[go: up one dir, main page]

Substantiivi

muokkaa

kierous (40)[1]

  1. se, että on kiero

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkie̯rous/ tai /ˈkie̯rou̯s/
  • tavutus: kie‧ro‧us / kie‧rous

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kierous kieroudet
genetiivi kierouden kierouksien
partitiivi kieroutta kierouksia
akkusatiivi kierous;
kierouden
kieroudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kieroudessa kierouksissa
elatiivi kieroudesta kierouksista
illatiivi kierouteen kierouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kieroudella kierouksilla
ablatiivi kieroudelta kierouksilta
allatiivi kieroudelle kierouksille
muut sijamuodot
essiivi kieroutena kierouksina
translatiivi kieroudeksi kierouksiksi
abessiivi kieroudetta kierouksitta
instruktiivi kierouksin
komitatiivi kierouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kieroude-
vahva vartalo kieroute-
konsonantti-
vartalo
kierout-

Etymologia

muokkaa

sanan kiero vartalosta kiero- ja suffiksista -us

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kierous Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40