maar

maar , mar

1. (murteellinen) täytesana, alun perin todellakin, totisesti

   kyllä maar, totta maar

   "Totta maar mennähän yhyres" (Kurikka)

   "Kyllä mar siittä sentäs suvikin tulee, kun kerkiee" (Ikaalinen)

• IPA: /ˈmɑːr/
• tavutus: maar

• sana on lyhentynyt nimestä Maria, Maaria tarkoittaen Neitsyt Mariaa [1]

• maar Kielitoimiston sanakirjassa

maar (monikko maars)

1. maari

maar

1. mutta
2. vain

   Het was maar een vraag! – Se oli vain kysymys!

maar

1. mutta

maar

1. (taivutusmuoto) maren