Suleiman Suuri

Noustuaan valtaistuimelle isänsä jälkeen Suleiman surmautti ensitöikseen kaikki neljä veljeään, jonka jälkeen hän teki useita sotilaallisia valloituksia, joista ensimmäinen oli Belgradin valloitus vuonna 1521.^[1] Vuonna 1522 hän valloitti piirityksen jälkeen Rodoksen ja antoi johanniitoille mahdollisuuden vetäytyä Maltalle.

29. elokuuta 1526 Suleiman löi Unkarin kuningas Ludvig II:n Mohácsin taistelussa ja miehitti suurimman osan Unkarista ennen kuin luovutti sen hallittavaksi Transilvanian prinssi János Zsigmondille. Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan keisari Kaarle V ja tämän veli Ferdinand I, silloinen Itävallan arkkiherttua valloittivat Unkarin takaisin. Vastatoimena Suleiman yritti valloittaa Unkarin kahdesti. Hän saavutti Wienin vuosina 1529 ja 1532, mutta molemmilla kerroilla kaupungin valtaus epäonnistui. Vuonna 1533 Suleiman laati Ferdinandin kanssa sopimuksen, jossa Unkari jaettiin Habsburgien ja Szapolyain kesken. Szapolyain kuoltua Unkarin alueet jäivät Ferdinandille. Tämä johti uusiin sotiin ja rauhansopimuksiin ennen kuin status quo palautui.

Seuraavina kahtena vuosikymmenenä Suleiman valtasi alueita Pohjois-Afrikassa sekä Lähi-idässä. Nopea laajeneminen liittyi meriherruuteen Välimerellä, Punaisellamerellä ja Persianlahdella. Vuonna 1562 hän valloitti Transilvanian. Vuonna 1565 Johanniittain ritarikunnan onnistui murtaa Maltan piiritys, joka oli kestänyt yli neljä kuukautta 18. toukokuuta - 8. syyskuuta 1565.

Suleimania on pidetty vaarallisena ja julmana hallitsijana, mutta valtakunnassaan hänet tunnettiin rehtinä hallitsijana, joka taisteli korruptiota vastaan ja oli taiteiden ja filosofian ystävä. Hänet myös nimettiin yhdeksi suurimmista islamilaisista runoilijoista^[1] ja menestyksekkääksi kultasepäksi. Hän ansaitsi lempinimensä Lain antaja uudistettuaan osmanien lakijärjestelmän. Hänen kokoamansa lait käsittivät lähes kaikki sen aikaisen elämän alueet.

Suleiman kuoli Szigetvárin taistelun voittoa edeltäneenä yönä vuonna 1566. Suleiman on haudattu Süleymaniye Camiihin Istanbuliin yhdessä vaimonsa Roxelanan kanssa. Tutkijat uskovat, että hänen sydämensä ja muut sisäelimet haudattiin Unkariin, sillä vuonna 2013 alkaneissa kaivauksissa on löydetty tästä viitteitä. Kaivauksissa on löytynyt myös osmanikaupunki Turbek, joka tuhoutui kun Habsburgit 1680-luvulla karkottivat osmanit Unkarista.^[2]

Suleimanin kuollessa suurimmat muslimikaupungit (Mekka, Medina, Jerusalem, Damaskos ja Bagdad), monet Balkanin provinsseista aina Itävaltaan asti ja suurin osa Pohjois-Afrikkaa kuuluivat hänen valtakuntaansa.

Lännessä Suleimanin hovi oli kuuluisa vauraudesta ja yleellisistä juhlista. Hänen viidennen poikansa ympärileikkausta juhlittiin kolme viikkoa. Kerrotaan, että hän ei koskaan käyttänyt samaa asua kahdesti ja että hänen käyttämänsä astiat olivat kultaisia tai hienoimmasta posliinista valmistettuja.^[1] Suleimanin aikakauden loiston suurimpia muistomerkkejä ovat mestariarkkitehti Sinanin rakennukset.^[1]

Suleiman rikkoi perinteitä nostamalla kaksi orjaa korkeisiin asemiin. Ensimmäinen oli Ibrahim pašša (İbrahim Paşa), joka nousi suurvisiiriksi 13 vuoden ajaksi.^lähde? Toinen oli ukrainalainen ortodoksipapin tytär Anastasija Lisovska^[3] (tunnetaan myös nimillä Roxelana ja Hürrem eli Iloluontoinen, 1504/1505–1558), joka kohosi haaremin arvoasteikossa nopeasti ylöspäin. Hänestä tuli luonteensa vuoksi Suleimanin lempivaimo valtakunnan ja muun maailman hämmästykseksi. Roxelanan kanssa Suleimanille syntyivät ensin vuonna 1521 poika Mehmed (kuoli lapsena) ja tytär Mihrimarin (Mihrumâh) sekä pojat Selim, Bayezid ja Cihangir (syntyi fyysisesti vammaisena).^lähde? Hänestä kertoo ukrainalaisen kirjailijan Pavlo Zahrebelnyin romaani Roksolana (1980).^[3] Roxelanan vapautti orjan asemasta avioliitto Suleimanin vuonna 1530.

Suleimanin kuolemaa ennakoiden kamppailu hänen valtaistuimensa perimisestä alkoi jo hänen elinaikanaan. Ilmeisesti Roxelanan eli Hürremin lietsomassa valtataistelussa Suleiman murhautti Ibrahimin, joka tuki Suleimanin ensimmäistä poikaa Mustafaa ja korvasi hänet vävyllään Rustem Paššalla (Rustem Paşa). Ilmeisesti pelätessään Mustafan suosion armeijassa uhkaavan valtaansa Suleiman kuristutti myöhemmin myös Mustafan. Näin hän avasi Hürremin pojille tien valtaistuimelle.

Sulttana Hürremin kuoltua vuonna 1558 veljesten Bayezidin ja Selimin välinen kiista puhkesi avoimeksi sodaksi. Seuraavana vuonna Suleimanin tukema Selim voitti Bayezidin armeijan Konyan taistelussa, jonka jälkeen Bayezid pakeni Persiaan. Pitkällisten neuvottelujen jälkeen Suleiman sai suostuteltua Persian šaahi Tamasp I:n järjestämään Bayezidin salamurhan vuonna 1562.^[4]

• Stoneman, Richard: Matkaopas historiaan: Turkki. Puijo, 1993. ISBN 951-579-033-6

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suleiman Suuri.

• Mika Waltarin romaani Mikael Hakim kertoo fiktiivisesti Suleimanin poikien välisestä valtataistelusta.