Selluloosa

Tämä artikkeli kertoo selluloosasta. Sellu on oma artikkelinsa.

Selluloosa (C₆H₁₀O₅)_n on pitkäketjuinen, β-D-glukoosimolekyyleistä koostuva polysakkaridi, joka on rakenneaineena useimpien kasvien soluseinissä. Eräät bakteerilajit muodostavat selluloosasta suojan muodostaessaan biofilmin. ^[1] Selluloosa on maapallon yleisin orgaaninen polymeeri.^[2]

Selluloosan eristi ja sen kaavan määritti ensimmäisen kerran 1838 ranskalainen kemisti Anselme Payen. Selluloosa ei juuri liukene tavallisimpiin liuottimiin. Selluloosalla ei myöskään ole sulamispistettä, mutta se hajoaa yli 300 °C:n lämpötiloissa. Puuaines sisältää 30–50-prosenttista selluloosaa. Puuvillan kuidut ovat lähes puhdasta selluloosaa. Sellulaasi on selluloosaa hajottava entsyymi. Tunnetuin selluloosan hajottajasieni on Hypocrea reesei.

Kasviksissa oleva selluloosa ei imeydy ihmisen ruoansulatuksessa, mutta se kuuluu ravintokuituihin, joilla on terveydellisesti edullisia vaikutuksia. Kasvinsyöjäeläimet, kuten märehtijät, pystyvät hajottamaan selluloosaa mikro-organismien avulla.

Selluloosa erotetaan puuaineksesta keittämällä ja kemikaalien avulla (sooda-, sulfiitti- ja sulfaattimenetelmät). Tällaisesta teknisesti valmistetusta, pääosin selluloosaa sisältävästä massasta käytetään myös nimitystä sellu ja sitä käytetään varsinkin paperiteollisuuden raaka-aineena. Se on korvike fossiilisille pakkausmateriaaleille ja siitä tehdään monenlaisia pakkausmateriaaleja, kuten kartonkia ja paino- ja pehmopapaeria. Sitä käytetään myös vaatteissa ja auton suodattimissa.^[3] Selluloosaa käytetään myös ruudin valmistukseen nitroselluloosana.^[4]

Nanoselluloosa

Nanoselluloosalla nähdään olevan perinteiseen puusta eristettyyn lignoselluloosaan verrattuna uusia sovelluksia biotekniikassa. Nanoselluloosaa voidaan käyttää esimerkiksi kantaja-aineena biomateriaaleissa, keinotekoisena ihona palovammojen hoidossa, biohajoavana materiaalina kertakäyttötuotteissa ja suurta lujuutta omaavana materiaalina erilaisissa teollisuuden sovelluksissa. Nanoselluloosan säikeistä tulee vedessä verkkomainen yhdistelmä ja tämän vuoksi nanoselluloosa pystyy sitomaan useimpia hiukkasia.^[5]

Mikrokiteinen selluloosa

Mikrokiteinen selluloosa (E-koodi E460) on täysin puhdistettua kiderakenteista selluloosaa. Se on koostumukseltaan tasaista ja hienojakoista. Se ei sisällä allergisoivia aineita, sokereita, gluteenia, laktoosia tai maitoa ja näin se sopii raaka-aineeksi kaikkiin erityisruokavalioihin. Sitä käytetään vaahtomaisiin elintarvikkeisiin sakeutusaineena sekä lisäaineena öljyä sisältäviin elintarvikkeisiin. Sitä käytetään myös täyteaineena lääkkeissä ja ravintolisissä.^[6]

Katso myös

Etyyliselluloosa, E-koodi E 462
Hemiselluloosa
Hydroksietyyliselluloosa
Hydroksipropyylimetyyliselluloosa, E-koodi E 464
Hydroksipropyyliselluloosa, E-koodi E 463
Karboksimetyyliselluloosa (CMC), E-koodi E 466
Ligniini
Metyylietyyliselluloosa, E-koodi E 465
Metyyliselluloosa, E-koodi E 461
Sellofaani
Sellu
Selluloidi
Selluloosa-asetaatti
Sellutehdas
Tärkkelys (α-D-glukoosiyksiköistä koostuva polymeeri)

