[go: up one dir, main page]
Wikipedia

Monarkia

hallitusmuoto

Monarkia (m.kreik. μοναρχία, monarkhia, yksinvaltius, kirjaimellisesti ’yksi alku’) on valtiomuoto, jossa valtion johto ja korkein valta kuuluu yhdelle henkilölle, monarkille, jonka asema on elinikäinen.[1][2] Monarkian tyypillisin ero tasavaltaan on se, että monarkiassa valtionpäämiehen (monarkin) asema on elinikäinen, ellei hän luovu siitä vapaaehtoisesti, mutta tasavallassa valtionpäämies (useimmiten presidentti) valitaan määräajaksi. Useimmat monarkiat eroavat useimmista tasavalloista siinäkin, että valta on perinnöllistä. Joskus rajanveto monarkian ja tasavallan välillä voi olla vaikeaa, sillä on myös mahdollista, että tasavallaksi laskettavan valtion valtionpäämiehen asema on jostakin syystä elinikäinen (esimerkiksi Libyan johtaja Muammar Gaddafi vuosina 1969–2011).

Nykyiset monarkiat sinisellä

On mahdollista, että sama henkilö on useamman kuin yhden valtion monarkki, jolloin puhutaan personaaliunionista. Nykyisin tällainen on ainakin Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas Charles III, joka on sekä Yhdistyneen kuningaskunnan että muiden Kansainyhteisön sisäpiiriin kuuluvien monarkioiden (Commonwealth realm) kuningas.

Varhaiskeskiajalla useissa eurooppalaisissa kuningaskunnissa kuningas valittiin vaaleilla ja äänioikeutettuja olivat lähinnä mahtavimpien sukujen edustajat, joiden joukosta kuningas yleensä valittiin. Kuninkaiden asema muuttui myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan alussa perinnölliseksi ja kruununperimysjärjestys määräsi tarkoin kuninkuuden perinnöllisyydestä. Eri maissa kuningassuvut muodostivat dynastioita, jotka saattoivat olla vallassa satoja vuosia. Eri maiden hallitsijoiden välisiä siteitä ja maiden yhteistyötä vahvistettiin kuninkaallisilla avioliitoilla.

Sanotaan, että periytyvä valta ei kuulu demokratiaan. Siksi vielä 1900-luvun alussa uskottiin, että demokratisoituminen johtaisi vähitellen monarkioiden täydelliseen katoamiseen. Näin ei ole käynyt, mutta monissa maissa monarkiasta on luovuttu ja useissa maissa, joissa monarkia on säilynyt, se on muuttunut lähinnä seremonialliseksi, niin että monarkki on asemaltaan vain valtion keulakuva ja hänen poliittinen valtansa on hyvin rajoitettua tai sitä ei ole lainkaan (esimerkiksi lähes kaikki Euroopan monarkiat ja Japani). Uusiakin monarkioita syntyi kuitenkin vielä 1900-luvulla, esimerkiksi Norja, joka itsenäistyi Ruotsista ja valitsi oman uuden kuninkaan, ja maat, jotka itsenäistyivät Yhdistyneen kuningaskunnan imperiumista, mutta säilyttivät Yhdistyneen kuningaskunnan monarkin muodollisena valtionpäämiehenään.

Monarkioita, joissa monarkki (kuningas, kuningatar, keisari tai keisarinna) toimii valtionpäämiehenä perustuslain mukaisesti, olipa se sitten kirjoitettu tai kirjoittamaton perustuslaki, kutsutaan perustuslaillisiksi monarkioiksi tai parlamentaarisiksi monarkioiksi. Niissä hallitsijalla on usein rajoitetusti tai ei lainkaan valtaoikeuksia ja hänen tehtävänsä ovat ensisijaisesti edustuksellisia. Ylin vallankäyttäjä näissä maissa on useimmiten pääministeri.

Monarkiaksi kutsutaan joskus myös itse kuningashuonetta tai kuningaskuntaa. Monarkian symboli on eurooppalaisissa kuningaskunnissa kruunu. Maailmassa oli vuoden 2021 alussa 43 monarkiaa.[3]

Monarkiamuodot

muokkaa

Monarkistista valtiota kutsutaan erilaisilla nimityksillä riippuen yleensä hallitsijan arvonimestä. Nimityksiä voi kuitenkin olla useita samanaikaisesti, ja monarkia voi olla esimerkiksi perustuslaillinen monarkia ja kuningaskunta yhtä aikaa, ja näin käytännössä lähes aina myös on.

  • ruhtinaskunta – ruhtinaan hallitsema valtio tai itsehallinnollinen alue
  • herttuakunta – herttuan hallitsema valtio tai itsehallinnollinen alue
  • kuningaskunta – valtionpäämiehenä on kuningas tai kuningatar
  • keisarikunta – valtionpäämiehenä keisari tai keisarinna
  • emiraatti – emiirin hallitsema valtio tai itsehallinnollinen alue
  • sultanaatti – hallitsijana islamilainen sulttaani, jolla on myös merkittävä uskonnollinen asema
    • perustuslaillinen sultanaatti – valta jakautuu myös parlamentille ja hallitukselle
  • absoluuttinen monarkia – täysi ja rajaton valta kuuluu monarkille, mikä aikaisemmin merkitsi itsevaltiutta, nykyisin jopa diktatuuria
  • parlamentaarinen monarkia – useissa nykyisissä monarkioissa hallitsijan valta rajattu perustuslaissa. Näitä monarkioita kutsutaan perustuslaillisiksi monarkioiksi. Monarkian parlamentaarisuus ei välttämättä kuitenkaan edellytä perustuslakia, sillä esimerkiksi Britanniassa ei ole perustuslakia, mutta kuningas tai valtaistuimella oleva kuningatar, kuten nykyään, pidättäytyy käyttämästä laajasti valtaa, vaikka hänelle de jure laajat valtaoikeudet kuuluukin.lähde? Joskus tästä käytetään nimitystä kirjoittamaton perustuslaki. Useimmissa parlamentaarisissa monarkioissa ylin käytännön vallankäyttäjä on pääministeri.

Kruununperimys

muokkaa
Pääartikkeli: Kruununperimysjärjestys

Kruununperimys vaihtelee kuningaskunnasta toiseen. Perustuslaillisissa kuningaskunnissa se on yleensä kirjattu parlamentin säätämään perustuslakiin. Perinteinen kruununperimysjärjestys on alkanut vanhimmasta pojasta ja jatkunut sitten nuoremmille, ja vasta sitten tyttärille, ikäjärjestyksessä. Ennen epäselvyydet kruununperimyksessä johtivat usein sotiin eri kruununtavoittelijoiden kesken. Nykyisin mm. Ruotsissa on tasa-arvon nimissä kruununperimystä muutettu siten, että kruununperijä on vanhin perillinen sukupuolestaan riippumatta. Joissain maissa, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa, on yhä voimassa kruununperimys, joka määrää monarkin tunnustamaan tiettyä uskoa ja kieltää avioliiton väärän uskontokunnan edustajan kanssa. Myös Ruotsin kuninkaan tulee olla Ruotsin kirkon jäsen.

Monarkioita, joissa miesperilliset ohittavat naisperilliset

muokkaa

Monarkioita, joiden kruununperimys ei katso sukupuolta

muokkaa

Monarkioita, joissa nainen ei voi periä kruunua

muokkaa

Monarkioita, joissa monarkki valitaan vaalilla

muokkaa

Nykyiset monarkiat

muokkaa

Erikoisuuksia

muokkaa

Liittovaltion osat voivat olla kuningaskuntia, vaikka itse valtio ei ole. Esimerkkinä Yhdistyneet arabiemiraatit.

Malesiassa on yhdeksän sulttaania, jotka ovat Malesian niemimaan kuningaskuntien perinnöllisiä hallitsijoita. Sulttaanit valitsevat joukostaan kansan kuninkaan viiden vuoden kaudelle.

Paavi on sekä katolisen kirkon pää että lisäksi Vatikaanivaltion suvereeni ja monarkki. Hänet valitaan yleensä kardinaalien joukosta, eikä kruununperimystä ole käytössä. 1400–1500-luvuilla joillakin paaveilla oli lapsia, joille he de facto jättivät paavin viran.

Andorran virallisina valtionpäämiehinä, ruhtinaskumppaneina, toimivat Espanjan Urgellin piispa ja Ranskan presidentti. Historiallisista syistä heillä on Andorran päämiehinä ruhtinaan arvonimi, joka perinteisesti viittaa monarkiaan, vaikkeivät he olekaan siinä mielessä monarkkeja, että heidän asemansa olisi elinikäinen tai perinnöllinen.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Aikio, Annukka ja Vornanen, Rauni: Uusi sivistyssanakirja. Kustannusosakeyhtiö Otava 1993. ISBN 951-1-11365-8.

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Aikio ja Vornanen 1993, s. 417.
  2. ↑ Monarkia Pieni Tietosanakirja / III. Masku - Sanomalehti / 183-184. Project Runeberg. Viitattu 29.12.2020.
  3. ↑ Stockman, Farah: Why Are We So Obsessed With Royalty? The New York Times. 10.3.2021. Viitattu 6.1.2022. (englanti)
  4. ↑ Britannian kruununperimys päivitettiin nykyajan vaatimuksiin, Yle.fi, uutiset, 28.10.2011, viitattu 16.12.2012

Aiheesta muualla

muokkaa

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Monarkia&oldid=22512141”