Rukajärvi

Rukajärven kunnan pinta-ala on 3 990 neliökilometriä. Se rajoittuu koillisessa Belomorskin piirin Sosnavitsan, idässä Segežan piirin Mustakosken, etelässä Karhumäen piirin Paatenen, kaakossa Mujejärven ja luoteessa Mujejärven piirin Lietmajärven kuntiin.^[4] Pinta-alasta valtaosa on metsää ja vesistöjä^[5].

Kunnan alue kuuluu pääosin Länsi-Karjalan ylänköön. Sen maisemaa leimaavaat kumpuileva moreenitasanko ja lukuisat pienet järvet. Niistä suurimmat ovat kunnan rajalla sijaitseva Ontajärvi sekä Jousijärvi (ven. Jevžozero), Rukajärvi (Rugozero), Rokšozero ja Unusozero. Jokia ovat Onnanjoki (Onda), Hongusoja (Gonguzoja), Koivuoja (Koivu) ja Moinan-Amindomaoja.^[6] Rukajärven kylän lähellä sijaitsee luonnonmuistomerkkinä suojeltu suo^[7].

Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluvat Ontajärvi ja Rukajärven pohjoispuolella sijaitseva Severnyin asutus^[4]. Ontajärvellä on 153 asukasta ja Severnyissä kolme (vuonna 2012). Kunnan väkiluku laski 21 prosentilla vuosina 2001–2012.^[3] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan asukkaista 58 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 26 % karjalaisia, 11 % valkovenäläisiä ja 3 % ukrainalaisia^[8].

Varhaisimmat kuvaukset Novgorodin Lappiin kuuluneesta Rukajärvestä ovat 1500-luvulta. Vuonna 1578 tsaarin voivodi rakensi sinne linnoituksen, joka samana vuonna torjui ruotsalaisten hyökkäyksen^[9]. Vuonna 1597 Rukajärvelle pystytettiin kirkko ja perustettiin ortodoksinen seurakunta^[2]. Saman vuoden tarkastuskirjan mukaan Rukajärven pogostassa oli 44 asuttua taloa^[10]. Vuonna 1707 taloluku oli noussut 75:een^[11]. Seudulla asuneet karjalaiset harjoittivat kaskiviljelyä, kalastusta ja turkismetsästystä sekä toimittivat rautamalmia Petroskoin ja Kentjärven tehtaille^[12]. Ruotsalaiset hävittivät Rukajärven kyliä vuonna 1718. Lieksan ja Ilomantsin suomalaiset kävivät hävitysretkellä vuonna 1742.^[13]

1900-luvun alussa seudun kylät muodostivat Aunuksen läänin Poventsan kihlakuntaan kuuluneen Rukajärven volostin eli kunnan, joka käsitti Kiimasjärven, Korpilahden ja Rukajärven kyläkunnat. Muita kyliä olivat muun muassa Ontajärvi, Lietma ja Tiiksi.^[14] Rukajärven volosti rajoittui pohjoisessa Arkangelin läänin Kemin kihlakunnan Kontokin, Jyskyjärven ja Tunkuan volosteihin, kaakossa Poventsan kihlakunnan Paatenen ja lounaassa Repolan volosteihin sekä lännessä Suomeen^[15]. Vuonna 1905 volostissa oli 29 kylää ja 2 200 asukasta. Rukajärven kylässä oli koulu, 108 taloa ja 604 asukasta.^[14] 1920-luvun alussa Rukajärvestä erotettiin Kiimasjärven volosti^[16][17].

Rukajärven seurakuntakoulu mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1841. Vuonna 1879 kylään avattiin opetusministeriön rahoittama koulu, vuonna 1910 kirjasto ja vuonna 1912 semstvon postiasema. Lokakuun vallankumouksen jälkeen Rukajärvellä kärsittiin nälänhädästä ja heimosotien aiheuttamista levottomuuksista. Marraskuussa 1921 kylään tunkeutuneet suomalaiset ampuivat 11 rukajärveläistä kommunistia ja kolme virkamiestä. Sotatoimien päättyessä suuri osa väestöstä pakeni Suomeen.^[12]

Rukajärven ja Kiimasjärven volosteista sekä osista Tunkuaa, Jyskyjärveä ja Kontokkia muodostettiin vuonna 1927 Rukajärven piiri^[18][19], johon kuuluivat Kiimasjärven, Luvajärven, Ontajärven, Ontrosenvaaran ja Rukajärven kyläneuvostot. Vuoden 1926 väestönlaskennan mukaan piirin 43 kylässä oli 2 500 asukasta, joista valtaosa oli karjalaisia. Piirikeskuksessa asukkaita oli lähes 500.^[20] Vuosina 1932–1934 ja uudelleen vuodesta 1948 lähtien Rukajärven piiriin kuului myös Repolan piiri. Rukajärven piiri lakkautettiin ja liitettiin Segežan piiriin vuonna 1958.^[21]

1920–1930-luvut olivat Rukajärvellä voimakasta talouden ja kulttuurin kehityksen aikaa^[12]. Vuonna 1929 perustettiin Rukajärven metsäteollisuuspiiri^[22] ja seuraavana vuonna kolhoosi. Elämää synkistivät vuonna 1935 alkaneet Stalinin vainot, joiden kohteeksi joutui satoja rukajärveläisiä.^[12]

