Radio tulee hulluksi

Hurjien laskuvarjohyppy- ja murtoreportaasien jälkeen radiotoimittaja Toivo Teräsvuori pettyy, kun hänelle tarjotaankin juttukeikkaa maatalousnäyttelyssä. Sen sijaan Teräsvuori päättää radioteknikkoystävänsä Laakson kanssa tehdä radioraportin piilomikrofonin kanssa: hän menee kyselemään Kappeliin ihmisiltä erikoisia kysymyksiä nähdäkseen, mitä he reagoivat. Suunnitelma kuitenkin epäonnistuu, kun omituiset kysymykset herättävät väkijoukossa kalabaliikin.

Teräsvuorta aletaan epäillä hulluksi, eikä tilannetta helpota yhtään, että hänen on nähty puhuvan itsekseen. Paikalle kutsuttu poliisi toimittaa Teräsvuoren mielisairaalaan, jossa hän vain vitsailee tilanteelle. Vitsailu koituu kohtalokkaaksi, kun sairaalan tutkijat alkavatkin yllättäen epäillä, että hän todella on mielisairas. Teräsvuori pelästyy kuullessaan, mitä tutkimuksia hänelle aiotaan tehdä, ja päättää tehdä kaikkensa onnistuakseen karkaamaan mielisairaalasta. Elokuvassa nähdään cameoroolissa sen ajan nyrkkeilyn Euroopan mestari Elis Ask.

Elokuva sai varsin myönteisiä arvioita monilta aikalaiskriitikoilta. Eugen Terttulan (Suomen Sosialidemokraatti) mukaan syynä oli se, että "parodia-aines, joka viime kerralla (elokuvassa Radio tekee murron) ainoastaan pilkahti näkyviin, on tällä kertaa hallitsevana". Jörn Donner (Vapaa Sana) kiittää, että elokuva "pyrkii älylliseen leikinlaskuun, [- - ja] huumori eroaa suuresti tavanomaisesta elokuvahuumorista, Rovaniemen markkinoitten törkeydestä".^[1]

Moni kuitenkin paheksui mielisairaalan käyttöä parodian aiheena. Nimimerkki S-m (Hufvudstadsbladet) katsoi ettei ollut pelkästään mautonta vaan myös vahingollista, että esimerkiksi kaikki hoitajat ja lääkärit on tehty idiooteiksi.^[1]