täydellinen

täydellinen (38) (komparatiivi täydellisempi, superlatiivi täydellisin) (taivutus[luo])

1. virheetön, moitteeton, erittäin hyvä

   Syntymäpäiväkakku on täydellinen!

   täydellinen suoritus

2. kaiken kattava, josta ei puutu yhtään osaa

   Täydellisenä tämä kokoelma olisi mittaamattoman arvokas.

3. (matematiikka) luonnollisesta luvusta: sellainen, joka on itseään pienempien tekijöidensä summa

   Luku 6 on täydellinen luku, koska se on jaollinen itsensä lisäksi vain luvuilla 1, 2 ja 3, ja 1+2+3=6.

substantiivi täysi (heikko vartalo täyde-) + johdin -llinen

• epätäydellinen
• täydellisyys
• täydellinen palaminen

• adverbit: täydellisesti
• verbit: täydellistyä, täydellistää

• täydellinen Kielitoimiston sanakirjassa
• täydellinen Suomen etymologisessa sanakirjassa