hairahtuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hairahtuminen (38)
- teonnimi verbistä hairahtua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hairahtuminen | hairahtumiset |
| genetiivi | hairahtumisen | hairahtumisten hairahtumisien |
| partitiivi | hairahtumista | hairahtumisia |
| akkusatiivi | hairahtuminen; hairahtumisen |
hairahtumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hairahtumisessa | hairahtumisissa |
| elatiivi | hairahtumisesta | hairahtumisista |
| illatiivi | hairahtumiseen | hairahtumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hairahtumisella | hairahtumisilla |
| ablatiivi | hairahtumiselta | hairahtumisilta |
| allatiivi | hairahtumiselle | hairahtumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hairahtumisena (hairahtumisna) |
hairahtumisina |
| translatiivi | hairahtumiseksi | hairahtumisiksi |
| abessiivi | hairahtumisetta | hairahtumisitta |
| instruktiivi | – | hairahtumisin |
| komitatiivi | – | hairahtumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hairahtumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hairahtumis- | |