NSA

National Security Agency (suom. "Kansallinen turvallisuusvirasto") eli NSA^[1] on 4. marraskuuta 1952 perustettu Yhdysvaltain tiedusteluelin ja -virasto, jonka erikoisaloja ovat kryptoanalyysi (esim. salakielen murtaminen) kryptografia (viestien salaaminen) ja signaalitiedustelu. NSA:n tehtäviin kuuluvat vieraiden kielten osaaminen, sähköinen salakuuntelu, salakirjoituksen purku sekä Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden ylläpitäminen yhteistyössä liittovaltion poliisin FBI:n kanssa.

NSA harjoittaa erilaisia kryptografisia ja kryptoanalyyttisiä toimia, joiden tarkoituksena on virallisesti suojella Yhdysvaltain tietoliikennettä. Sääntöjensä mukaan NSA saa salakuunnella vain sellaista viestiliikennettä, joka tapahtuu Yhdysvaltain ulkopuolella tai on tulossa Yhdysvaltoihin. Vuonna 2013 NSA:n entisen työntekijän Edward Snowdenin aloittama NSA:n sisäisten dokumenttien vuotaminen on paljastanut viraston harjoittavan erittäin laajamittaista, sekä kansalaisten että yritysten yksityisyyttä loukkaavaa tietoverkkojen urkintaa.

Virallisten tietojen mukaan NSA:lle työskentelee maailmanlaajuisesti arviolta 30 000 työntekijää.^[2] Viraston itsensä mukaan se on Yhdysvaltain suurin matemaatikkojen työnantaja.^[3] NSA:n päämaja Marylandin Fort Meadessä, Baltimoren lentoaseman läheisyydessä, on Marylandin osavaltion suurimpia työnantajia ja toiseksi suurin sähkön kuluttaja.

NSA:n historia juontaa juurensa vuoteen 1949, jolloin Yhdysvallat perusti armeijan turvallisuusvirasto AFSA:n (The Armed Forces Security Agency). Sen tehtävänä oli harjoittaa elektronista tiedustelua ja ohjata Yhdysvaltain asevoimien eri puolustushaarojen tiedusteluosastojen tietoliikennettä. Virastolla oli kuitenkin vain vähän vaikutusvaltaa, ja 10. joulukuuta 1951 silloinen CIA:n johtaja Walter Bedell Smith esitti AFSA:n korvaavan tiedustelupalvelun perustamisesta. Smithin ehdotus hyväksyttiin 13. kesäkuuta 1952, ja NSA:n perustamiseen valtuuttavat oikeudet myönsi presidentti Harry S. Truman. Vaikka NSA muodostettiin 24. lokakuuta 1952, virallisesti se perustettiin 4. marraskuuta 1952.

NSA on kehittänyt erilaisia sähköisiä salausjärjestelmiä, mukaan lukien EKMS tavanomaisille sähköisille tietojärjestelmille, SINCGARS Yhdysvaltain ja sen liittolaisten asevoimien yhteysjärjestelmille, STE puhelinkeskusteluille sekä TACLANE Internet-yhteyksille. NSA:lla on myös huomattava rooli maailman suurimmassa sähköisessä valvontajärjestelmä ECHELON:ssa.

NSA:n olemassaolo oli pitkään julkinen salaisuus, minkä johdosta syntyi vitsi, että ”NSA” olisi lyhenne sanoista ”No Such Agency” (”Ei ole tällaista virastoa”). Nykyisin NSA on kuitenkin ottanut aikaisempaa julkisemman roolin, ja sen on tiedetty antaneen yhdysvaltalaisille yrityksille neuvoja tietojärjestelmien turvaamisesta erityisesti ulkomailta tulevia uhkia vastaan. NSA:n budjetti on yhä salainen, mutta NSA:n antamien tietojen mukaan se kuuluisi Yhdysvaltain 50 suurimman yrityksen joukkoon, mikäli se olisi viraston sijasta yritys.^[2]

NSA on herättänyt kiistelyä myös sen takia, että syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen presidentti George W. Bush myönsi NSA:lle valtuudet valvoa Yhdysvaltain sisäistä tietoliikennettä ja salakuunnella tavallisten Yhdysvaltain kansalaisten puhelinkeskusteluja.^[4] Kesäkuussa 2013 NSA nousi uuteen julkisuuteen, kun Edward Snowden vuoti viraston PRISM-ohjelman julkisuuteen.

