NSA
National Security Agency |
|
---|---|
NSA:n tunnus |
|
Perustettu | 4. marraskuuta 1952 |
Toimivalta | Yhdysvaltain hallitus |
Ministeriö | Yhdysvaltain puolustusministeriö |
Päätoimipaikka | Fort George G. Meade, Maryland, US |
Pääjohtaja | Amiraali Michael S. Rogers, Yhdysvaltain laivasto |
Työntekijöitä | luokiteltu (arvioitu 30 000–40 000)[1][2][3][4] |
Vuosibudjetti | luokiteltu (arvioitu $10.8 miljardia, 2013)[5][6] |
National Security Agency (suom. ”Kansallinen turvallisuusvirasto”) eli NSA[7] on 1952 perustettu Yhdysvaltain tiedusteluelin ja -virasto, jonka erikoisaloja ovat kryptoanalyysi (esimerkiksi salakielen murtaminen), kryptografia (viestien salaaminen) ja signaalitiedustelu. NSA:n tehtäviin kuuluvat vieraiden kielten osaaminen, sähköinen salakuuntelu, salakirjoituksen purku sekä Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden ylläpitäminen yhteistyössä liittovaltion poliisin FBI:n kanssa.
NSA harjoittaa erilaisia kryptografisia ja kryptoanalyyttisiä toimia, joiden tarkoituksena on virallisesti suojella Yhdysvaltain tietoliikennettä. Sääntöjensä mukaan NSA saa salakuunnella vain sellaista viestiliikennettä, joka tapahtuu Yhdysvaltain ulkopuolella tai on tulossa Yhdysvaltoihin. Vuonna 2013 NSA:n entisen työntekijän Edward Snowdenin aloittama NSA:n sisäisten dokumenttien vuotaminen on paljastanut viraston harjoittavan erittäin laajamittaista, sekä kansalaisten että yritysten yksityisyyttä loukkaavaa tietoverkkojen urkintaa.
Virallisten tietojen mukaan NSA:lle työskentelee maailmanlaajuisesti arviolta 30 000 työntekijää.[8] Viraston itsensä mukaan se on Yhdysvaltain suurin matemaatikkojen työnantaja.[9] NSA:n päämaja Marylandin Fort Meadessä, Baltimoren lentoaseman läheisyydessä, on Marylandin osavaltion suurimpia työnantajia ja toiseksi suurin sähkön kuluttaja.
Historia
NSA:n historia juontaa juurensa vuoteen 1949, jolloin Yhdysvallat perusti armeijan turvallisuusvirasto AFSA:n (The Armed Forces Security Agency). Sen tehtävänä oli harjoittaa elektronista tiedustelua ja ohjata Yhdysvaltain asevoimien eri puolustushaarojen tiedusteluosastojen tietoliikennettä. Virastolla oli kuitenkin vain vähän vaikutusvaltaa, ja 10. joulukuuta 1951 silloinen CIA:n johtaja Walter Bedell Smith esitti AFSA:n korvaavan tiedustelupalvelun perustamisesta. Smithin ehdotus hyväksyttiin 13. kesäkuuta 1952, ja NSA:n perustamiseen valtuuttavat oikeudet myönsi presidentti Harry S. Truman. Vaikka NSA muodostettiin 24. lokakuuta 1952, virallisesti se perustettiin 4. marraskuuta 1952.
NSA on kehittänyt erilaisia sähköisiä salausjärjestelmiä, mukaan lukien EKMS tavanomaisille sähköisille tietojärjestelmille, SINCGARS Yhdysvaltain ja sen liittolaisten asevoimien yhteysjärjestelmille, STE puhelinkeskusteluille sekä TACLANE Internet-yhteyksille. NSA:lla on myös huomattava rooli maailman suurimmassa sähköisessä valvontajärjestelmä ECHELON:ssa.
Julkisuus
NSA:n olemassaolo oli pitkään julkinen salaisuus, minkä johdosta syntyi vitsi, että ”NSA” olisi lyhenne sanoista ”No Such Agency” (”Ei ole tällaista virastoa”). Nykyisin NSA on kuitenkin ottanut aikaisempaa julkisemman roolin, ja sen on tiedetty antaneen yhdysvaltalaisille yrityksille neuvoja tietojärjestelmien turvaamisesta erityisesti ulkomailta tulevia uhkia vastaan. NSA:n budjetti on yhä salainen, mutta NSA:n antamien tietojen mukaan se kuuluisi Yhdysvaltain 50 suurimman yrityksen joukkoon, mikäli se olisi viraston sijasta yritys.[8]
NSA on herättänyt kiistelyä myös sen takia, että syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen presidentti George W. Bush myönsi NSA:lle valtuudet valvoa Yhdysvaltain sisäistä tietoliikennettä ja salakuunnella tavallisten Yhdysvaltain kansalaisten puhelinkeskusteluja.[10]
Maailmanlaajuista joukkovalvontaa koskevat paljastukset
NSA on ollut kansainvälisessä julkisuudessa kesäkuusta 2013 asti. Tiedotusvälineissä alettiin silloin sarja paljastuksia NSA:n ja sen kansainvälisten yhteistyötahojen harjoittamasta ulkomaalaisiin ja Yhdysvaltain kansalaisiin kohdistuvasta maailmanlaajuisesta joukkovalvonnasta.[11] Raportit ovat suurimmaksi osaksi lähtöisin huippusalaisten asiakirjojen kätköstä, jonka vuosi entinen NSA:n urakoitsija Edward Snowden työskennellessään Booz Allen Hamiltonille, yhdelle Yhdysvaltojen suurimmista puolustus- ja tiedustelualihankkijoista.[12] Yksi ensimmäisistä paljastuksista oli PRISM-ohjelman olemassaolo.
