Varsinainen Saimaa

Kun koko Saimaan vesialueen pinta-ala on 4 289 neliökilometriä (km²), on varsinaisen Saimaan vesiala 1 377 km². Tämä on 32 % Saimaan pinta-alasta ^[4]. Varsinaisessa Saimaassa on 5 484 saarta, joiden yhteispinta-ala on 791,14 km². Jos saaret ja järven vesiala lasketaan yhteen, tulee järven kokonaisalaksi 2 168 km². Siitä on silloin 64 % vettä ja 36 % saaria. Saimaassa on yhteensä noin 17 100 saarta, josta 32 % sijaitsee varsinaisessa Saimaassa. Järven mutkainen rantaviiva yhdessä lukuisten saarien kanssa tekee siitä hyvin sokkeloisen. Varsinaisen Saimaan rantaviivan pituus on 5 277 km, joka on 34 % Saimaan rantaviivasta.^[2][5]

Varsinaisen Saimaan kuvaus kannattaa aloittaa sen etelärannasta, jossa kohoaa lounas–koillis-suuntainen ensimmäinen Salpausselkä. Poikittainen harjanne on viime jääkauden loppuvaiheessa muodostunut päätemoreeni, jonka eteen muodostui jäätikköjokien tuomasta hiekasta sen aikaisen vedenpinnan korkeudelle ylettyviä tasalakisia hiekkalaakioita ^[6]. Näiden yläpinta sijaitsee hieman yli 100 metriä merenpinnan yläpuolella ja 25 metriä Saimaan nykyisen vedenpinnan yläpuolella ^[7]. Salpausselän päälle on rakennettu Lappeenrannan, Joutsenon ja Imatran taajama-alueet. Joutsenolta aukeaa hyvä näkymä Suur-Saimaalle, joka on Eteläisen Saimaan Kyläniemen (23 km²) saarelle asti ulottuva järvenosa. Lappeenranta sijaitsee Pien-Saimaa äärellä, joka on saaristoinen ja suojainen osa Saimaata. Pien-Saimaan osia ovat Maavesi (18 km²), itäinen Pien-Saimaa (54 km²) ja läntinen Pien-Saimaa (97 km²). Viimeksi mainitun länsirannasta työntyy etelään päin 11 kilometriä pitkä Jokilahti. Taipalsaaren kirkonkylä sijaitsee Pien-Saimaan Kirkkosaaressa (47 km²). Imatran edusta on myös saaristoinen ja saarista huomattavimmat ovat Äitsaari (74 km²), Salosaari (26 km²), Mietinsaari (18 km²) ja tämän pohjoispuolella Härskiänsaari (15 km²). Saarien suojasta löytyy Haapaveden järvialue (31 km²) ja sen kaakkoispäästä Ruokolahden kirkonkylä Rasila.^[4][5][8]

Suur-Saimaan avonainen järvenselkä on 23 kilometriä pitkä ja 18 kilometriä leveä. Vesialueen saaret jakavat sen pienempiin järvenselkiin, joita ovat esimerkiksi Mullikoinselkä kaakossa, Kaidonselkä, Kotiselkä ja Vitsainselkä keskellä, Huuhanselkä koillisessa, Mäntyselkä, Lamposaarenselkä ja Ilkonselkä luoteessa. Vesialueen saarten pinta-alat ovat järvialueen kokoon nähden pieniä. Rastinvirta on 2,7 kilometriä leveä salmi, joka jää toisella Salpausselällä sijaitsevien Kyläniemen ja Sarviniemen väliin. Ilkonselän länsipuolella sijaitsee Suuri Jänkäsalo (13 km²) ja sen takana aukeaa Ahoselkä. Suur-Saimaan nimellä kartoissa esiintyvä järvenalue on monimerkityksellinen käsite. Erään tulkinnan mukaan se jatkuisi myös Rastinvirran yli sen pohjoispuolelle.^[4][5][8]

Heti Kyläniemen pohjoispuolella on 25 kilometriä pitkä ja 10 kilometriä leveä avonainen järvialue. Kyläniemen molemmilla puolilla sijaitsevien avovesien yhteispinta-ala on 872 km² ^[9]. Pohjoispuolellakin on saaria, mutta tiheimmät saaristot sijaitsevat vesialueen pohjoispuolella. Rastinvirta alkaa Mäntysaarenselältä, jota ympäröi Munaluodonselkä, Pajusaarenselkä ja Hietasaarenselkä. Vesialueen länsipäässä sijaitsee suuri salomainen saari Kuivainen (33 km²), jonka taakse jää Vehkaselkä ja Kuolimolta laskeva Partakoski. Vehkaselän pohjoispuolella sijaitsee Ieselkä, joka rajautuu Laamalansaaren ja Suomalansaaren väliin. Siitä alkava Liittokivenselkä kerää pohjoisesta Ruokoveden ja Lietveden (91 km²) vedet sekä luoteesta tulevien Ukonveden (24 km²), Louhiveden (48 km²) ja Yöveden (58 km²) vedet. Ukonvesi ei kuulu mukaan varsinaiseen Saimaaseen, mutta se muodostaa oman vesistöalueensa Saimaan sisällä. Liittokivenselän kohdalla sijaitsee Otasalo (15 km²) ja Lietveden kohdalla Lintusalo (25 km²), jonka eteläpuolella ovat Varissaarenselkä ja edellä mainittu Pajusaarenselkä. Idässä ovat lisäksi Petraselkä ja sen eteläpuolella Kyläniemen pohjoispuolella vielä Myhkiönselkä. Kapean saariston takana aukeaa kahden niemen Luukkosenniemen ja Luukkosensaaren välistä Lehmiselkä, josta erkanee koilliseen Käkövesi ja itään Kyysmänlahti. Lietvesi on pohjoiseen avoselkänä työntyvä järvenosa, jonka itäpuoli on tiheää saaristoa. Sinne virtaa Puumalansalmesta Saimaan yläpuoliset vedet Pihlajaveden järvenosasta. Salmi ja sen rannalla oleva Puumala ovat samalla koillissuuntainen raja varsinaiselle Saimaalle. Puumalansalmesta vedet joutuvat ensin Lehmäinselälle, joka sijaitsee keskellä omaa saaristoa johon kuuluvat esimerkiksi Niinisaari (10 km²), Liimattalansaari ja Rokansaari. Saarien itäpuolella Katkatsaaren takana sijaitsee vielä Naistenvesi.^[4][5][8]

Varsinaisen Saimaan pohjoisosaan työntyy Hurissalon (174 km²) itäpuolelta ohi Lietvesi. Hurissalon eteläpuolella sijaitsee kapea Ruokovesi, jota suojaa etelästä Otasalo. Hurissalo on 20 kilometriä pitkä ja 15 kilometriä leveä Saimaan toiseksi suurin saari. Saaren länsipuolella sijaitsevat Yövesi ja Louhivesi ja saaren pohjoispuoli on kokonaan Luonterin (108 km²) aluetta. Luonterilla on joitakin avoselkiä, mutta se on enimmäkseen saaristoinen järvialue. Sen suuria saaria ovat kaakossa Hirvensalo (16 km²), etelässä Saukonsalo (12 km²) ja pohjoisessa Pihlajasalo (19 km²). Pienemmät saaret muodostavat näiden ympärille tiheän saariston, jonka kapeissa salmissa voi hetkeksi eksyä. Luonterin lounaisen järvenselän Harvion rannalla sijaitsee Anttolan kylä. Tämän pohjoispuolella työntyy länteen kahdeksankilometrinen Pitkälahti. Pihlajasalon pohjoispuolinen Siikavesi muuttuu kapeassa Pälpäsalmessa sokkeloiseksi Enovedeksi, jossa sijaitsee suurehko Riehtsalon saari. Anttolan länsipuolella sijaitsevat Niinivesi ja Paljavesi muodostavat yhdessä kapeita salmia, joilla on vesiyhteys etelään Louhiveteen. Ja Louhiveteen laskee Juurisalmen kautta Ukonvesi, jonka pohjoispäässä sijaitsee Mikkelin kaupunki. Louhiveden vedet laskevat eteläistä Varkaantaipaleen kanavaa myöten Yöveteen. Kanava lohkaisee pitkästä niemestä erilleen saaren, jolla ei ole nimeä mutta sitä kutsutaan tässä Suurlahdensaloksi (50–60 km²). Yöveden länsipäässä on Ristiinan taajama ja järvenosan eteläpuolella sijaitsevat Himalansaari (10 km²) ja Liiansaari (11 km²).^[4][5][8]

