kipeä

kipeä (15) (komparatiivi kipeämpi, superlatiivi kipein) (taivutus [luo])

1. sairas; kivusta kärsivä
2. kosketukselle arka, hellä
3. kivulias
4. (kuvaannollisesti) henkisesti vaikea käsiteltäväksi; arkaluonteinen
5. (arkikieltä, halventava) mielenvikainen, hullu

• IPA: /ˈkipeæ/
• tavutus: ki‧pe‧ä

• ruotsi: öm, smärtsam, ond

• adverbit: kipeästi
• substantiivit: kipeys
• verbit: kipeyttää, kipeytyä

hellyydenkipeä, huomionkipeä, kunniankipeä, lemmenkipeä, makeankipeä, merikipeä, miehenkipeä, mustankipeä, seurankipeä, tittelinkipeä

• terve

• kipeä Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 365, 3335 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa