emo

emo (1)

1. (runollinen) äiti
2. eläimen (naaraspuolinen) vanhempi

   Kissaemo sai kuusi poikasta.

   Sorsaemo ohjaa poikasensa veteen.

   Emon huomassa pojat tuntevat olonsa turvatuksi.

3. (mehiläishoito) kuningatar, ainoa jälkeläisiä tuottava naaras pesässä
4. (tietotekniikka, slangia) emolevy

• IPA: /ˈemo/
• tavutus: e‧mo

johdos sanasta emä^[1]

• emä

emoalus, emoeläin, emokasvi, emokissa, emolehmä, emolevy, emomaito, emomehiläinen, emosolu, emoyhtiö, jänisemo, kanaemo, keinoemo, koiraemo, lentoemo, lintuemo, luontoemo, maaemo, mehiläisemo, metsänemo, sorsaemo, vedenemo

• emo Kielitoimiston sanakirjassa

emo

1. peruna, bataatti

• japanin sanasta 芋 【いも】 (imo)

• Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
• Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.

emo (monikko emos)

1. (slangia) tunteikkaiden ja melodisten punkyhtyeiden stereotyyppinen ihailija, itse yhtye tai niihin liittyvä alakulttuuri

lyhennös sanasta emotional

emō (III) (akt. prees. inf. emere, ind. perf. y. 1. p. ēmī, part. perf. emptus) (taivutus[luo])

1. ostaa