arka

arka (9-D) (komparatiivi arempi, superlatiivi arin) (taivutus[luo]) vanhahtavassa kielessä (9-L) (komparatiivi arjempi, superlatiivi arjin)

1. varovaisen pelokas tai pelkurimainen
2. sellainen, johon sattuu, koskettaessa kipua tuottava, hellä
3. helposti vaurioituva, ulkoisille vaikutuksille altis

   Ihmisen monet elimet ovat suojassa fyysisiltä vaikutuksilta mutta sitäkin arempia kemiallisille myrkyille.

4. vaikea käsitellä, arkaluonteinen (asiasta)

   arka asia

5. sellainen, johon jokin vaikuttaa herkästi

   teki araksi tuulen vaikutukselle

• IPA: /ˈɑrkɑ/
• tavutus: ar‧ka

vanha germaaninen laina^[1], kantagermaanin *argaz

aristava, aristella, arkalainen, ujo

• adverbit: arasti
• substantiivit: arkuus
• verbit: arastaa, aristaa, arkailla

arkajalka, arkaluonteisuus, hallanarka, ihmisarka, kuumanarka, kylmänarka, omantunnonarka, pakkasenarka, palonarka, tulenarka, tuulenarka, valonarka, vilunarka

• rohkea

• arka Kielitoimiston sanakirjassa
• arka Suomen etymologisessa sanakirjassa
• arka Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
• Artikkelit 95, 268, 921, 3374 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

arka, yksipaikkainen verbi (katakana: アㇻカ)

1. sattua, tehdä kipeää, olla kipeä, tulla kipeäksi
2. sairastua, olla sairas

arkai, arkare, iwanke, totek, siyeye, tusa, sinki

• Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
• Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.

arka

1. kaareva

kantasanasta arko

arka f.

1. arkki

• Arka Noego, Arka Przymierza

arka

1. takainen, taka-

arka

1. (kirja, ym.) selus
2. perä

• sırt