sona

Katso myös: sõna, sõnā, šona

sona

1. (taivutusmuoto) monikon epämääräinen genetiivimuoto sanasta sonur

sonā

1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sonō

sona (1)

1. hyvittää, sovittaa

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: sona
• passiivin infinitiivi: sonas
• aktiivin part. prees: sonande[luo]
• passiivin part. prees: sonandes
• part. perf.: yl. sonad, n. sonat, määr./mon. sonade