The Cramps

Lux Interior ja Poison Ivy tapasivat toisensa vuonna 1972 Sacramentossa Kaliforniassa, mistä he muuttivat yhdessä Akroniin Ohioon ja lopulta vuonna 1975 New Yorkiin. Lux Interior työskenteli New Yorkissa levykaupan myyjänä ja Poison Ivy teki ammatikseen seksityötä.^[2][3]

The Cramps perustettiin New Yorkissa vuonna 1975. ^[2]Yhtye oli alkuun yksi monista CBGB's-klubin bändeistä kuten Ramones, Patti Smith Group tai Television, mutta The Cramps erosi muista aikalaisistaan, koska sillä ei ollut uransa alkupuolella lainkaan basistia. Yhtye luotti kahteen kitaraan, rumpuihin ja lauluun. Crampsin alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat laulaja Lux Interior, kitaristit Poison Ivy ja Bryan Gregory sekä tämän sisar rumpali Pam Ballam, jonka tilalle tuli pian suomensukuinen rumpali Miriam Linna ja lopulta Nick Knox (ex-Electric Eels).^[2]

Rumpali Nick Knoxin liityttyä Crampsiin, kesäkuussa 1978, yhtye piti ilmaisen konsertin Kalifornian osavaltion mielisairaalassa Napassa. Sanfranciscolainen elokuva-kollektiivi Target Video tallensi konsertin Sony Portapak -videokameroilla ja julkaisi sen myyntivideona ja myöhemmin DVD:nä nimellä Live at Napa State Mental Hospital. Sitä pidetään yleisesti yhtenä bändin parhaista keikkataltioinneista.^[2]

The Cramps meni vuonna 1978 legendaariselle Sun-studiolle Memphisiin äänittämään useita singlejä, jotka myöhemmin julkaistiin vuoden 1979 kokoelmalla Gravest Hits. Tuottajana äänityksissä toimi Big Star-yhtyeen laulaja Alex Chilton, joka tuotti myös Crampsin debyyttialbumin Songs the Lord Taught Us (1980).^[2] Tämän jälkeen yhtye muutti Los Angelesiin asumaan. Gregory jätti bändin hyvin yllättäen ilman selitystä; hänen kerrotaan luoneen sen jälkeen uraa tatuointitaiteilijana.^[2] Bryan Gregoryn korvasi kitaristi Kid Congo Powers, joka soitti myös Gun Club -yhtyeessä.^[4][2]

The Cramps julkaisi Psychedelic Jungle (1981) -albumin, ja vuonna 1983 julkaistun Smell of Female -albumin jälkeen yhtye riitaantui I.R.S Records -levy-yhtiönsä kanssa ja haastoi sen oikeuteen. Yhtyeen mukaan levy-yhtiö oli jättänyt palkkaa maksamatta.^[2] Oikeusjuttu johti pitkään taukoon, ja kitaristi Kid Congo Powersin eroon yhtyeestä.^[4] Tauon aikana bändiltä julkaistiin kaksi kokoelmalevyä Off The Bone (1983) ja Bad Music for Bad People (1984)^[2] Yhtye purki lopulta sopimuksensa I.R.S. Recordsin kanssa vuonna 1984.^[2]

 

Vuonna 1986 The Cramps julkaisi uuden albumin A Date With Elvis. Tämä oli Crampsin ensimmäinen albumi, jolla kuultiin bassokitaraa. Poison Ivy soitti levyllä kitaran lisäksi kaikki basso-osuudet. Levyn ilmestymisen jälkeen väliaikaisena basistina kiertueella toimi The Hollywood Hillbillys -yhtyeen basisti Fur Dixon, kunnes vakituisen basistin pestin sai Candy Del Mar.^[2]

Candy oli mukana vuonna 1987 julkaistulla live-albumilla Rockinnreelinaucklandnewzealandxx sekä vuonna 1990 ilmestyneellä, Poison Ivyn tuottamalla studioalbumilla Stay Sick! ^[5][2]

Tämä kokoonpano esiintyi myös Suomessa vuoden 1990 Provinssirockissa Seinäjoella.

Candy Del Mar ja pitkäaikainen rumpali Nick Knox jättivät ryhmän vuonna 1991.

