetelmää. Euroopan viljelysmailla tavattujen lintujen määrä onkin pudonnut puolella 2000-luvun alusta 2020-luvulle.[13]

Perinteinen fermentointi

Suoraan puusta poimittuina oliivit sisältävät fenoliyhdisteitä ja oleuropeiinia, joka tekee ne kitkerän makuisiksi. Niiden saattamiseksi syömäkelpoisiksi on monia menetelmiä. Vanhimmat menetelmät käyttävät hyväkseen hedelmissä esiintyviä pieneliöitä, jotka saavat aikaan käymisreaktioita. Tällöin oleuropeiini ja fenoliyhdisteet hajoavat. Samalla muodostuu maitohappoa, joka on luontainen säilöntäaine, sekä useita makuaineita.

Oliivit ovat syömäkelpoisia kahden viikon tai kuukauden kuluttua, mutta toisinaan käsittely kestää kolmekin kuukautta. Niiden maustamiseen käytetään monia aineita kuten yrttejä, oliiviöljyä, fetajuustoa, paprikaa, chiliä, sitruunamehua, viiniä, etikkaa, katajanmarjoja ja anjovista.

Tuholaiset, kasvitaudit ja sään vaikutus

Cycloconium oleaginum -niminen sieni voi sairastuttaa oliivit useammaksi peräkkäiseksi vuodeksi aiheuttaen viljelyksillä vahinkoa. Tuhoisa on myös bakteerilaji Pseudomonas savastanoi pv. oleae[18] Öljypuissa esiintyy myös kovakuoriaislajeja, jotka voivat aiheuttaa tuhoa. [19] Jänikset syövät oliivin rungon kuorta ja voivat vahingoittaa varsinkin nuoria puita. Jos kuori häviää koko puun ympäriltä, se todennäköisesti kuolee. Ranskassa sekä Pohjois- ja Keski-Italiassa pakkaset toisinaan vahingoittavat öljypuita. Myös rakeet ja pitkäaikaiset sateet voivat olla vahingoksi.

Talous

Oliivisato 2005.

Tuotanto

Viimeksi kuluneiden 44 vuoden aikana oliivien viljelysala on kolminkertaistunut 2,6 miljoonasta 8,5 miljoonaan hehtaariin.

FAO:n tilastojen mukaan kymmenen tärkeintä tuotantomaata, jotka kaikki ovat Välimeren alueella, tuottavat 95 % maailman oliiveista.

Tärkeimmät tuottajamaat (vuonna 2003)
Sija Maa Tuotanto
(tonnia) 		Viljelyalue
(hehtaareina) 		Tuotto
(kg/ha)
— Maailma 17 317 089 8 597 064 20,1
1 Espanja 6 160 100 2 400 000 25,7
2 Italia 3 149 830 1 140 685 27,6
3 Kreikka 2 400 000 765 000 31,4
4 Turkki 1 800 000 594 000 30,3
5 Syyria 998 988 498 981 20,0
6 Tunisia 500 000 1 500 000 3,3
7 Marokko 470 000 550 000 8,5
8 Egypti 318 339 49 888 63,8
9 Algeria 300 000 178 000 16,9
10 Portugali 280 000 430 000 6,5
11 Libanon 180 000 230 000 4,5

Oliivi tulokaslajina

Viljelyynotostaan lähtien oliivi on levinnyt viljelyksiltä myös luontoon sielläkin, missä sitä ei ennestään kasva. Sen alkuperäisen villimuodon esiintymät Etelä-Euroopassa ovat nykyisin laajalti syrjäytyneet viljelyksiltä levinneiden, uudelleen villiintyneiden kantojen tieltä.[20]

Muutamilla alueilla, joille puu on istutettu, erityisesti Etelä-Australiassa, se on siinä määrin levinnyt ympäröivään luontoon, että siitä on suorastaan tullut alueen alkuperäistä kasvillisuutta syrjäyttävä rikkakasvi. Siellä sen siemeniä levittävät sinne tulokkaina levinneet ketut sekä monet linnut kuten emu ja myös eurooppalainen kottarainen. [21]

Lähteet

  1. ↑ a b Suomen Lajitietokeskus: Öljyoliivipuu – Olea europaea Viitattu 19.1.2022.
  2. ↑ Räty, Ella: Viljelykasvien nimistö, s. 99. Helsinki: Puutarhaliitto, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7
  3. ↑ Junikka, Leo ja Kurtto, Arto: Olea europaea L. Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet. Kansalliskirjasto. Viitattu 22.11.2020.
  4. ↑ Pieni Tietosanakirja. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1928. Aihetta koskeva sivu Internetissä (viitattu 10.2.2008).
  5. ↑ Mats-Eric Nilsson, Aitoa ruokaa, s. 147–148.
  6. ↑ a b Gooch, Ellen, "10+1 Things you may not know about olive oil", Epikouria Magazine, (Fall/Spring 2005).
  7. ↑ Homeros, Odysseia, 5. kirja.
  8. ↑ "Me pascunt olivae, me cichorea levesque malvae." Horatius: Oodit 1.31.16.
  9. ↑ Lordi Monboddon kirje John Hopelle, 29. huhtikuuta 1779, julkaissut William Knigth 1900, ISBN 1-85506-207-0
  10. ↑ Lewington, A., & Parker, E. (1999) Ancient Trees., pp 110–113, London: Collins & Brown Ltd. ISBN 1-85585-704-9
  11. ↑ O. Rackham, J. Moody, The Making of the Cretan Landscape, 1996, cited in F. R. Riley (2002). Olive Oil Production on Bronze Age Crete: Nutritional properties, Processing methods, and Storage life of Minoan olive oil. Oxford Journal of Archaeology 21 (1): 63–75
  12. ↑ Putinja, Isabel: Dinosaurs, Romans, Countrymen: On the History Trail at Brijuni National Park Fodor’s Travel. 13.7.2019. Viitattu 3.9.2020. (englanniksi)
  13. ↑ a b Brittimedia: Lintuja kuolee Välimerellä yöllisen oliivisadonkorjuun seurauksena – Linnut imeytyvät säikähdyksissään korjuukoneeseen Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 25.10.2022.
  14. ↑ Crop Guide: Olives Haifa – Pioneering The Future. Viitattu 3.9.2020. (englanniksi)
  15. ↑ Olive oil from Nablus Nablus Guide. Viitattu 3.9.2020. (englanniksi)
  16. ↑ A Brief Study of Olives and Olive Oil in Palestine. “Zatoun is Palestine in a bottle” – Fair Trade Extra Virgin Olive Oil & Soap. Arkistoitu 6.3.2012. Viitattu 3.9.2020. (englanniksi)
  17. ↑ Riley, op.cit.
  18. ↑ Janse, J. D. 1982. Pseudomonas syringae subsp. savastanoi (ex Smith) subsp. nov., nom. rev., the bacterium causing excrescences on Oleaceae and Nerium oleander L. Int. J. Syst. Bacteriol. 32:166–169.
  19. ↑ Burr, M. 1999. Australian Olives. A guide for growers and producers of virgin oils, 4th edition.
  20. ↑ Lumaret, R. & Ouazzani, N. (2001) Ancient wild olives in Mediterranean forests. Nature 413: 700.
  21. ↑ Dirk HR Spennemann & Allen, L.R. (2000) Feral olives (Olea europaea) as future woody weeds in Australia: a review. Australian Journal of Experimental Agriculture 40: 889–901.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oliivi.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Oliivi&oldid=22800526”