radio

Katso myös: radio-, Radio, rádio, rádió

radio (3)

1. radioaaltoja lähettävä ja vastaanottava laite tai laitteisto, jota käytetään viestinnässä ja joukkotiedotuksessa

   Radio soveltuu erityisen hyvin avaruustietoliikenteeseen.

2. radiovastaanotin, yleisradiovastaanotin

   Kuulemme uutiset radiosta puolen tunnin välein.

3. (fysiikka) tutkimuksen ala, minkä tehtävänä on selvittää erityisesti radiotaajuisen sähkömagneettisen säteilyn ominaisuuksia ja kehittää käyttösovelluksia; myös kehitetyt sovellukset

   Historia tuntee radion keksijöinä kaksi fyysikkoa, joista toinen teki kokeitaan Kotkan edustalla.

   Radion asema kansainvälisessä tutkimuksessa on vankkumaton.

• IPA: /ˈrɑdio/
• tavutus: ra‧di‧o

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	radio	radiot
genetiivi	radion	radioiden radioitten
partitiivi	radiota	radioita
akkusatiivi	radio; radion	radiot
sisäpaikallissijat
inessiivi	radiossa	radioissa
elatiivi	radiosta	radioista
illatiivi	radioon	radioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	radiolla	radioilla
ablatiivi	radiolta	radioilta
allatiivi	radiolle	radioille
muut sijamuodot
essiivi	radiona	radioina
translatiivi	radioksi	radioiksi
abessiivi	radiotta	radioitta
instruktiivi	–	radioin
komitatiivi	–	radioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	radio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Radio-sana on latinalaista alkuperää sisältävä kansainvälinen sana. Se on johdos sanasta radius 'säde'. Radio viittaa siis radioaaltoihin.^[1]

radioaktiivisuus, radiohiili, radiointi, televisio

• adverbit: radioitse
• verbit: radioida

alueradio, amatööriradio, autoradio, digiradio, höyryradio, kelloradio, kenttäradio, lyhytaaltoradio, lähiradio, mainosradio, matkaradio, merirosvoradio, nettiradio, näköradio, paikallisradio, paristoradio, puskaradio, putkiradio, radioaallot, radioaalto, radioaktiivinen, radioamatööri, radioantenni, radioasema, radioastronomia, radiodokumentti, radiodraama, radioesiintyminen, radioesitelmä, radioesitys, radiohaastattelu, radiohartaus, radiohiljaisuus, radiohäirintä, radiohäiriö, radioinsinööri, radioisotooppi, radiojuontaja, radiokanava, radiokeskustelu, radiokuuluttaja, radiokuunnelma, radiokuuntelija, radiolaite, radiolennätin, radioliike, radioliikenne, radiolinkki, radioluotain, radiolähetin, radiolähetys, radiomainonta, radiomainos, radiomajakka, radiomasto, radionauhuri, radionkuuntelija, radionkuuntelu, radio-ohjaus, radio-ohjelma, radiopaikannus, radiopeilaus, radiopuhe, radiopuhelin, radiopuhelu, radioputki, radioreportaasi, radiosanoma, radioselostaja, radioselostus, radiosignaali, radiosondi, radiosovitus, radiosuunnin, radiosuuntima, radiosuuntiminen, radiosähköttäjä, radiosähkötys, radiosäteily, radioteatteri, radioteitse, radiotekniikka, radioteknikko, radioteleskooppi, radiotiedotus, radiotoimittaja, radiotähti, radiotähtitiede, radiouutiset, radiovastaanotin, radiovastaanotto, radioviestintä, radioyhteys, radioyhtiö, radioääni, sotilasradioliikenne, stereoradio, sävelradio, taskuradio, transistoriradio, ularadio, yleisradio, yleisradioasema, yleisradiotoiminta, yleisradioyhtiö, yöradio, ääniradio

• radio Kielitoimiston sanakirjassa´
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Radio. Kotimaisten kielten keskus
• Artikkelit 1090, 2201 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

radio (monikko radios)

1. radio

aeradio, album-oriented radio, amateur radio, radio alphabet, radio altimeter, radio amateur, radio format, radio frequency, radio-frequency, radio silent, radio sounding, radio source, radio-emitting, radio telegraphy, wireless

radio f. (monikko radios)

1. radio, radiolähetys
2. (arkikieltä) radiovastaanotin, yleisradiovastaanotin
3. radiosähke

radio m.

1. radium

• tieteellisen latinan radium, lyhentymä ranskan sanoista radioactif + latinan pääte -ium (DRAE)

radio m. (monikko radios)

1. (anatomia) värttinäluu
2. (geometria) säde
3. kantomatka

latinan sanasta radius ’säde’

radio (yksikön akkusatiivi radion; monikko radii, monikon akkusatiivi radiin)

1. säde
2. radio

radio f. (monikko radio)

1. radio

radiō

1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta radius
2. (taivutusmuoto) yksikön ablatiivimuoto sanasta radius

radio (gen radio, part radio, mon nom radiod)

1. radio

• LEL nomintityypi 91 (radio) radio

• [LEL]Liivi-eesti-läti sõnaraamat / Tiit-Rein Viitso, Valts Ernštreits. – Tartu : Tartu Ülikool, 2012.

Verkkoversio: LEL 2012

radio f. (monikko radios[luo])

1. radio, radiovastaanotin, radioasema

• radio Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

radio yl. (3) (yks. määr. radion [luo], mon. epämäär. radior [luo], mon. määr. radiorna [luo])

1. radio, radiojärjestelmä, radiovastaanotin, radiolähetystekniikka

• radiomottagare, radiosändare, radioapparat

• radio Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

rȃdio m. (kyrillinen радио)

1. radio

	yksikkö	monikko
nominatiivi	radio	radiji
genetiivi	radija	radija
datiivi-lokatiivi	radiju	radijima
akkusatiivi	radio	radije
vokatiivi	radio	radiji
instrumentaali	radiom	radijima

• Николић, Мирослав (2011): radio, Речник српскога језика, ISBN 978-86-7946-004-2, s. 1083

radio

1. (taivutusmuoto) partisiipin perfektin maskuliini verbistä raditi