hairahtua

hairahtua (52-F) (taivutus[luo])

1. haksahtaa, erehtyä

   Tulipa taas hairahdettua turhaan heräteostokseen.

2. harhautua, langeta, sortua

   hairahtua rikoksen polulle.

• IPA: /ˈhɑi̯rɑhˌt̪uɑˣ/
• tavutus: hai‧rah‧tu‧a

• substantiivit: hairahtuminen

• hairahtua Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 776 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa