mutta

mutta

1. (rinnastuskonjunktio) adversatiivinen konjunktio, joka yhdistää kaksi rinnakkaista toistensa vastakkaismerkityksiä sisältävää lausetta

   Heli tuli paikalle ajoissa, mutta Jaakko ei.

   Olisin halunnut lähteä heidän mukaansa, mutta en ehtinyt.

2. vastakohtaparin edellinen jäsen sisältää us. myönnytyksen: tosin, kyllä, vaikkakin tms.; jälkimmäinen jäsen ilmaisee us. varauksen, tarkennuksen tm. lisäyksen: kuitenkin, sittenkin, joka tapauksessa

   Hän on nyt työmatkalla mutta palaa huomenna.

   Yritin suostutella häntä mutta turhaan.

3. erik. liittämässä tähdennystä, täsmennystä, selitystä, perustelua tms. edeltävään ilmaukseen

   Kaikki olivat innoissaan asiasta mutta varsinkin Matti.

   Se ruoka on hyvää mutta myös terveellistä.

4. aloittamassa vastaväitettä tai sen sävyistä kysymystä

   En nyt viitsisi lähteä kauppaan. -Mutta mehän sovimme, että lähdet.

   Mutta voiko sellainen käytännössä onnistua?

5. aloittamassa anteeksipyyntöön liittyvää kysymystä, pyyntöä, vaatimusta, väitettä, selitystä tms.

   Anteeksi, mutta voisitteko kertoa, missä kirjasto on?

   Suokaa anteeksi, mutta täällä ei nyt ole enää vapaita paikkoja.

6. liittämässä edellä esitettyyn ilmausta, joka tuo esiin uuden aiheen, ajatuksen, käänteen tai merkitystä vailla aloittaa esityksen

   Mutta aluksi täytyy hieman valaista asiaa.

   Ei mutta lähdetäänpäs kävelylle kun on noin kaunis sää!

7. erik. kysymyksissä ja huudahduksissa, jotka ilmaisevat hämmästystä, ilahtumista, nuhtelemista, kiusoittelua, harmia, välinpitämättömyyttä tms.

   Mutta sehän on aivan uskomatonta!

   Melko kallishan se on, mutta olkoon!

• IPA: /ˈmut̪ːɑ/
• tavutus: mut‧ta

Sana on peräisin muu-pronominista. Yhden teorian mukaan sen yksikön partitiivista, muuta-sanasta^[1], joilloin merkityksenkehitys lienee seuraavanlainen: ’ei muuta kuin’ > ’ainoastaan’ > ’vaan’ > ’mutta’^[2].

Toisen teorian mukaan sanassa on sama -tta-pääte, joka esiintyy myös konjunktioissa että ja jotta. Päätteen on arveltu ilmaisevan vailla olemista, kautta kulkemista tai tapaa.^[3]

Kolmannen teorian mukaan -tta on abessiivin sija pääte, jolloin muuta olisi alkuaan ollut *muutta ’ilman muuta’^[4].

• mutta Kielitoimiston sanakirjassa

mutta

1. (puhekieltä) vastaväite

   Ei mitään muttia!

2. (puhekieltä) ongelma

   Valitettavasti asiassa on yksi mutta.

• mutta Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 457, 3843 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

mutta

1. oksentaa

mutta yl. (1) (yks. määr. muttan[luo], mon. epämäär. muttor[luo], mon. määr. muttorna[luo])

1. (alatyyliä) naisen sukuelimet

• fitta
• mus
• snippa