Päivän Sanomat

Lehden perustamisessa olivat mukana SAK, eräät sen jäsenliitot ja TUL,^[3][4] jotka rahoittivat^[5] Aarre Simosen perustamaa lehteä.^[6]

Päivän Sanomia julkaisi SDP:n opposition elokuussa 1957 perustama Kustannusosakeyhtiö Päivän Sanomat. Lehti ilmestyi vuoden 1957 aikana neljä kertaa viikossa ja vuoden 1958 alusta lähtien viikon jokaisena päivänä. Vuoden 1958 lopulla lehden levikki oli noussut 23 000:een, mikä lähenteli silloisia Suomen Sosialidemokraatin levikkilukuja.^[7] Helmikuussa 1959 Kustannusosakeyhtiö Päivän Sanomien suurimmaksi osakkaaksi tuli rekisteröimätön yhdistys Kansanvaltaisen Yhteiskunnan Tuki.^[8] Lehti painettiin Yhteistyön kirjapainossa helmikuusta 1959 alkaen. Päivän Sanomat ilmestyi tuolloin kuudesti viikossa kahdeksansivuisena.^[9]

SDP:n eheytysneuvotteluissa 1960-luvun alkupuolella Päivän Sanomat oli jatkuvasti keskeinen kiistelyn kohde. SDP:n neuvottelijat asettivat aina yhdeksi sovinnon ensimmäisistä ehdoista Päivän Sanomien lakkauttamisen, kun taas TPSL:n taholta lehteä pidettiin vain yhtenä osana kokonaiseheytyksestä.^[10] Vuodesta 1963 lehti painettiin Kirjapaino Kursiivissa.^[3][10]

Neuvostoliitto ja sen liittolaismaat tukivat kannattamattoman lehden taloutta esimerkiksi siten, että kirjapaino Kursiivi sai ostaa Itä-Saksasta painokoneen pilkkahinnalla ja neuvostoliittolainen uutistoimisto APN tilasi Kursiivilta painotöitä ylihintaan.^[3] Lehden on epäilty saaneen Neuvostoliitosta myös salaista rahoitusta ja julkaisseen vastapalveluksena Neuvostoliiton toiveiden mukaisia uutisia, jotka sosiaalidemokraattisessa lehdessä saivat enemmän uskottavuutta kuin ne olisivat kommunistien lehdissä saaneet.^[11]

Päivän Sanomat julkaisi 25. maaliskuuta 1972 artikkelin ”Suomen äärioikeisto hakee ohjeensa Washingtonista”, jossa mustamaalattiin oikeistopoliitikko Georg C. Ehrnroothia.^[11][12] Artikkelissa viitattiin kahteen kirjeeseen, jotka Ehrnrooth oli vuosina 1970 ja 1971 lähettänyt yhdysvaltalaiselle kongressiedustajalle Edward J. Derwinskille, ja artikkelin yhteydessä julkaistiin osittainen valokopio toisesta kirjeestä. Ehrnroothin tehtyä rikosilmoituksen päätoimittaja Santala ja jutun kirjoittanut toimittaja Taisto Pohjola tuomittiin sakkoihin painovapauslain rikkomisesta, sillä kirje oli julkaistu ilman kirjoittajan lupaa. Suojelupoliisi arveli salaiseksi luokitellussa muistiossa, että kirjeiden anastaminen ja julkaisu lehdessä oli KGB:n tarkkaan harkittu hyökkäys Ehrnroothia vastaan, sillä Ehrnroothin perustama Express-lehti oli aiemmin paljastanut KGB:n Albert Akulovin harjoittavan Suomessa vakoilua.^[11][1][13] Santala tapasi säännöllisesti Akulovia.^[11]

Päivän Sanomat lakkasi ilmestymästä vuoden 1972 lopulla, ja sen seuraajaksi perustettiin vuoden 1973 alussa Päivän Uutiset, joka ilmestyi vuoteen 1975 saakka. Kustannusosakeyhtiö Päivän Sanomien omaisuus siirtyi Kirjapaino Kursiivin omistukseen helmikuussa 1973.^[14]

• Matti Kurjensaari 1957–1959
• Henry Lindbergh vt. 1959–1960
• Ola Wikström 1960–1962
• Eero Santala 1962–1972

Lähde:^[3]