Karttapaikan verkkopalvelussa on eri Saimaan osien vedenpinnan korkeudet merkitty 10 senttimetrin tarkkuudella. Kun pohjoisella Saimaalla on vedenpinta merkitty 75,9 metrin korkeudelle mpy., on se Savonlinnan eteläpuolella 75,8 metrin korkeudella. Sama korkeus on merkitty myös varsinaiselle Saimaalle Kyläniemen ja Rastinvirran pohjoispuolella, mutta Rastinvirran alapuolella se on 75,7 metriä mpy.^[1]

Saimaata ei varsinaisesti säännöstellä, vaikka Vuoksessa sijaitseekin neljä vesivoimalaitosta. Näistä Tainionkosken voimalan yläallas on järven vedenpinnan tasolla. Vuoksessa tehtävät juoksutukset vaikuttavat Saimaan vesialueiden lisäksi myös Venäjän puoleisiin vesialueisiin ja siellä toimiviin voimalaitoksiin. Erityisesti tulvantojuntaa helpottamaan ovat Suomi ja Venäjä neuvotelleet vuonna 1991 juoksutussopimuksen, jonka puitteissa voidaan päättää voimaloiden läpi päästettävän veden määristä. Sopimuksen pääperiaate on, että voimalat seuraavat Saimaan luonnollista purkautumiskäyrää tuottaessaan sähköä. Havaittaessa mahdollisen tulvavaaran uhkaavan, puututaan siihen yhteinen rajakomission kautta. Näin tehtiin esimerkiksi vuosina 1991–2005 yhteensä 11 kertaa.^[3]

Varsinaisella Saimaalla seurataan yleensä Lauritsalassa sijaitsevaa mittauspistettä. Tarkastelujaksolla 1984–2004 on vedenpinnan korkeus vaihdellut 75,00–76,46 metriä (NN+ mpy.). Vedenpintojen korkeusero on siten ollut 1,46 metriä, mutta korkeuserojen vuosivaihtelu on ollut keskimäärin vain 0,46 metriä. Tosin vuonna 1988 mitattiin korkeusvaihteluksi 1,01 metriä. Ilman tehostettuja juoksutuksia olisivat kyseisen tarkastelujakson korkeusvaihtelut olleet 74,77–76,60 metriä mpy., jolloin vuosivaihteluksi olisi tullut keskimäärin 0,74 metriä. Varsinaisen Saimaan vedenpinnat ovat yleensä alimmillaan kevättalvella ja korkeammillaan kesäkuusta syyskuuhun.^[10]

Jos verrataan Lauritsalan ja Arvinsalmen mittauspisteiden korkeusarvoja keskenään, huomataan pohjois-Saimaalla vedenpinnan olevan hieman korkeammalla kuin varsinaisella Saimaalla. Edellä mainitulla tarkastelujaksolla on Lauritsalassa keskikorkeus ollut 75,82 metriä ja Arvinsalmella 75,89 metriä mpy. (erotus on 7 cm). Kun verrataan kesäkuukausien keskikorkeuksia, ovat ne Lauritsalassa keskimäärin 75,98 metriä ja Arvinsalmella 76,07 metriä (erotus on 9 cm). Saman tapaiseen lopputulokseen päätyi Esko Kuusisto vuosien 1958–1975 mittaustuloksista. Saimaan yläpuolisilla vesialueilla maankohoamisen vaikutuksilta korjattu vedenkorkeus oli keskimäärin 75,850 metriä, Pihlajavedellä 75,799 metriä ja Etelä-Saimaalla 75,761 metriä mpy. Varsinaisen Saimaan vedenpinta oli siten 3,8 senttimetriä alempi kuin Pihlajavedellä ja 8,9 senttimetriä alempana kuin Saimaan pohjoisosissa.^[10][11]

