riimi
Katso myös: Riimi |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaariimi (5)
- runon loppusointu
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈriːmi/
- tavutus: rii‧mi
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | riimi | riimit |
genetiivi | riimin | riimien (riimein) |
partitiivi | riimiä | riimejä |
akkusatiivi | riimi; riimin |
riimit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | riimissä | riimeissä |
elatiivi | riimistä | riimeistä |
illatiivi | riimiin | riimeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | riimillä | riimeillä |
ablatiivi | riimiltä | riimeiltä |
allatiivi | riimille | riimeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | riiminä | riimeinä |
translatiivi | riimiksi | riimeiksi |
abessiivi | riimittä | riimeittä |
instruktiivi | – | riimein |
komitatiivi | – | riimeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | riimi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: riimitellä, rimmata
- adjektiivit: riimillinen, riimitön
Yhdyssanat
muokkaariimihärkä, riimikronikka, riimiliha, riimiruno, riimisana, riimisuolaus
Aiheesta muualla
muokkaa- riimi Kielitoimiston sanakirjassa