emä

Katso myös: ema

Suomi

Substantiivi

emä (10)

eläimen äiti, joidenkin eläinlajien emo
Varsan emä on nimeltään Tähti.
(vanhentunut) äiti
(vanhentunut) kohtu

Ääntäminen

IPA: /ˈemæ/
tavutus: e‧mä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	emä	emät
genetiivi	emän	emien (emäin)
partitiivi	emää	emiä
akkusatiivi	emä; emän	emät
sisäpaikallissijat
inessiivi	emässä	emissä
elatiivi	emästä	emistä
illatiivi	emään	emiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	emällä	emillä
ablatiivi	emältä	emiltä
allatiivi	emälle	emille
muut sijamuodot
essiivi	emänä	eminä
translatiivi	emäksi	emiksi
abessiivi	emättä	emittä
instruktiivi	–	emin
komitatiivi	–	emine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	emä-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. eläimen vanhempi

englanti: dam

Liittyvät sanat

Johdokset

substantiivit: emo

Yhdyssanat

emäalus, emäjoki, emäkallio, emäkarhu, emäkaupunki, emälaiva, emämaa, emänsänussija, emäpensas, emäpitäjä, emäpuu, emäseurakunta, emäsika, emätila, emävalhe

Aiheesta muualla

emä Kielitoimiston sanakirjassa
emä Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Vepsä

Substantiivi

emä (gen emän, mon part emid)

äiti
emä

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=emä&oldid=4457875”