Sylvester Stallone

Michael Sylvester Gardenzio Stallone^[2] syntyi vuonna 1946 New York Cityssä Francesco "Frank" Stallone, Sr:n ja Jacqueline Stallonen esikoislapseksi. Hänen isänsä oli syntynyt Italian Gioia del Collessa ja saapunut siirtolaisena Yhdysvaltoihin 1930-luvulla,^[4] ja hänen äitinsä sukutausta on puoliksi ukrainanjuutalaista^[5] ja puoliksi ranskalaista.^[6] Hänen veljensä on muusikko Frank Stallone.

Hänen äitinsä kärsi synnytyksessä eri komplikaatioista, minkä vuoksi synnytyslääkärit joutuivat auttamaan synnytyksen etenemistä synnytyspihdein. Pihtien väärinkäyttö vahingoitti Stallonen hermoja, mikä aiheutti hänen kasvojensa osittaisen halvaantumisen.^[3] Hänen kasvojensa vasen alaosa, mukaan lukien osa hänen kielestään, huulistaan ja leuastaan, on halvaantumisen seurauksena tehnyt hänen puheestaan hieman tavallista epäselvemmän.^[3] Tämän vuoksi on myös poikkeuksellista, että Stallone onnistui nousemaan yhdeksi kaikkien aikojen kuuluisimmista näyttelijöistä Rocky-elokuvien myötä.^[3]

Stallone muutti perheensä kanssa Washington D.C:hen isän työuran mukana, mutta Sylvesterin ollessa yhdeksänvuotias hänen vanhempansa erosivat ja hän jäi asumaan äitinsä luo ja muutti lopulta Philadelphiaan veljensä ja äitinsä kanssa. High schoolissa opiskellessaan hänen kiinnostuksensa painojen nostelua ja urheilua kohtaan kasvoi, mutta hän tähtäsi silti uraan näyttelijänä ja aloitti high schoolin päättymisen myötä näyttelijänopinnot Miamin yliopistossa.

 

Ennen elokuvauransa menestyksen käynnistymistä Stallone oli hyvin köyhä – hänellä ei ollut lainkaan töitä näyttelijänä ja hän oli rahaton, mutta hän tahtoi silti tehdä läpimurtonsa elokuva-alalla. Hänellä ei ollut omaa asuntoa, minkä vuoksi hän joutui viettämään yönsä linja-autopysäkeillä.

1970-luvun puolivaiheilla Stallone teki joitain pieniä elokuvarooleja näytellen muun muassa elokuvissa Verenpunainen yö, Al Capone ja Kalmanralli 2000. 24. maaliskuuta 1975 hän näki nyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestari Muhammad Alin ja 35-vuotiaan, täysin tuntemattoman Chuck Wepnerin välisen nyrkkeilyottelun. Ottelussa suurelle yleisölle tuntematon ja viinakaupassa työskennellyt Wepner antoi kaikkensa Alia vastaan ja onnistui muun muassa lyömään hänet kerran kanveesiin kunnes hävisi tyrmäyksellä ottelun viimeisessä erässä. Stallone sai ottelusta valtavan inspiraation ja loi sen innoittamana tarinan Rocky Balboasta, 30-vuotiaasta nyrkkeilijästä joka saa yllättäen mahdollisuuden otella raskaansarjan maailmanmestaruudesta.^[7] Hän kirjoitti tarinan kolmen vuorokauden ja 20 tunnin kuluessa nukkumatta lainkaan,^[8] ja alkoi etsiä sopivaa tuotantoyhtiötä joka suostuisi tekemään elokuvan hänen käsikirjoituksensa pohjalta.

