kunne

kunne

1. (runollinen, ylätyyliä) minne, mihin

   Lähe tuonne, kunne käsken, kunne käsken ja kehoitan! (Kalevala, kolmaskymmenes runo)

• IPA: /ˈkunːeˣ/
• tavutus: kun‧ne

• kunne Kielitoimiston sanakirjassa

kunne, yksipaikkainen verbi

1. musta
2. pimeä, pilkkopimeä

kur (varjo) + ne (olla jotakin)

hure, kunne, retar, siwnin, hukinatomne, kinapetomne, nikap iro, nis iro

kunne

1. yö

kunne

1. yöllä

• (kaikki merkitykset) クンネ

kunne (kan, kunne, kunnet)

1. osata
2. voida

kunne

1. voida

Persoonamuodot

muoto	aktiivi	passiivi
preesens	kan	–
imperfekti	kunne	–
perfekti	har kunnet	–
pluskvamperfekti	havde kunnet	–
imperatiivi	–	–

Apuverbi

• have

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: kunne
• passiivin infinitiivi: –
• partisiipin preesens: kunnende [luo]
• partisiipin perfekti: –