VarsinainenSaimaa on matala järvi, jonka keskisyvyys on keskiveden korkeudella 10,8 metriä, vaikka sen syvin kohta ulottuu 86 metrin syvyyteen ^[3]. Avoimilla järvenselillä löytyy muitakin syviä kohtia. Esimerkiksi Petranselällä on 72 metriä syvää, Hietaselällä 60 metriä, Liittokivenselkä 37 metriä ja Ilkonselällä 65 metriä syvää. Ilkonselän syvännejakso, jossa yli 30 metriä syvää, on kolme kilometriä pitkä ja puoli kilometriä leveä.^[12]

 

 

 

 

 

Varsinainen Saimaa on osa Saimaan kanavaa hyödyntävää ja Saimaalla ja sen lähivesistöissä toimivaa kaupallista vesiliikenneverkostoa. Vesiliikenteen aluksille on käytössä kokorajoituksia, jotka riippuvat vesiväylien syväyksistä, kanavien leveydestä, siltojen korkeudesta ja ulkomaanliikenteen osalta Saimaan kanavan ahtaudesta. Ilman erillislupaa saavat liikennöidä sellaiset alukset, joilla on enintään 82 metrin pituus, 12,2 metrin leveys, 4,35 metrin syväys ja joiden maston korkeus vedenpinnasta on enintään 24,5 metriä. Mastorajoitus ei kuitenkaan koske varsinaista Saimaata, sillä siellä ei aliteta matalia siltoja. Aluksien lastauskapasiteetti on tavallisesti 500–2 500 tonnia ja 2000-luvun alussa kuljetettiin vuosittain Saimaan kanavan kautta noin 1,5 miljoonaa tonnia ^[3] rahtia. Ulkomaan vesiliikenne on vilkkainta Varkauden, Savonlinnan ja Lappeenrannan välisillä vesireiteillä. Esimerkiksi lokakuussa 2018 kulki Saimaan kanavassa 944 rahtialusta, joista 53 % olivat Venäjältä, 19 % Antigua ja Barbudalta, 16 % Alankomailta ja 5 % Suomesta. Näiden lisäksi on Saimaalla vielä lisäksi Saimaan sisäistä vesiliikennettä. Laivaliikenne on jäänmurtajien avustamina mahdollinen myös talvisin. Saimaan kanava on kuitenkin talvella suljettu ^[3]. Saimaalla on kesäisin myös jonkin verran matkustajaliikennettä.^[13][14]

Saimaan alueen väyläverkosto on 3 300 kilometriä pitkä, kun lasketaan mukaan syväväylät, pääväylät ja sivuväylät. Syväväylillä on syväys vähintään 4,2 metriä, pääväylillä vähintään 2,4 metriä ja sivuväylillä korkeintaan 2,4 metriä. Pääväylien syväykset vaihtelevat osuuksittain ja ne voivat olla esimerkiksi 3,8 m, 3,0 m, 2,8 m ja 2,4 metriä. Syväväylä alkaa Lappeenrannan Lauritsalasta Saimaan kanavan suulta ja se jatkuu Savonlinnaan kulkien ennen sitä Puumalansalmen kautta. Varsinaisella Saimaalla sijaitsevia lastauspaikkoja ovat Lappeenrannassa Mustolan ja Kaukaan satamat sekä Rapasaaren laituri, Nuijamaan laituri, Pulpin laituri Joutsenossa, Honkalahden laituri, Vuoksen satama Imatralla sekä Ristiinan satama Mikkelin lähellä. Mustolan, Rapasaaren ja Vuoksen satamasta on pistoraiteet maan rautatieverkkoon. Seuraavat satamat sijaitsevat vasta Savonlinnassa ja muut Saimaan yläosissa ja kauempanakin. Syväväylien satamien lisäksi on päävälien varrella 13 Merenkulkulaitoksen ja teollisuuden omistamaa lastauspaikkaa, joista ainoastaan yksi, Lappeenrannan Suikki, sijaitsee varsinaisella Saimaalla. Sivuväylien syväykset voivat olla esimerkiksi 2,1 m, 2,0 m, 1,8 m, 1,5 m ja 1,2 m. Sivuväylät on esimerkiksi Karttapaikan verkkosivustossa merkitty katkoviivoin.^[13][14]