Elokuvayhtiöt kuitenkin tuntuivat karsastavan käsikirjoitusta koska Stallone halusi näytellä itse pääosan. Eräs studio tarjosi suurta palkkiota käsikirjoituksesta, kunhan pääosan näyttelisi James Caan, mutta Stallone kieltäytyi. Vihdoin elokuvayhtiö United Artists suostui Rockyn kuvauksiin vuonna 1976. Stallone oli itse käsikirjoittanut elokuvan ja näytteli myös pääosan, jota varten hän rupesi harrastamaan kehonrakennusta. Elokuva kuvattiin 28 päivässä ja se oli huima menestys. Elokuvassa luuserista sankariksi-tyylisen tarinan omanneesta Rockyn hahmosta muodostui sinnikkyyden, rohkeuden ja periksiantamattomuuden vertauskuva. Hieman yli puolessa vuodessa tuntemattomuudesta tähteyteen nousseesta Stallonesta tuli Orson Wellesin ja Charles Chaplinin jälkeen kolmas näyttelijä joka on saanut sekä parhaan miespääosan ja parhaan käsikirjoituksen Oscar-ehdokkuuden samasta elokuvasta. Rocky voitti lopulta kolme Oscar-palkintoa; paras elokuva, paras ohjaus ja paras leikkaus, jonka Rocky sai elokuvan lopputaistelussa käydystä vallankumouksellisesta maskeerausniksistä, jonka mukaan nyrkkeilijöiden ruhjoutuvien kasvojen meikkausta oli helpompi vähentää kuin lisätä.

 

Rocky sai jatkoa vuonna 1979 elokuvalla Rockyn uusintaottelu, joka nousi edeltäjänsä tavoin menestykseksi. Vuonna 1982 Stallone palasi jälleen Rocky Balboan rooliin elokuvaan Tiikerinsilmä – Rocky III, ja myös ohjaten elokuvan. Samana vuonna Stallone esiintyi ensimmäisen kerran John Rambon roolissa elokuvassa Taistelija. Elokuvasta tuli kassamenestys, vaikka se ei muidenkaan Rambo-elokuvien tavoin saavuttanut kriitikoiden arvostusta. Vuonna 1985 ilmestynyt neljäs Rocky-elokuva tuotti maailmalla 300 000 000 dollaria ja siitä muodostui sekä taloudellisesti menestynein Rocky-elokuva että kaikkien aikojen menestynein urheiluelokuva.^[9] Myös seuraavat elokuvat Rambo – taistelija 2 (1985), Cobra (1986), Over the Top – terästäkin kovempi (1987), Rambo – taistelija 3 (1988) ja Tango & Cash (1989) olivat hittejä. 1990-luvun puolelle tultaessa Stallonen ikä alkoi kuitenkin vaikuttaa hänen uraansa, eikä menestys enää ollut itsestäänselvyys, mikä näkyi elokuvien Rocky V, Oscar ja Seis! Tai mamma ampuu huonosta menestyksestä.

Vuonna 1993 Stallone teki paluun menestyksekkäisempiin elokuviin näytellen pääroolia suomalaisohjaaja Renny Harlinin ohjaamaa vuorikiipeilyyn keskittyvää toimintaelokuvaa Cliffhanger – kuilun partaalla (1993) sekä Wesley Snipesin kanssa tehtyä tulevaisuuteen sijoittuvaa Demolition Mania. Cliffhangerin lipputulot olivat pelkästään Yhdysvalloissa yli 84 miljoonaa dollaria, ja maailmanlaajuisessa levityksessä elokuva tuotti lippuluukuilla huikeat 255 miljoonaa dollaria Demolition Manin kerätessä niin ikään menestystä 158 miljoonan dollarin maailmanlaajuisin tuloin.^[10]

