emä
Ulkoasu
Katso myös: ema |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]emä (10)
- eläimen äiti, joidenkin eläinlajien emo
- Varsan emä on nimeltään Tähti.
- (vanhentunut) äiti
- (vanhentunut) kohtu
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈemæ/
- tavutus: e‧mä
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | emä | emät |
genetiivi | emän | emien (emäin) |
partitiivi | emää | emiä |
akkusatiivi | emä; emän |
emät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | emässä | emissä |
elatiivi | emästä | emistä |
illatiivi | emään | emiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | emällä | emillä |
ablatiivi | emältä | emiltä |
allatiivi | emälle | emille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | emänä | eminä |
translatiivi | emäksi | emiksi |
abessiivi | emättä | emittä |
instruktiivi | – | emin |
komitatiivi | – | emine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | emä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
[muokkaa]1. eläimen vanhempi
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: emo
Yhdyssanat
[muokkaa]emäalus, emäjoki, emäkallio, emäkarhu, emäkaupunki, emälaiva, emämaa, emänsänussija, emäpensas, emäpitäjä, emäpuu, emäseurakunta, emäsika, emätila, emävalhe
Aiheesta muualla
[muokkaa]- emä Kielitoimiston sanakirjassa
- emä Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
Vepsä
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]emä (gen emän, mon part emid)