Saimaan sisäisessä liikenteessä harjoitetaan jonkin verran tukkipuun uittoa. Puut sidotaan nippuihin, joita kytketään toisiinsa rinnakkain ja peräkkäin suuriksi lautoiksi. Niitä vedetään lastauspaikoilta hinaajilla puuteollisuuden tarpeisiin. Puunuitto on kuitenkin vähentynyt aikaisempien vuosikymmenten määristä murto-osaansa. Syväväylien kuljetuksista on siitä huolimatta edelleen 70 % metsäteollisuuden kuljetuksia ^[14]. Tavaraliikenteen määrät ovat suuria varsinaiselta Saimaalta Savonlinnaan ja Varkauteen johtavilla väylillä. Ristiinan Pelloksen satamassa on tavaraliikenteen määrät edellisiin verrattuna vähäisempiä.^[15][16]

Vapaa-ajan vesiliikenne on Saimaalla suosittua. Se liittyy usein virkistykseen, kalastukseen ja liikennöintiin. Vuonna 2005 tehdyn koko Saimaata koskevan selvityksen mukaan pienveneitä olisi noin 20 000, joista 500 olivat purjeveneitä. Pienveneistä yli puolet sijaitsivat varsinaisen Saimaan alueella. Venepaikkojen määrä on arviolta yli 1 500.^[17]

Varsinaisen Saimaan pohjoisrannat ovat haja-asutusaluetta. Rannoille ulottuu väkimäärältään pientä maataloudesta elantonsa saavaa väestöä. Pohjoisosien alueet kuuluvat Juvan ja Puumalan kunnille, joissa on yhteensä noin 8 000 asukasta. Näiden itäpuolella sijaitsee yli 50 000 asukkaan Mikkeli, johon liitettyjen Ristiina ja Anttolan yhteinen asukasluku on noin 6 600. Itärannat kuuluvat 5 000 asukkaan Ruokolahdelle, jonka Haapaveden rannassa sijaitsevassa Rasilassa asuu 2 600 asukasta. Sen vieressä sijaitsee 26 000 asukkaan Imatran kaupunki. Länsirannikot kuuluvat Savitaipaleelle ja Lemille. Nämä eivät vaikuta Saimaaseen suoraan, mutta näiden itäpuolella ja järven etelärannikolla sijaitseva 73 000 asukkaan Lappeenranta tekee näin. Lappeenrannan väestön ja teollisuuden puhdistetutkin jätevedet ovat tuottaneet ongelmia lähinnä Saimaan etelärannikolla.^[1]

Vuonna 2005 tehdyn selvityksen mukaan vapaa-ajan asuntoja, jotka sijaitsevat rantaviivan tuntumassa, on varsinaisella Saimaalla noin 12 200. Niistä 2 200 sijaitsee Pien-Saimaalla, 5 900 Luonterin ja Lietveden rannoilla ja loput 4 100 muualla varsinaisella Saimaalla.^[18]

Lappeenrannan ja Imatran kautta kulkee valtatie 6. Siinä kulkee myös Venäjän kanssa käytävän kaupan kuljetusliikenne sekä vilkas henkilöliikenne. Rasilan kautta kohti Puumalaa ja Mikkeliä haarautuu kantatie 62. Kantatieltä haarautuu puolestaan Rasilasta Haapaveden saaristoon johtava tie ja Syyspohjasta Kyläniemelle menevä tie. Puumalan jälkeen Mikkeliin johtava osuus kantatiestä kulkee varsinaisen Saimaan pohjoisosan saarien kautta. Sen eteläpuolelle jäävät Lietvesi ja Louhivesi ja pohjoispuolelle Luonteri. Hurissalossa haarautuu kantatiestä Ristiinaan johtava pienempi tie. Varsinaisen Saimaan länsirantaa seuraa kauempaa Kuolimon länsipuolella valtatie 13, joka tulee Mikkelistä etelään ja kulkee Ristiinan, Pellosniemen, Kaurian ja Savitaipaleen kautta Lappeenrantaan. Kauriasta haarautuu Suomenniemen kautta ja Kuolimon itäpuolelta Savitaipaleelle johtava rinnakkainen pikkutie.^[1]