Kahden maailmanlaajuisesti menestyksekkään elokuvan jälkeen Stallonen uralle ennakoitiin uutta notkahdusta, mutta näin ei käynyt ja sitä vastoin hänen menestyksensä jatkui vuonna 1994 hänen ollessaan pääroolissa Sharon Stonen kanssa Miamiin sijoittuvaa elokuvaa Spesialisti, jonka menestys maailmanlaajuisessa levityksessä oli menestykseltään hyvin pitkälti Cliffhangerin luokkaa.^[11] Cliffhangerin jälkeen Stallonen 1990-luvun elokuvarooleja varjostivat ainoastaan sarjakuvafilmatisointi Judge Dredd – tuomari, jossa Stallone esitti sarjakuvasankari Judge Dreddiä, sekä trilleri Ammattitappajat. Myös Daylight – paniikki tunnelissa oli hienoinen pettymys Yhdysvalloissa, mutta maailmalla elokuva keräsi kiitettävästi lähes 160 000 000 dollarin lipputulot.^[12]

Vuonna 1997 Stallone esiintyi sheriffi Freddy Heflinin roolissa Robert De Niron ja Ray Liottan rinnalla elokuvassa Cop Land, jota pidetään yleisesti hänen uransa parhaimpana roolisuorituksena, minkä johdosta hänet palkittiin myös parhaan näyttelijän palkinnolla Tukholman elokuvajuhlilla samana vuonna.^[13] Seuraavana vuonna hän esiintyi ääniroolissa menestyksekkäässä animaatioelokuvassa Antz – Muurahaizet

2000-luvulla Stallone oli pääosassa vuoden 1971 Tappakaa Carter -elokuvan samannimisessä uusintaversiossa sekä kohtalaisesti menestyneessä trillerissä D-Tox, joka oli virunut tuotantoyhtiön hyllyllä jo useamman vuoden ennen ilmestymistään. Vuonna 2001 valmistui Stallonen itsensä kirjoittama ja näyttelemä ralliautoilun maailmaan sijoittuva Driven, jonka ohjasi Cliffhangerin tapaisesti Renny Harlin. Elokuva ei kuitenkaan menestynyt ja sitä pidetään yhtenä Stallonen uran pahimpana epäonnistumisena. Myös Angelon kosto ja Shade olivat epäonnistuneempia julkaisuja, kun taas Spy Kids 3 – Peli on pelattu oli maailmanlaajuinen menestys vaikkakin Stallone ei poikkeuksellisesti esiintynyt sankarihahmona vaan itselleen epätavallisemmassa roolissa elokuvan päävastustajana.

 

Vuonna 2005 Stallone kertoi tekevänsä kuudennen Rocky-elokuvan, ja Rocky Balboaksi nimetty elokuva saikin ensi-iltansa joulukuussa 2006. Samaan aikaan Rocky Balboan kanssa Stallone paljasti neljännen Rambo-elokuvan ilmestyvän elokuvateattereihin parin vuoden sisällä, ja elokuvasarjan neljäs osa Rambo sai ensi-iltansa vuonna 2008.

Stallonen ohjaama, käsikirjoittama ja näyttelemä uusi toimintaelokuva The Expendables sai ensi-iltansa vuonna 2010. Elokuva oli menestyksekäs julkaisu ja se tuotti maailmanlaajuisesti yhteensä 274 470 394 dollarin lipputulot. Elokuvaa kuvattaessa Stallone sai niskaansa hiusmurtuman, kun hän kuvasi kamppailukohtausta entisen painijan, Steve Austinin kanssa.^[14] Onnettomuuden vuoksi hän joutui myöhemmin käymään läpi mittavan leikkauksen, jossa hänen operoituun niskaansa laitettiin metallilaatta.^[14] Vuoden 2011 puolella käsikirjoittaja Marcus Webb haastoi Stallonen oikeuteen väittäen, että Stallonen The Expendablesiin kirjoittama käsikirjoitus oli suora kopio Webbin The Cobra Caper -elokuvaa varten kirjoittamasta käsikirjoituksesta.^[15] Vuonna 2011 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa Zookeeper Stallone oli jälleen ääniroolissa.

The Expendablesin jatko-osa, The Expendables 2 valmistui vuonna 2012 ja oli edeltäjänsä tapaan menestys lipunmyynnissä tuottaen maailmalla yli 312 miljoonan dollarin lipputulot.^[16] Samana vuonna Stallone palasi jälleen Rocky Balboan pariin aloittaessaan työnteon Rocky-aiheisessa musikaalissa Rocky - Das Musical,^[17] jota esitetään Saksan Hampurissa sijaitsevassa Operettenhaus-teatterissa. Juoneltaan musikaali pohjautuu hyvin tarkasti ensimmäiseen Rocky -elokuvaan.

 

Stallonen elokuva Bullet to the Head sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa helmikuussa 2013.^[18] Vuoden 2013 aikana hän esiintyi myös Arnold Schwarzeneggerin kanssa elokuvassa Escape Plan ja Robert De Niron kanssa jälleen Stallonelle ominaiseen aihepiiriin eli nyrkkeilyyn keskittyvässä elokuvassa Legendat kehässä. The Expendables 3 sai ensi-iltansa 2014, minkä jälkeen Stallone on työstänyt The Expendables 4:ää.^[19] Vuonna 2015 ensi-iltansa sai seitsemäs Rocky-elokuva, Creed: The Legacy of Rocky, ja Stallone voitti sillä Golden Globe -palkinnon. Vuonna 2018 ilmestyivät kolme elokuvaa, joista kaksi julkaistiin suoraan DVD:lle ja Blu-ray:lle: Escape Plan 2: Hades ja Backtrace. Marraskuussa ensi-iltansa sai Creed -elokuvan jatko-osa Creed II, jossa nähtiin myös Dolph Lundgrenin esittämä hahmo Ivan Drago. Heinäkuussa 2019 julkaistiin Escape Plan -elokuvan kolmas osa The Extractors. Rambo-sarjan viides osa Rambo: Last Blood sai ensi-iltansa syyskuussa 2019.

Vuonna 2022 Stallone teki ensimmäisen televisioroolinsa yhdeksänosaisessa rikosdraamasarjassa Tulsa King.^[20] Sarjan toinen kausi alkoi 15. syyskuuta 2024.

Vuonna 1974 Stallone avioitui Sasha Czackin kanssa ja muutti vaimonsa kanssa Kaliforniaan.^[21] Vuonna 1985 päättyneestä liitosta kaksi poikaa, Sage ja Seargeoh Stallonen.^[21] Erottuaan Czackista Stallone meni naimisiin Brigitte Nielsenin kanssa, mutta avioliitto päättyi jo vuonna 1987.^[22] Vuodesta 1997 lähtien Stallone on ollut naimisissa Jennifer Flavinin kanssa, ja heillä on liitostaan tyttäret Sophia, Sistine ja Scarlet.^[21] Flavin jätti avioerohakemuksen Stallonesta elokuussa 2022, mutta peruutti sen syyskuussa 2022.^[23][24]

Stallonen ja Sasha Czackin avioliitosta syntynyt poika Sage löydettiin kuolleena kotoaan Los Angelesista heinäkuussa 2012.^[25][26] Stallonen asianajajan antamien tietojen mukaan hänet löysi kotiapulainen,^[26] mutta arvioiden mukaan hän oli ehtinyt lojua asunnossaan kuolleena jo useamman päivän ajan.^[27] Alun perin kuolinsyytutkijat uskoivat Sagen kuolleen lääkkeiden yliannostukseen,^[28] mutta ruumiinavauksessa häneltä löydettiin merkkejä sepelvaltimotaudista ja hänen kuolemansyykseen vahvistettiin sydänkohtaus.^[29] Sage oli kuollessaan vain 36-vuotias.^[29] Kuusi viikkoa Sagen kuoleman jälkeen Stallonen siskopuoli Toni-Ann Filiti kuoli keuhkosyöpään 48-vuotiaana elokuussa.^[30]

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sylvester Stallone.

• Sylvester Stallonen virallinen sivusto (englanniksi)
• Sylvester Stallone Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Sylvester Stallone Elonetissä.