koska

koska

1. (interrogatiivinen) aikaa kysyvä adverbi, milloin

   Koska me lähdemme?

• IPA: /ˈkoskɑ/
• tavutus: kos‧ka

• sana on ko-pronominivartalon vanha latiivimuoto (ko- + latiivin -s + -ka^[1]). Adverbin merkityksenkehitys on käynyt näin: ’minne, mihin?’ → ’mihin aikaan, milloin?’. ^[2]

kasko, sakko, sokka

• koska Kielitoimiston sanakirjassa

koska

1. (alistuskonjunktio) siitä syystä, että (ilmaisee päälauseen tapahtuman johtuvan sivulauseen tapahtumasta)

   Olen iloinen, koska sain työpaikan.

• Sanaa käytetään usein synonyymisesti sanan sillä kanssa, vaikka tarkalleen ottaen sillä perustelee päälauseen väitteen olematta kuitenkaan syynä siihen.

Huomenna sataa, sillä niin sanottiin sääennusteessa. (Puhuja perustelee väitteensä ennusteella.)

Huomenna sataa, koska niin sanottiin sääennusteessa. (Huomisen sade johtuu ennusteesta.)

Sana on kehittynyt adverbistä. Merkityksenkehitys on käynyt näin: ’mihin aikaan, milloin?’ > ’kun’ > ’syystä että’. ^[3]

• siksi että

• koska Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 91, 100, 1141, 1153 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa