Yrjö V
Yrjö V (George Frederick Ernest Albert; 3. heinäkuuta 1865 – 20. tammikuuta 1936) oli Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningas, Intian keisari ja Britannian siirtomaiden valtionpäämies vuosina 1910–1936. Hän oli edellisen kuninkaan Edvard VII:n poika ja Saksi-Coburg-Gotha-suvun viimeinen brittiläinen monarkki: hän vaihtoi ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1917 saksalaisperäisen suvun nimen brittiläisemmäksi Windsoriksi. Hän oli naimisissa vuodesta 1893 Mary Teckin kanssa, ja he saivat kuusi lasta[1]. Yrjö V aloitti vuonna 1932 nykyaikaan jatkuneen monarkin pitämän joulupäivän radiopuheen perinteen.
| Yrjö V | |
|---|---|
 Yrjö V vuonna 1923 | |
| Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas Intian keisari | |
| Valtakausi |
6. toukokuuta 1910 – 20. tammikuuta 1936 |
| Kruunajaiset | 22. kesäkuuta 1911 |
| Edeltäjä | Edvard VII |
| Seuraaja | Edvard VIII |
| Syntynyt |
3. kesäkuuta 1865 Marlborough House, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Kuollut |
20. tammikuuta 1936 (70 vuotta) Sandringham House, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Hautapaikka | St. George's Chapel, Windsorin linna |
| Puoliso | Kuningatar Mary ( 1893) |
| Lapset | |
| Koko nimi | George Frederick Ernest Albert |
| Suku |
|
| Isä | Edvard VII |
| Äiti | Kuningatar Alexandra |
| Nimikirjoitus |
 |
Yrjö V muistutti ulkonäöltään läheisesti serkkuaan Venäjän keisari Nikolai II:ta.[2]
Yrjö V:n kuudes lapsi prinssi John oli ilmeisesti autistinen ja hän sai toistuvia epileptisiä kohtauksia, joista yhteen hän myös kuoli vain 13-vuotiaana.[3]
Varhainen elämä
muokkaaIsoäitinsä kuningatar Viktorian hallituskaudella syntynyt Yrjö oli Walesin prinssi Albert Edwardin toinen poika ja oli kolmas Britannian valtaistuimen perimysjärjestyksessä isänsä ja vanhemman veljensä prinssi Albert Victorin jälkeen. Vuosina 1877–1892 Yrjö palveli kuninkaallisen laivaston palveluksessa, kunnes hänen vanhempi veljensä kuoli alkuvuodesta 1892. Se teki hänestä kruununperijän Viktorian kuoltua vuonna 1901 Yrjön isästä tuli Britannian monarkki nimellä Edvard VII ja Yrjöstä tehtiin Walesin prinssi. Hänestä tuli kuningas isänsä kuoltua vuonna 1910.
Hallitsijana
muokkaaYrjön hallituskaudella nousi puheenaiheeksi sosialismi, kommunismi, fasismi, irlantilainen tasavaltalaisuus ja Intian itsenäisyysliike, jotka kaikki muuttivat radikaalisti Brittiläisen imperiumin poliittista maisemaa, joka itse saavutti alueellisen huippunsa 1920-luvun alussa. Ensimmäisen maailmansodan (1914–1918) seurauksena hänen serkkujensa Nikolai II:n ja Vilhelm II:n valtakunnat kaatuivat samalla kun Brittiläinen imperiumi laajeni. Vuonna 1917 Yrjö V vaihtoi kuninkaallisen perheen nimen Windsoriksi, jonka hän nimesi uudelleen Saksi-Coburg-Gotha hallitsijasuvusta saksalaisvastaisen mielipiteen seurauksena.
Yrjö kärsi tupakointiin liittyvistä terveysongelmista suuren osan loppuhallituskautensa ajan. Hänen kuoltuaan tammikuussa 1936 hänen seuraajakseen tuli hänen vanhin poikansa Edvard VIII. Edvard luopui kruunusta saman vuoden joulukuussa, ja hänen seuraajakseen tuli hänen nuorempi veljensä Albert, joka otti käyttöön hallitsijanimen Yrjö VI.
