Ramones

Ramones perustettiin New Yorkissa vuoden 1974 maaliskuussa kokoonpanolla Joey Ramone, Johnny Ramone ja Dee Dee Ramone. Joey soitti rumpuja, Johnny sähkökitaraa ja Dee Dee soitti bassoa ja lauloi. Pian yhtyeeseen liittyi rumpaliksi Tommy Ramone ja Joey siirtyi laulajaksi. Esikuvina yhtyeellä olivat perinteiset rock-yhtyeet kuten The Beatles, The Crickets ja Beach Boys, amerikkalaiset 60-luvun purukumipop-yhtyeet sekä protopunk-yhtyeet kuten New York Dolls ja The Stooges. vaikka ensilevyn ilmestymisen aikana populaarimusiikin maailmaa hallitsivat vielä kunnianhimoiset progressiivista rockia soittavat yhtyeet. Ramones oli mahdollisesti tärkein yhdysvaltalainen yhtye, joka teki punk-lajityyppiä suosituksi

Yhtye aloitti CBGB-klubilla Manhattanin Boweryssa, jossa aloittelivat uraansa samaan aikaan muun muassa Television, Blondie, Patti Smith, Johnny Thunders & The Heartbreakers, The Cramps ja The Dictators. Yhtyeen esiintymiset kestivät alkuaikoina keskimäärin 20 minuutista puoleen tuntiin.

Elokuussa 1975 yhtye sai Sire Recordsilta levytyssopimuksen. Saman vuoden marraskuussa Yhdysvalloissa julkaistiin yhtyeen ensimmäinen single ”Blitzkrieg Bop”. Tämän jälkeen Sire Records julkaisi esikoislevyn Ramones vuonna 1976. Sen kappaleet herättivät huomiota varsinkin Britanniassa. Ramones ja muut New Yorkin punk-yhtyeet olivat herättäneet brittilehtien, kuten New Musical Expressin ja Melody Makerin, kiinnostuksen.

Joey Ramone halusi, että yhtye lähtisi Englantiin, jossa se vaikutti olevan suositumpi kuin kotimaassaan. Yhtye esiintyi The Roundhouse -klubilla Lontoossa 4. heinäkuuta 1976.^[1] Tämän jälkeen yhtyeen maine alkoi nousta. Ramones julkaisi myös livealbumin It’s Alive Britannian kiertueidensa jälkeen.

Yhtyeen esikoisalbumia seurasi vuonna 1977 albumi Leave Home, joka menestyi esikoisalbumia heikommin. Samana vuonna julkaistiin albumi Rocket to Russia, joka sisälsi yhtyeen ensimmäisen singlehitin ”Sheena Is a Punk Rocker”.

Tommy Ramone jätti yhtyeen tämän jälkeen, koska hän halusi keskittyä tuottajan työhön.^[2] Hänen tilalleen yhtyeeseen liittyi Marc Bell eli Marky Ramone, joka oli aiemmin soittanut yhtyeissä Dust, Wayne County & the Electric Chairs ja Richard Hell & the Voidoids.

Neljäs albumi Road to Ruin julkaistiin vuonna 1978. Albumi ei myynyt kovin hyvin, mutta kappaleesta ”I Wanna Be Sedated” tuli yksi yhtyeen tunnetuimmista.

Albumi End of the Century julkaistiin vuoden 1980 alussa. Levyn tuotti Phil Spector, joka oli noussut maineeseen tuottamalla muun muassa The Ronettesia, Ike & Tina Turneria ja The Beatlesia. Spectorin ehdotuksesta Ramones versioi The Ronettesin vanhan hitin ”Baby I Love You”, josta tulikin yhtyeen menestynein singlehitti Britanniassa. Levyn muita tunnettuja kappaleita ovat muun muassa ”Do You Remember Rock ’n’ Roll Radio?” ja ”Rock ’n’ Roll High School”.

Yhteistyö Spectorin kanssa ei tuonut odotettua läpimurtoa kotimaassa Yhdysvalloissa. Sen sijaan yhtyeen suosio kääntyi laskusuhdanteeseen seuraavilla levyillä Pleasant Dreams (1981) ja Subterranean Jungle (1983). Seuraavilla albumeilla Ramonesin musiikki muuttui kovemmaksi, ottaen vaikutteita hardcore punk -musiikkisuuntauksesta suurimmilta osin yhtyeen uuden rumpalin, Richie Ramonen, vaikutuksesta. Vuosikymmenen loppupuolella suosio lähti jälleen nousuun lähinnä jatkuvan kiertämisen ansiosta. Albumit eivät edelleenkään menestyneet listoilla lukuun ottamatta kokoelmaa Ramones Mania, josta yhtye sai ensimmäisen kultalevynsä (yli 500 000 myytyä kpl) Yhdysvalloissa.

Vuonna 1987 Richie Ramone jätti yhtyeen. Hänet korvasi Clem Burke, joka sai taiteilijanimen Elvis Ramone. Elvis Ramone oli mukana kahden keikan ajan, mutta hänen soittotyylinsä ei ollut sopiva Ramonesille. Lopulta Marky Ramone palasi yhtyeeseen. Vuonna 1989 Dee Dee Ramone jätti yhtyeen kyllästyttyään lopullisesti sen imagoon. Hänet korvasi CJ Ramone.