Jatkosodassa 1941–1944 Rukajärven piiri oli suomalaisten miehittämä. Venäjä teki omalla puolellaan liikekannallepanon ja alueen siviiliväestö evakuoitiin Arkangelin ja Kirovin alueille sekä Uralille.^[12] Suomalaiset lähettivät Rukajärvelle 14. divisioonan, johon kuluivat muun muassa jalkaväkirykmentti 10, JR 52 ja JR 31. Rukajärven alueen komentaja oli eversti Erkki Raappana. Rukajärven–Ontajärven alueella käytiin kovia taisteluja varsinkin vuonna 1941 ja vuosina 1943–1944. Rukajärven kylä vallattiin 11.9.1941.^[23] Kaukopartiotoiminta alueella oli vilkasta molemmin puolin rintamaa koko sodan ajan. Suomalaiset pitivät saavutetut asemansa Rukajärvellä sodan loppuun asti. Suomalaisten asemia olivat muun muassa Sukellusveneen, Peukaloniemen ja Kotiniemen sekä Pallon ja Piipun tukikohdat. Rukajärven suunnan suurin taistelu käytiin Tahkokoskella vuonna 1944. Suurin mottitaistelu käytiin Omelian motissa. Suurimmat tykistökeskitykset koko rintamalohkolla venäläiset ampuivat Pallon tukikohtaan vuosina 1943–1944.^[24]

Sodan jälkeen asukkaat palasivat Rukajärvelle. Kylän harvoja säilyneitä rakennuksia oli suomalaisten esikuntana toiminut Pronjajevien talo.^[12] Rukajärven metsäteollisuuspiiri aloitti toimintansa uudelleen vuonna 1946^[22]. Rukajärven ja Ontajärven kolhoosit yhdistettiin 1950-luvun alussa ja myöhemmin niistä muodostettiin metsäteollisuuspiirin aputalous^[12]. Vuonna 1969 sen pohjalta perustettiin Rukajärven turkissovhoosi^[25].

Rukajärven kautta kulkee Kotškoman, Tiiksin, Lietmajärven ja Kostamuksen välinen maantie, josta haarautuu tie Ontajärvelle. Ontajärveltä on linja-autoreitti Mujejärvelle.^[26]

Paikallisista työnantajista tärkeimpiä ovat julkiset palvelut, varuskunta ja tielaitos^[27]. Kunnassa toimii metsänhoitoalue^[28] Maataloutta edustaa yksi yksityistila ja 26 asukkaiden palstaviljelmää, jotka tuottavat maitoa, lihaa, munia, perunaa ja vihanneksia^[29]. 48 % työikäisistä ei käy ansiotöissä ja 13 % työvoimasta työskentelee kunnan ulkopuolella^[30].

Keskuskylän palveluihin kuuluvat keskikoulu, lasten harrastuskeskus, kulttuuri- ja vapaa-aikakeskus, kirjasto, pieni poliklinikka, hoitokoti, posti ja joukko kauppoja^[31][28].

Seudulta on löydetty useita kivikautisia asuinpaikkoja. Rakennusmuistomerkkehin kuuluvat Ontajärven 1800-luvun jälkipuoliskolla pystytetty tsasouna ja riihi sekä vuonna 1858 rakennettu Pronjajevan talo Rukajärvellä. Kunnassa on heimosodissa ja talvisodassa kaatuneiden puna-armeijalaisten ja siviilien hautapaikkoja. Rukajärvellä on vuonna 1921 ammuttujen muistomerkki ja kylän itäpuolella Kotškoman tien varressa jatkosodan rintamalinjan muistoksi pystytetty tykki.^[32][33]

Kunnassa on Onnanjoen sekä Ontajärven–Pisiniemen retkeilyreitit^[34]. Ontajärvellä on kehitetty perhemajoitusta^[28].

• Generalnyi plan Rugozerskogo selskogo poselenija Mujezerskogo munitsipalnogo raiona Respubliki Karelija. Tom II: Materialy po obosnovaniju. Pojasnitelnaja zapiska 2012. Petrozavodsk: Galana. Viitattu 27.10.2013. (venäjäksi)
• Istoriaja Karelii s drevneiših vremjon do naših dnei. Petrozavodsk: Periodika, 2001. ISBN 5-88170-049-X
• Härkönen, Iivo (toim.): Karjalan kirja. Porvoo–Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1932.
• Pokrovskaja, I. P.: Naselenije Karelii. Petrozavodsk: Karelija, 1978.
• Shema territorialnogo planirovanija munitsipalnogo obrazovanija ”Mujezerski munitsipalnyi raion”. Tom I: Pojasnitelnaja zapiska k materialam po obosnovaniju muezersky.ru. 2011. Petrozavodsk. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 27.10.2013. (venäjäksi)

Jatkosodan Rukajärvi kirjallisuudessa ja elokuvassa:

• Lauri Kumlin: Rukajärven suunnan taistelut, 1950.
• Onni Palaste: Raappanan miehet, Rukajärven sissit (dokumenttikirja); Korpisodan sankarit
• Antti Tuuri, Rukajärvi-sarja: Rukajärven tiellä, Rukajärven aika, Rukajärven linja
• Olli Saarela: Rukajärven tie, elokuva; perustuu Antti Tuurin Rukajärvi-sarjaan sekä Elämä isänmaalle -kirjaan.
• Konstantin Somov: Sibirski batalon. Barnaul 2011. Altailaisen pataljoonan sotamuistoja Rukajärveltä. (venäjäksi)

• Rukajärven kunta Mujejärven piirin sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
• Rukajärven koulun sivusto (venäjäksi)
• Rukajärvi Karjalan tasavallan matkailusivustolla (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)