Lähteet

↑ Romeo, Tony: Bacterial biofilms, s. 258–263. Berlin: Springer, 2008. ISBN 978-3-540-75418-3
↑ Klemm, Dieter: Cellulose: Fascinating Biopolymer and Sustainable Raw Material. Angew. Chem. Int. Ed., 2005, 44. vsk, nro 22. doi:10.1002/anie.200460587 ISSN 1433-7851
↑ Selluloosa ja sen monet erilaiset mahdollisuudet 5.5.2021. Woodly Oy. Viitattu 22.7.2024.
↑ Titta Puurunen: Näin puuvillasta tulee ruutia-Suomen ainoan ruutitehtaan tuotanto viedään käsistä 26.1.2023. Yle. Viitattu 22.7.2024.
↑ Nanoselluloosa synnyttää uusia materiaaleja 5.2.2021. Forest.fi. Viitattu 22.7.2024.
↑ Mikä ihmeen mikrokiteinen selluloosa? Ainoa. Fennogate Finland Oy. Viitattu 22.7.2024.

Aiheesta muualla

Selluloosan rakenne ja ominaisuudet (pdf)
Pekka Turkki: Selluloosa ja selluloosajohdannaiset elintarvikkeissa, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Mikkeli 2018 (pdf)
Lauri Durchman : Selluloosaa maissinkorsista, Suomen Kuvalehti, 10.11.1928, nro 46, s. 30, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Hiilihydraatit

Pääjoukko	aldoosi ketoosi pyranoosi furanoosi
Geometria	pentoosit heksoosit heptoosi sykloheksaanikonformaatio anomeeri mutarotaatio
Suuri / pieni	glyseraldehydi dihydroksiasetoni erytroosi treoosi erytruloosi sedoheptuloosi
Pentoosit	riboosi arabinoosi ksyloosi lyksoosi ribuloosi ksyluloosi
Heksoosit	glukoosi galaktoosi mannoosi guloosi idoosi taloosi alloosi altroosi fruktoosi sorboosi tagatoosi psikoosi fukoosi ramnoosi
Disakkaridit	sakkaroosi laktoosi trehaloosi maltoosi sellobioosi
Polysakkaridit	glykogeeni tärkkelys selluloosa kitiini amyloosi amylopektiini stakyoosi inuliini dekstriini pullulaani
Glykosaminoglykaanit	hepariini kondroitiinisulfaatti hyaluronaani heparaanisulfaatti dermataanisulfaatti kerataanisulfaatti
Aminoglykosidit	kanamysiini streptomysiini tobramysiini neomysiini paromomysiini apramysiini gentamisiini netilmysiini amikasiini

[1] Romeo, Tony: Bacterial biofilms, s. 258–263. Berlin: Springer, 2008. ISBN 978-3-540-75418-3

[Klemm-2] Klemm, Dieter: Cellulose: Fascinating Biopolymer and Sustainable Raw Material. Angew. Chem. Int. Ed., 2005, 44. vsk, nro 22. doi:10.1002/anie.200460587 ISSN 1433-7851

[3] Selluloosa ja sen monet erilaiset mahdollisuudet 5.5.2021. Woodly Oy. Viitattu 22.7.2024.

[4] Titta Puurunen: Näin puuvillasta tulee ruutia-Suomen ainoan ruutitehtaan tuotanto viedään käsistä 26.1.2023. Yle. Viitattu 22.7.2024.

[5] Nanoselluloosa synnyttää uusia materiaaleja 5.2.2021. Forest.fi. Viitattu 22.7.2024.

[6] Mikä ihmeen mikrokiteinen selluloosa? Ainoa. Fennogate Finland Oy. Viitattu 22.7.2024.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]