Jälkeläiset
muokkaa| Nimi | Syntyi | Kuoli | Puoliso |
|---|---|---|---|
| Kuningas Edvard VIII, myöhemmin Windsorin herttua | 23. kesäkuuta 1894 | 28. toukokuuta 1972 | Wallis Simpson (1896–1986); ei lapsia |
| Kuningas Yrjö VI | 14. joulukuuta 1895 | 6. helmikuuta 1952 | Lady Elizabeth Bowes-Lyon (1900–2002); kaksi lasta |
| Prinsessa Mary | 25. huhtikuuta 1897 | 28. maaliskuuta 1965 | Henry Lascelles, Harewoodin 6. jaarli (1882–1947); kaksi lasta |
| Prinssi Henry, Gloucesterin herttua | 31. maaliskuuta 1900 | 10. kesäkuuta 1974 | Lady Alice Montagu-Douglas-Scott (1901–2004); kaksi lasta |
| Prinssi George, Kentin herttua | 20. joulukuuta 1902 | 25. elokuuta 1942 | Prinsessa Marina (1906–1968); kolme lasta |
| Prinssi John | 12. heinäkuuta 1905 | 18. tammikuuta 1919 |
Kunnianosoituksia
muokkaaBrittiläiset
muokkaaSukkanauharitarikunta (1884)
Ohdakkeen ritarikunta (1893)
Royal Victorian Order (1897)
Pyhän Patrikin ritarikunta (1897)
Pyhän Mikaelin ja Pyhän Yrjön ritarikunta (1901)
Imperial Service Order (1903)
Intian tähden ritarikunta (1905)
Intian keisarikunnan ritarikunta (1905)
Brittiläisen imperiumin ritarikunta (1917, perustaja)[4]
Lähde:[5]
Ulkomaalaiset
muokkaaElefanttiritarikunta (Tanska, 1885)[6]
Kaarle III:n ritarikunta (Espanja, 1888)[7]
Mustan kotkan ritarikunta (Saksa)[8]
Punaisen kotkan ritarikunta (Saksa)[8]
Württembergin kruunun ritarikunta (Württemberg)[9]
Pyhimmän ilmoituksen ylin ritarikunta (Italia, 1892)[10]
Kultainen talja (Espanja, 1893)[11]
Pyhän Andreaksen ritarikunta (Venäjä, 1893)[12]
Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunta (Venäjä, 1893)[12]
Valkoisen kotkan ritarikunta (Venäjä, 1893)[12]
Pyhän Annan ritarikunta (Venäjä, 1893)[12]
Pyhän Stanislauksen ritarikunta (Venäjä, 1893)[12]
Chakri-dynastian ritarikunta (Siam, 1897)[13]
Hohenzollernin perheen ritarikunta (Preussi)[8]
Krysanteemiritarikunta (Japani, 1911)[14]
Pyhän Tapanin ritarikunta (Itävalta-Unkari, 1902)[15]
Kunnialegioona (Ranska, 1903)[16]
Serafiimiritarikunta (Ruotsi)[5]
Pyhän Olavin ritarikunta (Norja, 1906)[17]
Osmanin ritarikunta (Osmanien valtakunta)[5]
Muhammad Alin ritarikunta (Egypti)[18]
Vapaudenristi (Viro, 1929)[19]
Siirtomaaimperiumin ritarikunta (Portugali, 1934)[20]
Lähteet
muokkaa- ↑ The Kings & Queens of England & Scotland s.196
- ↑ Morrow, Ann: Cousins Divided: George V and Nicholas II. Sutton Publishing, 2006.
- ↑ Prinssi John kuoli traagisesti vain 13-vuotiaana – kuningas yritti piilottaa poikansa maailmalta, kunnes synkkä salaisuus valkeni Ilta-Sanomat. 27.12.2020. Viitattu 29.12.2020.
- ↑ Page 8791 | Supplement 30250, 24 August 1917 London Gazette. 24.8.1917. Viitattu 15.2.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c White, Geoffrey H. & Lea, R. S. (toim.): Complete Peerage, vol. XII, s. 924–925. St Catherine's Press, 1959. (englanniksi)
- ↑ Statshaandbog for Kongeriget Danmark for Aaret 1933 (s. 16) Kongelig Dansk Hof- og Statskalender. 1933. Viitattu 15.2.2024. (tanska)
- ↑ Real y distinguida orden de Carlos III (s. 174) Guóa Oficial de España. 1900. (espanja)
- ↑ a b c Written Answers Parliament. 10.3.2010. Viitattu 15.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Hof- und Staats-Handbuch des Königreich Württemberg, s. 29. New York Public Library, 1896. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.2.2024). (saksaksi)
- ↑ Calendario generale del Regno d'Italia, s. 54. Ministero dell'interno, 1898. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.2.2024). (italiaksi)
- ↑ Caballeros de la insigne orden del toisón de oro (s. 167) Guóa Oficial de España. 1900. Viitattu 15.2.2024. (espanja)
- ↑ a b c d e Order of St Stanislaus, King George Vs Star Royal Collection Trust. 2024. Viitattu 15.2.2024. (englanniksi)
- ↑ พระราชทานเครื่องราชอิสริยาภรณ์ มหาจักรีบรมราชวงศ์ (pdf) ratchakitcha.soc.go.th. 1917. Viitattu 15.2.2024. (thai)
- ↑ 明治時代の勲章外交儀礼 (s. 149) 明治聖徳記念学会紀要. 2017. Viitattu 15.2.2024. (japani)
- ↑ A Szent István Rend tagjai A rendjelek és kitüntetések történelmünkben. 1944. Arkistoitu 2010. Viitattu 15.2.2024. (unkari)
- ↑ Les Grand'Croix de la Légion d'honneur de 1805 à nos jours, s. 461. Archives & Culture, 2009. ISBN 978-2-35077-135-9 (ranskaksi)
- ↑ Norway: Den kongelige norske Sanct Olavs Orden, s. 869–870. Norges Statskalender, 1907. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.2.2024). (norjaksi)
- ↑ Explore the Royal Collection Online Royal Collection Trust. 2024. Viitattu 15.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Teenetemärkide kavalerid Vabariigi Presidendi Kantselei. 2024. Viitattu 15.2.2024. (eesti)
- ↑ ENTIDADES ESTRANGEIRAS AGRACIADAS COM ORDENS PORTUGUESAS Página Oficial das Ordens Honoríficas Portuguesas. 2024. Viitattu 15.2.2024. (portugali)
Aiheesta muualla
muokkaaKuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yrjö V Wikimedia Commonsissa