Saraseenit

Saraseenit (< lat. saraceni, < kreikk. sarakenoi) on nimitys, jota Euroopassa keskiajalla käytettiin islaminuskoisista kansoista ja Lähi-idän nomadikansoista yleensä. Käsitteen ottivat käyttöön 100-luvulla roomalaiset, jotka sillä saattoivat tarkoittaa jotakin Syyrian aavikoilla asuvaa heimoa, tai sitten sana luotiin arabiankielen sanasta شرقيين, sharqiyyin, joka tarkoitti ”idän asukkaita”. Tällöin se olisi viitannut niihin nomadeihin, jotka liikkuivat idästä länteen ja takaisin Rooman Arabian provinssissa.^[1] 100-luvun jälkeen sanan käyttö laajeni kattamaan Lähi-idän nomadit yleensä samoin kuin kaikki muslimit, joita pidettiin pakanoina. Muslimien tai arabien asemasta Euroopassa puhuttiin "saraseeneista" 1700-luvulle asti.^[1] Käsitteellä alettiin tarkoittaa myös pakanoita yleensä, jopa antiikin ajan pakanoita.^[2]

Eurooppalaiset joutuivat Lähi-idän nomadikansojen kanssa tekemisiin 700-luvulta alkaen, jolloin nämä valloittivat Espanjan, Etelä-Italian ja Sisilian ja etenivät nykyiseen Ranskaan asti ryöstöretkillään.^[3] Lähi-idän kalifaatteja kutsuttiin ”saraseenien valtakunnaksi”. Ristiretkien aikana 1000-luvulta alkaen saraseenien kanssa jouduttiin entistä enemmän tekemisiin, mutta tämäkään ei johtanut tiedon lisääntymiseen islamista tai arabeista.

"Saraseeni" ei ollut sellaisiksi nimettyjen kansojen itse käyttämä nimi, ja sanan yli tuhat vuotta kestänyt käyttö todisti Lähi-idän olojen heikosta tuntemuksesta. Vasta valistusaikana käsite vaihdettiin "arabiksi".^[1] Keskiajalla "saraseeni" tarkoitti joko arabeja tai muslimeja tai molempia. Osmanien valtakunnan laajentuessa muslimeihin alettiin saraseenien asemesta viitata vähitellen sanalla "turkkilainen". Espanjassa sana "saraseeni" alkoi korvautua nimityksellä "mauri". Lähi-itään suuntautuneen matkailun myötä alettiin vähitellen puhua myös "arabeista". Sana seurasi aluksi Lähi-idässä yleistä pejoratiivista käyttöä, missä arabilla tarkoitettiin beduiinipaimentolaista tai maantierosvoa.^[4]