The Washington Postin mukaan NSA on rakentanut MYSTIC-ohjelmassa RETRO-nimisen järjestelmän, joka pystyy tallentamaan kokonaisen maan kaikki puhelut ja säilyttämään ne kuukauden ajan. Viranomaisten pyynnöstä lehti ei paljastanut mistä valtiosta on kysymys.[13] Järjestelmä oli valmis vuonna 2011. Kahta vuotta myöhemmissä suunnitteludokumenteissa kaavaillaan samanlaisia operaatioita kohdistettavaksi muihinkin valtioihin. Vuoden 2013 budjetissa mainitaan viisi valtiota, joista MYSTIC-ohjelma takaa ”laajan kattavuuden” ja kuudes mainitaan lisättäväksi lokakuussa.[14]
Vuonna 2013 paljastui, että NSA oli vakoillut Saksan liittokanslerin, Angela Merkelin, matkapuhelinta yli vuosikymmenen ajan. Tämä aiheutti suuren kohun, jonka jälkeen Merkel ehdotti keinoja suojautua EU:n sisäisesti Yhdysvaltain harjoittamalta vakoilulta.[15]
Edward Snowdenin vuotamien asiakirjojen aikaansaamissa jälkimainingeissa Yhdysvaltain hallinnon asiantuntijalautakunta ilmoitti tammikuun 2014 loppupuolella, että turvallisuusvirasto NSA:n harjoittama amerikkalaisten puhelutietojen keruu on laitonta ja tehotonta. Lautakunta myös suositteli, että Obama lopettaa ohjelman ja määrää kerätyt sadat miljoonat tiedot tuhottaviksi. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ilmoitti 27.3.2014, että kansallinen turvallisuusvirasto NSA lopettaa amerikkalaisten puhelutietojen joukkokeräämisen. Obaman mukaan NSA voi taltioida puhelutietoja jatkossa vain, jos tuomioistuin myöntää luvan tiettyjen numeroiden tarkkailuun. Hätätilanteessa puhelutietoja voitaisiin kuitenkin pyytää ilman oikeuden lupaa.[16] Ulkomaisiin henkilöihin kohdistuvaa verkkovalvontaa ei ole luvattu vähentää tai lopettaa.
Maaliskuussa 2014 Washington Post -lehti kertoi, että NSA:lla on keinot kuunnella kokonaisen kohteeksi valitun valtion koko puhelinliikennettä. Virasto voi myös tallettaa puhelut jopa kuukauden ajalta ja kuunnella niitä valikoidusti jälkikäteen.[17]
Johtajat
- Ralph J. Canine (1952–1956)
- John A. Samford (1956–1960)
- Laurence H. Frost (1960–1962)
- Gordon A Blake (1962–1965)
- Marshall S. Carter (1965–1969)
- Noel A. M. Gaylor (1969–1972)
- Samuel C. Phillips (1972–1973)
- Lew Allen Jr. (1973–1977)
- Bobby Ray Inman (1977–1981)
- Lincoln D. Faurer (1981–1985)
- William E. Odom (1985–1988)
- William O. Studeman (1988–1992)
- John M. McConnell (1992–1996)
- Kenneth A. Minihan (1996–1999)
- Michael Hayden (1999–2005)
- Keith B. Alexander (2005–2014)
- Michael S. Rogers (2014–)
Populaarikulttuurissa
Kun NSA muuttui 1990-luvulle mennessä julkisemmaksi, virasto on ollut siitä lähtien mukana monissa vakoiluaiheisissa kirjoissa, elokuvissa ja tietokonepeleissä. NSA kuitenkin kuvataan niissä usein hyvin epätarkasti, ja että virasto suorittaisi kryptografia ja kryptoanalyysin sijasta mittavia ja riskialttiita tiedusteluoperaatioita, jotka todellisuudessa kuuluisivat keskustiedustelupalvelu CIA:lle tai Yhdysvaltain asevoimien puolustushaarojen erikoisjoukoille.
NSA:n merkittäviin esiintymisiin populaarikulttuurissa kuuluvat muiden muassa Dan Brownin esikoisteos Murtamaton linnake, joka käsittelee NSA:n salauksenpurkujärjestelmiä; vuoden 2002 James Bond -elokuva Kuolema saa odottaa, missä Bond-tyttö Giacinta "Jinx" Johnson on James Bondin kanssa työskentelevä NSA-agentti; sekä Ubisoft-pelitalon Splinter Cell -pelisarja, jonka päähenkilö Sam Fisher on NSA:n kuvitteellisen operatiivisen osaston Third Echelonin kenttäagentti. Näistä Dan Brownin teos on lähinnä NSA:n todellista toimialaa.