Lux Interior ja Poison Ivy jatkoivat uudella Cramps-kokoonpanolla, johon kuuluivat nyt The Mad Daddys -yhtyeen basisti Slim Chance ja Lydia Lunchin yhtyeessä aikaisemmin soittanut rumpali Jim Sclavunos. Tämä kokoonpano soitti albumilla Look Mom, No Head! (1991). Albumilla vieraili myös rocklegenda Iggy Pop, joka lauloi Lux Interiorin kanssa kappaleen ”Miniskirt Blues”. Jim Sclavunos erosi pian levyn ilmestymisen jälkeen ja liittyi Nick Cave And The Bad Seeds -yhtyeeseen. Hänen tilalle rumpuihin tuli lopulta Harry Drumdini. Tämä kokoonpano soitti albumeilla Flame Job (1994) sekä Big Beat From Badsville (1997). Lux Interior lauloi myös kappaleen ”Bad Horiscope” Ramonesin basistin Dee Dee Ramonen sooloalbumilla Zonked (1997).

Lux Interior työskenteli myös ääninäyttelijänä TV-sarjoissa ja elokuvissa. Hänen äänensä on kuultavissa esimerkiksi animaatiosarjassa SpongeBob SquarePants, jota esitettiin Suomessa nimellä Paavo Pesusieni ^[6] ja hän teki vampyyrien ääniä Francis Ford Coppolan ohjaamaan elokuvaan Bram Stokerin Dracula.^[7]

The Crampsin viimeisellä albumilla Fiends of Dope Island (2003) bassoa soitti Mau Mau's yhtyeen entinen basisti Chopper Franklin.^[8] Poison Ivy vieraili soolokitaristina rockabilly-legenda Wanda Jacksonin albumilla Heart Trouble vuonna 2003.^[9] Seuraavana vuonna The Cramps julkaisi demoja ja harvinaisia keikkataltiointeja sisältävän kokoelmalevyn How to Make a Monster (2004). The Crampsin viimeisessä kokoonpanossa soittivat Lux Interiorin ja Poison Ivyn lisäksi rumpali Harry Drumdini ja White Zombie -yhtyeen basisti Sean Yseult.^[10]

Lux Interior kuoli sydänkohtaukseen helmikuun 4. päivänä 2009.^[11] Hänen kuolemansa johti yhtyeen hajoamiseen. Lux Interiorin leski Poison Ivy on jäänyt eläkkeelle ja poistunut julkisuudesta^[1].^[12]

• Songs the Lord Taught Us (1980)
• Psychedelic Jungle (1981)
• Smell of Female (1983)
• A Date With Elvis (1986)
• Rockinnreelinaucklandnewzealandxxx (1987)
• Stay Sick (1989)
• Look Mom, No Head! (1991)
• Flame Job (1994)
• Big Beat From Badsville (1997)
• Fiends of Dope Island (2003)

• Gravest Hits (1979)
• Off The Bone (1983)
• Bad Music for Bad People (1984)
• How to Make a Monster (2004)

• 1978 - "Live at Napa State Mental Hospital" (Konserttitaltiointi)
• 1978 – "Human Fly"
• 1979 – "Garbageman"
• 1990 – "Bikini Girls with Machine Guns"
• 1990 – "Creature from the Black Leather Lagoon"
• 1991 – "Dames, Booze, Chains and Boots"

• 1994 – "Ultra Twist"
• 1994 – "Naked Girl Falling Down the Stairs"
• 1997 – "Like a Bad Girl Should"

• Lux Interior (Erick Purkhiser): laulu, 3/1976-2/2009
• Poison Ivy (Kristy Wallace): kitara, 3/1976-
• Harry Drumdini (Harry Misenheimer): rummut, 2/1993-72003 ja 8/2006-
• Sean Yseult (Shauna Reynolds): basso, 9/2006

• Bryan Gregory (Greg Beckerleg): kitara, 4/1976-5/1980
• Pam Ballam (Pam Beckerleg): rummut, 4/1976-9/1976
• Miriam Linna: rummut, 10/1976-6/1977
• Nick Knox (Nicholas George Stephanof): rummut, 7/1977-1/1991
• Julien Grindsnatch (Julien Hechtlinger): kitara, 7/1980-9/1980
• Kid Congo Powers (Brian Tristan): kitara, 12/1980-9/1983
• Mike Metoff (Ike Knox): kitara, 10/1983-11/1983, 1/1984-7/1984
• Candy Del Mar (Connie Pedesko): basso, 7/1986-1/1991
• Slim Chance (Gary Chistopherson): basso, 3/1991-8/1998
• Nickey Alexander (Jeffrey Ivisovich): rummut, 6/1991-1/1993
• Bill "Buster" Bateman: rummut 6/2004-8/2006
• Chopper Franklin (Scott Franklin): basso ja kitara, 1/2002-9/2006