Järvi kuuluu Vuoksen vesistössä (vesistöaluetunnus 04) Suur-Saimaan alueella (04.1) Ala-Saimaan alueeseen (04.11), johon Ala-Saimaan lähialue (04.112) kuuluu. Suurin varsinaisen Saimaan vastaanottama vesimäärä on peräisin Pihlajaveden–Kokonselän alueelta (04.12), jonka kautta virtaa Puumalansalmen läpi tulee lähes kaikki Saimaan vedet.^[2][1]

Alueen lounaispuolella sijaitsee suuri Kuolimon järvi, jonka kaksi lasku-uomaa ovat Kärnäkoski ja Partakoski. Niiden kautta tulevat kaikki Kuolimon valuma-alueen (04.14) vedet. Kuolimon pohjoispuolella sijaitsee pieni Myllyjoen valuma-alue (04.113), jonka laskujoki Myllyjoki laskee Yöveden Uttamonsalmeen. Toinen pieni Kilpijärven valuma-alue (04.114) laskee Yöveteen Kaivannon kautta. Alueen länsiosassa sijaitsee Ukonveden valuma-alue (04.15), jonka Louhiveteen kapea Juurisalmi. Ukonveden valuma-alueen koillispuolella sijaitsee pieni Keskimmäisen valuma-alue (04.115), joka laskee Parkkilankoskesta Paljaveteen. Luonterin pohjoispäässä työntyy pohjoiseen Enovesi, jonka pohjukkaan laskee Syysjärven valuma-alueelta (04.16) tuleva Siikakoski. Enovesi kuuluu Luonterin kanssa varsinaisen Saimaan pohjoiseen järvenosaan. Luonterin Saviveteen laskee Huosiosjoki, joka on Huosiosjoen–Tylhyjoen valuma-alue (04.116) laskujoki. Puumalansalmen vieressä sijaitsee Koskenselkä, jonne Suuri-Kaitajärven valuma-alueen (04.117) koski laskee suoraan. Puumalansalmen kaakkoispuolella on omat tulovesistönsä. Haapaveteen laskee Virmutjoki, jonka valuma-alue on Virmutjoen valuma-alue (04.118), ja myös Käringistä alkava joki, joka on Käringin valuma-alueen (04.119) laskujoki.^[2][1]

Saimaan eteläisin osa kerää ja välittää laskujokeensa Vuokseen lähes kaiken saamansa veden lukuun ottamatta sitä pieni osaa, joka virtaa Saimaan kanavaa käytettäessä siitä läpi. Vuoksen keskivirtaama on 594 kuutiometriä sekunnissa. Vuoksi ja siihen sen alajuoksulla yhtyvät ojat ja joet muodostavat Vuoksen alueen (04.19) ja Vuoksi laskee Venäjällä lopuksi Laatokkaan. Vesistöreitti jatkuu Laatokan eteläosassa Nevajokeen, joka laskee vuorostaan Suomenlahden pohjukkaan Pietarissa.^[2][1]

• Manninen, Ari: Saimaa – koko tarina. Helsinki: A Bonnier Group Company/Readme.fi, 2020. ISBN 978-952-321-783-6

• Keto, Antton & al.: Vedenkorkeuden vaihtelun vaikutukset Saimaan virkistyskäyttöön ja veneilyyn. (Suomen ympäristö 808) Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2005. ISSN: 1796-1637 Teoksen verkkoversio (PDF).

• Laasonen, Juha & al.: Saimaan vesistöalueen kuljetusten ympäristöriskit. (Suomen ympäristö 455) Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2001. ISSN: 1238-7312 ISBN 952-11-0857-6 Teoksen verkkoversio (PDF).

• Kuusisto, Esko: Suur-Saimaan vesitase ja tulovirtaaman ennustaminen. (Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 26) Helsinki: Vesihallitus, 1978. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio (PDF).