Aikido

Aikido sopii kaikenikäisille ja harjoittelijat ovat sekä miehiä että naisia. Harjoittelun päämääränä on kehittyä fyysisesti ja henkisesti hyvässä ilmapiirissä. Lajin perustaja Morihei Ueshiba korosti erityisesti vilpittömän tahdon, aikidon hengen, merkitystä harjoittelussa. Aikidotekniikat perustuvat vastustajan voiman hyväksikäyttöön. Tekniikoiden tavoitteena ei ole vastustajan voittaminen, vaan hänen hyökkäystahtonsa nujertaminen.

Aikidon harrastaja pukeutuu valkoiseen budopukuun (keiko-gi), joka vahvistustensa ansiosta kestää hyvin tarttumiset ja lattialla pyörähtelyt. Edistyneemmät harjoittelijat käyttävät lisäksi mustia, leveälahkeisia housuja eli hakamaa.^[1] Suomessa hakaman käyttö aloitetaan yleensä 3. kyun suorittamisen jälkeen.

Aikidoa harjoitellaan tatamilla, jotka alkujaan olivat riisioljista käsin kudottuja paksuja mattoja. Nykyään tatamit ovat synteettisesti valmistettuja.

Harjoitus alkaa kumarruksilla. Oppilaat istuvat riviin harjoitustatamin reunalle ja opettaja istuu heidän edessään. Opettajan johdolla kumarretaan dojon keskustaa eli shomenia kohti, jonka jälkeen opettaja ja oppilaat kumartavat toisilleen. Harjoituksen päätteeksi kumarrukset toistetaan.

Aikidoharjoituksen rakenne^[2],

• alkukumarrukset
• aikitaiso:
  • lämmittely ja venytykset(aikitaiso)
  • hengitys- ja keskustaharjoitukset
  • liikkumis- ja käännösharjoitukset(tenkan, irimiten, ikkio-undo)
• kaatumisharjoitukset(ukemi)
• vartalotekniikkaharjoittelu
• asetekniikkaharjoittelu
• loppujäähdyttely
• loppukumarrukset

Tekniikoita harjoitellaan pareittain. Aluksi opettaja esittää harjoiteltavan tekniikan, jonka jälkeen oppilaat kumartavat opettajalle ja valitsevat harjoitusparinsa kumartamalla hänelle ja sanomalla onegai shimasu. Tämän jälkeen pari harjoittelee näytettyä tekniikkaa, kunnes opettaja taputtaa tekniikan vaihtumisen merkiksi. Tavallisesti kumpikin harjoittelija harjoittelee tekniikkaa toimien vuorollaan sekä nagena eli tekniikan tekijänä (puolustautuja) että ukena eli tekniikan vastaanottajana (hyökkääjä).

Aikidon tekniikat voidaan jakaa heittoihin (nagewaza), sidontoihin (katamewaza) sekä asetekniikkaan. Tekniikat voidaan tehdä joko uken (hyökkääjän) etupuolelle (omote) tai taakse (ura). Harjoittelu voi tapahtua joko tavalliseen tapaan seisaaltaan (tachiwaza) tai siten, että joko molemmat (sekä hyökkääjä että puolustautuja) ovat perinteisessä japanilaisessa polviasennossa (suwariwaza) tai hyökkääjä on seisaaltaan ja puolustautuja polviasennossa (hanmi handachiwaza).

Edistyneempään harjoitteluun kuuluvat vapaa harjoittelu (jiyuwaza), toiminta useampaa samanaikaista hyökkääjää vastaan (randori) sekä vastatekniikat (kaeshiwaza).

Aseina aikidossa toimivat n. 130cm pitkä puinen keppi jo, puinen harjoitusmiekka bokken sekä puinen tai kuminen harjoituspuukko tanto. Tantoa ei tavallisesti käytetä kuin hyökkäyksissä aseetonta nagea vastaan, mutta jota ja bokkenia käytetään sekä keskenään että aseetonta nagea vastaan. Aikidon tekniikoiden muodot mahdollistavat myös hyvin jon tai bokkenin käytön apuna vartalotekniikkaa tehtäessä. Aikidossa harjoitellaan myös aiki-jōksi kutsuttuja jō tekniikoita.

Aikidossa käytetään monesta muusta budolajista poiketen pääasiallisesti vain kahta vyön väriä: valkoista ja mustaa. Myös ruskeaa vyötä on mahdollista käyttää (3. – 1. kyū), mutta käyttö on suhteellisen harvinaista. Edistyneemmillä harjoittelijoilla (3. – 1. kyū) on oikeus käyttää hakama-housuhametta. Ensimmäinen suoritettava vyöarvo on 6. kyū eli oppilasaste. Kyū-arvot etenevät pienentyen 6. kyūsta aina 1. kyūhun, joka on korkein oppilasaste. Kaikki oppilasasteen kokeet suoritettuaan harjoittelija voi suorittaa 1. danin eli 1. asteen mustan vyön. Dan-arvoja voi suorittaa aina 4. daniin asti, jonka jälkeen korkeammat arvot myönnetään vain suosituksesta. Teoriassa korkein mahdollinen dan-arvo on 10.

Muut aikidotyylit olisi käsiteltävä edes lyhyesti koska otsikko on aikido eikä aikikai-aikido. Alkuluvussa oleva maininta eri aikidotyyleistä ei mielestäni riitä. Aikikai-aikido nyt vain sattuu olemaan Suomessa vallitseva tyyli, mikä ei oikeuta aiheen kapea-alaiseen käsittelyyn vaikkei suomessa aikikai-aikidon lisäksi olisikaan muita tyylejä kuin ki-aikido.

Toinen vaihtoehto olisi tietysti luoda luokka aikido jossa aikikai-aikido, ki-aikido yms. muut suuret aikido tyylisuunnat olisivat budolajeina edustettuna

Aikidon harjoittelu Suomessa alkoi vuonna 1970, jolloin Toshikazu Ichimura tuli esittelemään aikidoa Suomeen. Ensimmäinen alkeiskurssi järjestettiin Meido-Kanissa, jossa alkoivat ensimmäisenä myös säännölliset harjoitukset.^[3] Aikidon harrastajia on tänä päivänä noin 3000, joista noin kolmasosa on naisia. Aikidoliittoon rekisteröityneitä seuroja on 56 (v.2000).^[1]

Suomessa suurin osa aikidosta on Aikikai-tyyliä, joka on "alkuperäinen" aikidotyyli. Myös ki-aikidoa harrastetaan. Suomen aikidolle on tyypillistä se, että varsinaisia mustan vyön aikido-opettajia on hyvin vähän, ja seuran opettaja on usein amatööri ja esimerkiksi 1. kyun valkoisen vyön (korkein Suomessa saatava arvo) haltija. Edelleen, käytännöllisyys, soveltaminen ja ki-aikidossa myös selkeä voimankäyttö hyökkääjän otteissa ovat tyypillisiä eroja.

1. ↑ ^{a b} Suomen aikidoliitto http://www.finland-aikikai.fi
2. ↑ Silenius, Petteri 1994. Aloittelijan opas. Helsinki: Suomen Aikidoliitto.
3. ↑ Aikidon suomalainen alkutaival. Aikido 2/2000, 8-13.

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aikido.

• Aikikai Foundation (englanniksi)
• Suomen aikidoliitto
• AikiWeb (englanniksi)
• Aikido Journal (englanniksi)

Malline:Link FAMalline:Link FA