hahmo
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]hahmo (1)
- tarinan, näytelmän tai muun teoksen henkilö
- Touho on Aku Ankassa esiintyvä hahmo.
- jonkun ulkoinen muoto
- Sielunvihollinen oli ottanut Joren hahmon.
- merkittävä vaikuttaja, merkkihenkilö
- Hän oli sen ajan taiteessa merkittävä hahmo.
- epäselvä ihmisen tai muun olennon muotoinen kuva
- Luulen nähneeni ikkunassa hahmosi.
- (tietotekniikka, tekoäly) jostain suuremmasta etsittävä asia, kuten tekstistä etsittävä sana tai kuvasta etsittävä esine
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑhmo/
- tavutus: hah‧mo
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hahmo | hahmot |
| genetiivi | hahmon | hahmojen |
| partitiivi | hahmoa | hahmoja |
| akkusatiivi | hahmo; hahmon |
hahmot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hahmossa | hahmoissa |
| elatiivi | hahmosta | hahmoista |
| illatiivi | hahmoon | hahmoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hahmolla | hahmoilla |
| ablatiivi | hahmolta | hahmoilta |
| allatiivi | hahmolle | hahmoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hahmona | hahmoina |
| translatiivi | hahmoksi | hahmoiksi |
| abessiivi | hahmotta | hahmoitta |
| instruktiivi | – | hahmoin |
| komitatiivi | – | hahmoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hahmo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]2. ulkoinen muoto
|
|
4. epäselvästi nähty olento
|
5. etsittävä asia
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: hahmoinen, hahmotteinen
- substantiivit: hahmotelma, hahmottelu, hahmotus
- verbit: hahmotella, hahmottaa, hahmottua, hahmottua, hahmoutua
Yhdyssanat
[muokkaa]hahmokuva, hahmonsovitus, hahmontunnistus, hahmopsykologia, henkilöhahmo, ihmishahmo, isähahmo, johtohahmo, keulahahmo, komediahahmo, naishahmo, näyttämöhahmo, roolihahmo, sankarihahmo, sarjakuvahahmo, satuhahmo, taruhahmo, taustahahmo, voimahahmo, äitihahmo