Katso myös
- CIA – Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu
- ECHELON – maailman suurin sähköinen valvontajärjestelmä
- Edward Snowden – paljastuksentekijä
- FBI – Yhdysvaltain liittovaltion poliisi
- GCHQ – Brittiläinen tiedustelu- ja turvallisuusvirasto
- Kryptoanalyysi – salauksien murtaminen
- Kryptografia – viestien salaaminen
- Luettelo tiedustelupalveluista
- Maailmanlaajuista joukkovalvontaa koskevat paljastukset (2013 alkaen)
- NRO – Yhdysvaltain vakoilusatelliitteja valvova virasto
- Puolustusvoimien tiedustelulaitos (PVTIEDL) – Suomen puolustusvoimien tärkein elektronista tiedustelua harjoittava laitos
- SELinux – NSA:n kehittämä Linux-käyttöjärjestelmäytimen laajennus
- Signaalitiedustelu – sähköisen liikenteen tiedustelu
- UKUSA-sopimus
Lähteet
- ↑ 60 Years of Defending Our Nation (PDF) National Security Agency. ”On November 4, 2012, the National Security Agency (NSA) celebrates its 60th anniversary of providing critical information to U.S. decision makers and Armed Forces personnel in defense of our Nation. NSA has evolved from a staff of approximately 7,600 military and civilian employees housed in 1952 in a vacated school in Arlington, VA, into a workforce of more than 30,000 demographically diverse men and women located at NSA headquarters in Ft. Meade, MD, in four national Cryptologic Centers, and at sites throughout the world.” Viitattu 6.7.2013. (englanniksi)
- ↑ Dana Priest: NSA growth fueled by need to target terrorists 21.7.2013. The Washington Post. ”Since the attacks of Sept. 11, 2001, its civilian and military workforce has grown by one-third, to about 33,000, according to the NSA. Its budget has roughly doubled.” Viitattu 22.7.2013. (englanniksi)
- ↑ Introverted? Then NSA wants you. huhtikuu 2012. FCW. Viitattu 1.7.2013. (englanniksi)
- ↑ Prism Exposed: Data Surveillance with Global Implications 10.6.2013. Der Spiegel. ”How can an intelligence agency, even one as large and well-staffed as the NSA with its 40,000 employees, work meaningfully with such a flood of information?” (englanniksi)
- ↑ Barton Gellman, Greg Miller: U.S. spy network’s successes, failures and objectives detailed in ‘black budget’ summary 29. elokuuta 2013. The Washington Post. Viitattu 29. elokuuta 2013. (englanniksi)
- ↑ Scott Shane: New Leaked Document Outlines U.S. Spending On Intelligence Agencies 29. elokuuta 2013. The New York Times. Viitattu 29. elokuuta 2013. (englanniksi)
- ↑ Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 16.6.2013.
- ↑ a b nsa.gov | Frequently Asked Questions: 7. How many people work for the NSA/CSS and what is its budget? (englanniksi)
- ↑ Technology Transfer – Advanced Mathematics 15.1.2009. NSA. Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)
- ↑ CNN.com – Bush says he signed NSA wiretap order – Dec 17, 2005 (englanniksi)
- ↑ Gellman, Barton: Edward Snowden, after months of NSA revelations, says his mission's accomplished 24. joulukuuta 2013. The Washington Post. ”Taken together, the revelations have brought to light a global surveillance system...” Viitattu 25. joulukuuta 2013. (englanniksi)
- ↑ Who holds security clearances? The Washington Post. 10. kesäkuuta 2013. Viitattu 12. helmikuuta 2014. (englanniksi)
- ↑ http://yle.fi/uutiset/lehti_yhdysvalloilla_on_kyky_kuunnella_kokonaisen_maan_kaikkia_puheluita_takautuvasti/7143670
- ↑ http://www.washingtonpost.com/world/national-security/nsa-surveillance-program-reaches-into-the-past-to-retrieve-replay-phone-calls/2014/03/18/226d2646-ade9-11e3-a49e-76adc9210f19_story.html
- ↑ The Wire: NSA Allegedly Spied on Merkel's Cell Phone for Over a Decade. Julkaistu: 26.3.2013 Viitattu: 27.3.2014
- ↑ Obama: NSA lopettaa puhelutietojen keräämisen. Yle 27.3.2014. Viitattu: 27.3.2014
- ↑ Helsingin Sanomat: Lehti: NSA voi vakoilla valtion kaikkia puheluita. Helsingin sanomat 19.3.2014. Viitattu: 27.3.2014.
Kirjallisuutta
- Järvinen, Petteri: NSA: Näin meitä seurataan. Jyväskylä: Docendo, 2014. ISBN 978-952-291-046-2
Aiheesta muualla
- NSA:n viralliset kotisivut. (englanniksi)
- Tietoviikko: NSA seuraa suomalaisten ip-osoitteita.
- NSA. Helsingin Sanomien kokoelma NSA:ta koskevista artikkeleista.