kantaja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kantaja (10)
- se, joka kantaa eli kuljettaa
- Rautatieasemien kantajat käyttävät yleensä kärryjä.
- (oikeustiede) se osapuoli riita-, rikos- tai hallintoprosessissa, joka panee asian vireille eli haastaa vastaajan oikeuteen
- (biologia) eliö, jolla on perimässään resessiivinen alleeli heterotsygoottisena
- Yksilö voi levittää alleelia jälkeläisilleen, joilla ominaisuus ilmenee, jos ne saavat alleelin myös toiselta vanhemmaltaan.Usein kyseinen alleeli on tautia aiheuttava.
- tautia kantava henkilö
- (matematiikka) se joukko, jossa funktion arvot poikkeavat nollasta, tai em. joukon sulkeuma
- johonkin asuun tai asukokonaisuuteen pukeutunut henkilö
- Haarniska oli kantajalleen tukala turvantuoja.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑnt̪ɑjɑ/
- tavutus: kan‧ta‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kantaja | kantajat |
| genetiivi | kantajan | kantajien (kantajain) |
| partitiivi | kantajaa | kantajia |
| akkusatiivi | kantaja; kantajan |
kantajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kantajassa | kantajissa |
| elatiivi | kantajasta | kantajista |
| illatiivi | kantajaan | kantajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kantajalla | kantajilla |
| ablatiivi | kantajalta | kantajilta |
| allatiivi | kantajalle | kantajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kantajana | kantajina |
| translatiivi | kantajaksi | kantajiksi |
| abessiivi | kantajatta | kantajitta |
| instruktiivi | – | kantajin |
| komitatiivi | – | kantajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kantaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]3. se, jolla on tauti
|
4. se joukko, jossa funktion arvot poikkeavat nollasta
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]fenotyyppi, kanne, kantava, kantajuus, kanto
Yhdyssanat
[muokkaa]arkunkantaja, aseenkantaja, lipunkantaja, madonkantaja, postinkantaja, soihdunkantaja, tartunnankantaja, taudinkantaja