puhaltaa

puhaltaa (54-I) (taivutus[luo])

1. pusertaa ilmaa keuhkoista suun kautta siten, että syntyy ilmavirtaus

   Puhalla kynttilä sammuksiin!

2. (erityisesti) täyttää ilmalla jokin puhallettava väline

   Iittalassa on puhallettu lasia vuodesta 1881.

   puhalsimme ilmapalloja

   puhaltaa saippuakuplia

3. tuottaa ääntä pillillä tai muulla puhallettavalla soittimella

   puhaltaa pilliin

   puhaltaa peli poikki

4. saada jokin tulos puhalluskokeesta, jolla testataan hengitysilman alkoholipitoisuutta

   Koululaisbussin kuljettaja puhalsi liki pari promillea.

5. (ilmatiede) tuulla

   Tuuli puhaltaa kovaa huomenna.

   Ensi viikolla saattaa puhaltaa kolmas myrsky. (IS)

6. liikuttaa ilmaa jollain mekaanisella laitteella

   Lämmityslaite puhaltaa täysillä.

7. (slangia) varastaa huijaamalla

   Robbie Williamsilta puhallettiin satojatuhansia euroja. (mtv.fi)

• IPA: /ˈpuhɑlt̪ɑːˣ/
• tavutus: pu‧hal‧taa

• substantiivit: puhallin, puhallus, puhaltaja, puhaltaminen
• verbit: puhallella, puhalluttaa

• puhaltaa henkeä
• puhaltaa yhteen hiileen

• puhaltaa Kielitoimiston sanakirjassa