mutta
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Konjunktio
[muokkaa]mutta
- (rinnastuskonjunktio) adversatiivinen konjunktio, joka yhdistää kaksi rinnakkaista toistensa vastakkaismerkityksiä sisältävää lausetta
- Heli tuli paikalle ajoissa, mutta Jaakko ei.
- Olisin halunnut lähteä heidän mukaansa, mutta en ehtinyt.
- vastakohtaparin edellinen jäsen sisältää us. myönnytyksen: tosin, kyllä, vaikkakin tms.; jälkimmäinen jäsen ilmaisee us. varauksen, tarkennuksen tm. lisäyksen: kuitenkin, sittenkin, joka tapauksessa
- Hän on nyt työmatkalla mutta palaa huomenna.
- Yritin suostutella häntä mutta turhaan.
- erik. liittämässä tähdennystä, täsmennystä, selitystä, perustelua tms. edeltävään ilmaukseen
- Kaikki olivat innoissaan asiasta mutta varsinkin Matti.
- Se ruoka on hyvää mutta myös terveellistä.
- aloittamassa vastaväitettä tai sen sävyistä kysymystä
- En nyt viitsisi lähteä kauppaan. -Mutta mehän sovimme, että lähdet.
- Mutta voiko sellainen käytännössä onnistua?
- aloittamassa anteeksipyyntöön liittyvää kysymystä, pyyntöä, vaatimusta, väitettä, selitystä tms.
- Anteeksi, mutta voisitteko kertoa, missä kirjasto on?
- Suokaa anteeksi, mutta täällä ei nyt ole enää vapaita paikkoja.
- liittämässä edellä esitettyyn ilmausta, joka tuo esiin uuden aiheen, ajatuksen, käänteen tai merkitystä vailla aloittaa esityksen
- Mutta aluksi täytyy hieman valaista asiaa.
- Ei mutta lähdetäänpäs kävelylle kun on noin kaunis sää!
- erik. kysymyksissä ja huudahduksissa, jotka ilmaisevat hämmästystä, ilahtumista, nuhtelemista, kiusoittelua, harmia, välinpitämättömyyttä tms.
- Mutta sehän on aivan uskomatonta!
- Melko kallishan se on, mutta olkoon!
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmut̪ːɑ/
- tavutus: mut‧ta
Etymologia
[muokkaa]Sana on peräisin muu-pronominista. Yhden teorian mukaan sen yksikön partitiivista, muuta-sanasta[1], joilloin merkityksenkehitys lienee seuraavanlainen: ’ei muuta kuin’ > ’ainoastaan’ > ’vaan’ > ’mutta’[2].
Toisen teorian mukaan sanassa on sama -tta-pääte, joka esiintyy myös konjunktioissa että ja jotta. Päätteen on arveltu ilmaisevan vailla olemista, kautta kulkemista tai tapaa.[3]
Kolmannen teorian mukaan -tta on abessiivin sija pääte, jolloin muuta olisi alkuaan ollut *muutta ’ilman muuta’[4].
Käännökset
[muokkaa]1. adversatiivinen konjunktio, joka yhdistää kaksi rinnakkaista toistensa vastakkaismerkityksiä sisältävää lausetta
Aiheesta muualla
[muokkaa]- mutta Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
[muokkaa]mutta
- (puhekieltä) vastaväite
- Ei mitään muttia!
- (puhekieltä) ongelma
- Valitettavasti asiassa on yksi mutta.
Käännökset
[muokkaa]1. vastaväite
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- mutta Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkelit 457, 3843 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Kambera
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]mutta
Ruotsi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]mutta yl. (1) (yks. määr. muttan[luo], mon. epämäär. muttor[luo], mon. määr. muttorna[luo])
- (alatyyliä) naisen sukuelimet
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 393–394. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 59-60
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
Luokat:
- Suomen sanat
- Suomen kielen konjunktiot
- Suomen kielen käänteissanakirja
- Suomen kielen rinnastuskonjunktiot
- Suomen kielen kaksitavuiset sanat
- Suomen kielen substantiivit
- Suomen kielen puhekieliset ilmaukset
- Kamberan sanat
- Kamberan kielen verbit
- Ruotsin sanat
- Ruotsin kielen substantiivit
- Ruotsin kielen alatyyliset ilmaukset