vain

vain

1. ainoastaan, yksinomaan, pelkästään

   Tämä tila on tarkoitettu vain maksaville asiakkaille.

2. ilmaisee interrogatiivipronominien ja niiden adverbijohdosten kanssa, että lauseen asiasisältö voi kohdistua kaikkiin

   Kuka vain voi laulaa. 'Jokaisen on mahdollista laulaa.'

   Missä vain voi laulaa. 'Kaikkialla on mahdollista laulaa.'

• IPA: /ˈʋɑi̯n/
• tavutus: vain

Sanan alkuperälle on kaksi selitystä.

Ensimmäisen mukaan se on lyhentynyt vaiva-sanan monikon instruktiivista vaivoin, joka esiintyy vanhassa kirjakielessä mm. merkityksessä ’ainoastaan’ ja vielä 1800-luvun lopussa merkityksessä ’vain, toki’^[1][2].

Toisen selityksen mukaan se on monikon instruktiivi sanasta vaja (*vajin)^[3].

Etymologisia vastineita ovat ainakin karjalan vain ’ainoastaan; vaan, mutta’, lyydin vai ’vain’, vepsän vaiše ’ainoastaan; vasta, vastikään, heti kun’, vatjan vai ’ainoastaan; toki’, viron vaid ’ainoastaan; vaan’ sekä liivin vai ’ainoastaan’^[4].

Kts. myös vaan.

• vaan

• (sana, joka ilmaisee, että lauseen asiasisältö voi kohdistua kaikkiin) tahansa, hyvänsä

• vain Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 482, 620 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

vain (komparatiivi vainer tai more vain, superlatiivi vainest tai most vain)

1. turha, hyödytön

   in the vain hope that

   all in vain – täysin turhaan

2. turhamainen

   You're So Vain (Carly Simonin kappale)

3. turhanpäiväinen, joutava

• in vain
• vanity

vain m., vaine[luo] f. (monikko vains[luo] m., vaines[luo] f.)

1. turha, joutava, hyödytön

   en vain, turhaan

• vanité
• vaniteux

• vain Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)