eg

Katso myös: e.g., EG, ég

eg m./f. 

1. äes

eg

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä eggen
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä eggen
3. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä eggen

eg yl. (yks. määr. egen[luo], mon. epämäär. ege[luo], mon. määr. egene[luo])

1. tammi