The Washington Postin mukaan NSA on rakentanut MYSTIC-ohjelmassa RETRO-nimisen järjestelmän, joka pystyy tallentamaan kokonaisen maan kaikki puhelut ja säilyttämään ne kuukauden ajan. Viranomaisten pyynnöstä lehti ei paljastanut mistä valtiosta on kysymys.^[5] Järjestelmä oli valmis vuonna 2011. Kahta vuotta myöhemmissä suunnitteludokumenteissa kaavailtaan samanlaisia operaatioita kohdistettavaksi muihinkin valtioihin. Vuoden 2013 budjetissa mainitaan viisi valtiota, joista MYSTIC-ohjelma takaa "laajan kattavuuden" ja kuudes mainitaan lisättäväksi lokakuussa.^[6]

Vuonna 2013 paljastui, että NSA oli vakoillut Saksan liittokanslerin, Angela Merkelin, matkapuhelinta yli vuosikymmenen ajan. Tämä aiheutti suuren kohun, jonka jälkeen Merkel ehdotti keinoja suojautua EU:n sisäisesti Yhdysvaltain harjoittamalta vakoilulta.^[7]

Edward Snowdenin vuotamien asiakirjojen aikaansaamissa jälkimainingeissa Yhdysvaltain hallinnon asiantuntijalautakunta ilmoitti tammikuun 2014 loppupuolella, että turvallisuusvirasto NSA:n harjoittama amerikkalaisten puhelutietojen keruu on laitonta ja tehotonta. Lautakunta myös suositteli, että Obama lopettaa ohjelman ja määrää kerätyt sadat miljoonat tiedot tuhottaviksi. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ilmoitti 27.3.2014, että kansallinen turvallisuusvirasto NSA lopettaa amerikkalaisten puhelutietojen joukkokeräämisen. Obaman mukaan NSA voi taltioida puhelutietoja jatkossa vain, jos tuomioistuin myöntää luvan tiettyjen numeroiden tarkkailuun. Hätätilanteessa puhelutietoja voitaisiin kuitenkin pyytää ilman oikeuden lupaa.^[8] Ulkomaisiin henkilöihin kohdistuvaa elektronista seurantaa ei ole luvattu vähentää tai lopettaa.

Maaliskuussa 2014 Washington Post -lehti kertoi, että NSA:lla on keinot kuunnella kokonaisen kohteeksi valitun valtion koko puhelinliikennettä. Virasto voi myös tallettaa puhelut jopa kuukauden ajalta ja kuunnella niitä valikoidusti jälkikäteen.^[9]

• Ralph J. Canine (1952–1956)
• John A. Samford (1956–1960)
• Laurence H. Frost (1960–1962)
• Gordon A Blake (1962–1965)
• Marshall S. Carter (1965–1969)
• Noel A. M. Gaylor (1969–1972)
• Samuel C. Phillips (1972–1973)
• Lew Allen Jr. (1973–1977)
• Bobby Ray Inman (1977–1981)
• Lincoln D. Faurer (1981–1985)
• William E. Odom (1985–1988)
• William O. Studeman (1988–1992)
• John M. McConnell (1992–1996)
• Kenneth A. Minihan (1996–1999)
• Michael Hayden (1999–2005)
• Keith B. Alexander (2005–)

Kun NSA muuttui 1990-luvulle mennessä julkisemmaksi, virasto on ollut siitä lähtien mukana monissa vakoiluaiheisissa kirjoissa, elokuvissa ja tietokonepeleissä. NSA kuitenkin kuvataan niissä usein hyvin epätarkasti, ja että virasto suorittaisi kryptografia ja kryptoanalyysin sijasta mittavia ja riskialttiita tiedusteluoperaatioita, jotka todellisuudessa kuuluisivat keskustiedustelupalvelu CIA:lle tai Yhdysvaltain asevoimien puolustushaarojen erikoisjoukoille.

NSA:n merkittäviin esiintymisiin populaarikulttuurissa kuuluvat muiden muassa Dan Brownin esikoisteos Murtamaton linnake, joka käsittelee NSA:n salauksenpurkujärjestelmiä; vuoden 2002 James Bond -elokuva Kuolema saa odottaa, missä Bond-tyttö Giacinta "Jinx" Johnson on James Bondin kanssa työskentelevä NSA-agentti; sekä Ubisoft-pelitalon suosittu Splinter Cell -pelisarja, jonka päähenkilö Sam Fisher on NSA:n fiktiivisen operatiivisen osaston Third Echelonin kenttäagentti. Näistä Dan Brownin teos on lähinnä NSA:n todellista toimialaa.

• CIA – Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu
• ECHELON – maailman suurin sähköinen valvontajärjestelmä
• Edward Snowden, tietovuodon paljastaja
• FBI – Yhdysvaltain liittovaltion poliisi
• GCHQ – Brittiläinen tiedustelu- ja turvallisuusvirasto
• Kryptoanalyysi – salauksien murtaminen
• Kryptografia – viestien salaaminen
• Luettelo tiedustelupalveluista
• Maailmanlaajuista joukkovalvontaa koskevat paljastukset (2013 alkaen)
• NRO – Yhdysvaltain vakoilusatelliitteja valvova virasto
• Puolustusvoimien tiedustelulaitos (PVTIEDL) – Suomen puolustusvoimien tärkein elektronista tiedustelua harjoittava laitos
• SELinux – NSA:n kehittämä Linux-käyttöjärjestelmäytimen laajennus
• Signaalitiedustelu – sähköisen liikenteen tiedustelu
• UKUSA-sopimus

• NSA:n viralliset kotisivut (englanniksi)
• Tietoviikko: NSA seuraa suomalaisten ip-osoitteita