Ramones jatkoi konsertointia ja levyttämistä 1990-luvulla. Vuonna 1991 julkaistiin Ramonesin toinen livealbumi Loco Live ja vuonna 1993 cover-kappaleita sisältävä albumi Acid Eaters. Viimeinen studioalbumi, ¡Adios Amigos!, julkaistiin vuonna 1995. Vuonna 1996 Ramones julkaisi livealbumin Greatest Hits Live. Seuraavana vuonna, 1997 julkaistiin vielä toinen livelevy, We’re Outta Here!, joka sisältää bändin viimeisen keikan taltioituna. Samana vuonna Ramones hajosi 23 vuoden uran jälkeen.

Laulaja Joey Ramone kuoli imusolmukesyöpään vuonna 2001, alkuperäinen basisti Dee Dee Ramone heroiinin yliannostukseen vuonna 2002, kitaristi Johnny Ramonen eturauhassyöpään vuonna 2004 ja yhtyeen rumpali Tommy Ramone niin ikään syöpään 2014. Yhtyeen alkuperäisjäseniä ei siis ole enää elossa.

Kaikki yhtyeen 1970- ja 1980-lukujen albumit on 2000-luvulla julkaistu remasteroituna.

Yhtyeen ensialbumi Ramones ylitti kultalevyn rajan (500 000 kappaletta) Yhdysvalloissa vuonna 2014, vasta 38 vuotta ilmestymisensä jälkeen.^[3]

Vuonna 2002 Ramones liitettiin Rock and Roll Hall of Fameen.^[4] Vuonna 2003 nimettiin New Yorkin Manhattanin kaupunginosan East 2nd Streetin ja Boweryn kulmat aina CBGB-klubin kortteliin saakka Joey Ramone Placeksi.^[5]

Vuonna 2016 kadulle New Yorkin Queensin kaupunginosassa annettiin uusi nimi Ramonesin kunniaksi, The Ramones Way.^[6]

Ramones konsertoi Suomessa 12 kertaa:

• 16. toukokuuta 1977 Kulttuuritalo, Helsinki
• 17. toukokuuta 1977 Teknillinen opisto, Tampere
• 5. syyskuuta 1978 Työväentalo, Helsinki
• 4. kesäkuuta 1988 Provinssirock, Seinäjoki (konsertti televisioitiin)
• 23. maaliskuuta 1990 Pakkahuone, Tampere
• 24. maaliskuuta 1990 Turun konserttitalo, Turku
• 25. maaliskuuta 1990 Kulttuuritalo, Helsinki
• 27. elokuuta 1991 Jäähalli, Helsinki
• 19. kesäkuuta 1992 Nummirock, Kauhajoki
• 23. kesäkuuta 1994 Tavastia, Helsinki
• 24. kesäkuuta 1994 Nummirock, Kauhajoki

 

• Johnny Ramone (John Cummings) – kitara (1974–1996)
• Dee Dee Ramone (Douglas Colvin) – kitara (1974); basso, laulu (1974–1989)
• Joey Ramone (Jeffrey Hyman) – rummut (1974); laulu (1974–1996)
• Tommy Ramone (Thomas Erdelyi) – rummut (1974–1978)
• Marky Ramone (Marc Bell) – rummut (1978–1983, 1987–1996)
• Richie Ramone (Richard Reinhardt) – rummut, laulu (1983–1987)
• Elvis Ramone (Clem Burke) – rummut (1987)
• C. J. Ramone (Christopher Joseph Ward) – basso, laulu (1989–1996)

Pääartikkeli: Ramonesin diskografia

Studioalbumit

• Rock ’n’ Roll High School (1979)
• Lifestyles of the Ramones (1990)
• Ramones Around the World (1993)
• We’re Outta Here (1997)
• The Ramones and I (2002)
• End of the Century: The Story of the Ramones (2003)
• Ramones Raw (2004)
• It`s Alive 1974-1996 (2007)

• Luettelo Ramonesin kappaleista
• Luettelo Ramonesin konserteista
• Ramopunk

• True, Everett: Hey Ho Let’s Go. Ramonesin tarina. ((Hey Ho Let’s Go. The Story of the Ramones, 2005.) Suomentanut Pauliina Klemola) Helsinki: Like, 2006. ISBN 952-471-815-4

• Bessman, Jim: Ramones. An American Band. St. Martin’s Press, 1993. (englanniksi)
• Laitio-Ramone, Jari-Pekka: Heaven Needed A Lead Singer. Fans Remember Joey Ramone. Kauhajoki: Tmi Ramoniac, 2002. (englanniksi)
• Laitio-Ramone, Jari-Pekka: Rock In Peace. Dee Dee And Joey Ramone. Kauhajoki: Tmi Ramoniac, 2004. ISBN 951-98965-1-1 (englanniksi)
• Laitio-Ramone, Jari-Pekka: Ramones. Soundtrack of our lives. Kauhajoki: Tmi Ramoniac, 2009. ISBN 978-951-98965-2-6 (englanniksi)
• Melnick, Monte A. & Meyer, Frank: On the Road with the Ramones. Sanctuary, 2003. (englanniksi)
• Nyman, Jake: ”Ramones”, Rocktieto. Osa 3 N–Z, s. 121–123. (Soundi-kirja 16) Pirkkala: Fanzine Oy, 1982. ISBN 951-99372-4-2

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ramones.

• Ramonesin virallinen kotisivu. (englanniksi)
• Suomalaisen J-P Laitio-Ramonen ylläpitämät maailman laajimmat Ramones-sivut. (englanniksi)
• 1977 - Suomalaisen punkin syntyhetkillä. Tarinaa Ramonesin ensimmäisestä Suomen vierailusta Ramopunk.comissa (Arkistoitu – Internet Archive).
• Ramones Suomessa. Ylen Elävä arkisto.
• Ramonet (Arkistoitu – Internet Archive). Suomalainen Ramones-sivusto.