puhaltaa
Suomi
Verbi
puhaltaa (54-I) (taivutus[luo])
- pusertaa ilmaa keuhkoista suun kautta siten, että syntyy ilmavirtaus
- Puhalla kynttilä sammuksiin!
- (erityisesti) täyttää ilmalla jokin puhallettava väline
- Iittalassa on puhallettu lasia vuodesta 1881.
- puhalsimme ilmapalloja
- puhaltaa saippuakuplia
- tuottaa ääntä pillillä tai muulla puhallettavalla soittimella
- puhaltaa pilliin
- puhaltaa peli poikki
- saada jokin tulos puhalluskokeesta, jolla testataan hengitysilman alkoholipitoisuutta
- Koululaisbussin kuljettaja puhalsi liki pari promillea.
- (ilmatiede) tuulla
- Tuuli puhaltaa kovaa huomenna.
- Ensi viikolla saattaa puhaltaa kolmas myrsky. (IS)
- liikuttaa ilmaa jollain mekaanisella laitteella
- Lämmityslaite puhaltaa täysillä.
- (slangia) varastaa huijaamalla
- Robbie Williamsilta puhallettiin satojatuhansia euroja. (mtv.fi)
Ääntäminen
- IPA: /ˈpuhɑlt̪ɑːˣ/
- tavutus: pu‧hal‧taa
Käännökset
1. pusertaa ilmaa keuhkoista suun kautta siten, että syntyy ilmavirtaus
Liittyvät sanat
Johdokset
- substantiivit: puhallin, puhallus, puhaltaja, puhaltaminen
- verbit: puhallella, puhalluttaa
Idiomit
- puhaltaa henkeä
- puhaltaa yhteen hiileen
Aiheesta muualla
- puhaltaa Kielitoimiston sanakirjassa