emä
 |
Suomi
Substantiivi
emä (10)
- eläimen äiti, joidenkin eläinlajien emo
- Varsan emä on nimeltään Tähti.
- (vanhentunut) äiti
- (vanhentunut) kohtu
Ääntäminen
- IPA: /ˈemæ/
- tavutus: e‧mä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | emä | emät |
| genetiivi | emän | emien (emäin) |
| partitiivi | emää | emiä |
| akkusatiivi | emä; emän |
emät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | emässä | emissä |
| elatiivi | emästä | emistä |
| illatiivi | emään | emiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | emällä | emillä |
| ablatiivi | emältä | emiltä |
| allatiivi | emälle | emille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | emänä | eminä |
| translatiivi | emäksi | emiksi |
| abessiivi | emättä | emittä |
| instruktiivi | – | emin |
| komitatiivi | – | emine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | emä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
1. eläimen vanhempi
|
Liittyvät sanat
Johdokset
- substantiivit: emo
Yhdyssanat
emäalus, emäjoki, emäkallio, emäkarhu, emäkaupunki, emälaiva, emämaa, emänsänussija, emäpensas, emäpitäjä, emäpuu, emäseurakunta, emäsika, emätila, emävalhe
Aiheesta muualla
- emä Kielitoimiston sanakirjassa
- emä Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
Vepsä
Substantiivi
emä (gen emän, mon part emid)