tarina
Ulkoasu
Katso myös: tariŋa, tärinä |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- keksitty tai jotakin todellista tapahtumaa kuvaava kertomus, jolla on mahdollisesti jokin opetus
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪ɑrinɑ/
- tavutus: ta‧ri‧na
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tarina | tarinat |
genetiivi | tarinan | tarinoiden tarinoitten (tarinain) |
partitiivi | tarinaa | tarinoita |
akkusatiivi | tarina; tarinan |
tarinat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tarinassa | tarinoissa |
elatiivi | tarinasta | tarinoista |
illatiivi | tarinaan | tarinoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tarinalla | tarinoilla |
ablatiivi | tarinalta | tarinoilta |
allatiivi | tarinalle | tarinoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tarinana | tarinoina |
translatiivi | tarinaksi | tarinoiksi |
abessiivi | tarinatta | tarinoitta |
instruktiivi | – | tarinoin |
komitatiivi | – | tarinoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tarina- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]venäjän sanasta старина́ (stariná).[2][3][4]
Käännökset
[muokkaa]1. keksitty tai jostakin todellista tapahtumaa kuvaava kertomus, jolla on mahdollisesti jokin opetus
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- verbit: tarinoida
Yhdyssanat
[muokkaa]elämäntarina, kansantarina, kauhutarina, kaupunkitarina, lemmentarina, menestystarina, nykytarina, nyyhkytarina, paholaistarina, paikallistarina, peitetarina, pyhimystarina, rakkaustarina, sankaritarina, tarinaniskijä, tarinatuokio, tositarina, tuhkimotarina
Anagrammit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- tarina Kielitoimiston sanakirjassa
- tarina Tieteen termipankissa
- tarina Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkelit 85, 935 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X.