Neandertalinihminen

Neandertalinihminen kehittyi Euroopassa vähitellen heidelberginihmisestä 500 000–200 000 vuotta sitten.^[1] Jotkut pitävät neandertalilaista omana ihmislajinaan ja nykyihmisen ja denisovanihmisen sisarlajina, mutta jotkut määrittelevät sen ihmisen (Homo sapiens) yhdeksi alalajiksi.^[2]

Neandertalinihminen ei ole nykyihmisen edeltäjä. Se ilmeisesti kuitenkin risteytyi jossain määrin nykyihmisen kanssa tämän levittyä Afrikan ulkopuolelle, koska ei-afrikkalaisilta nykyihmisiltä on löydetty neandertalinihmisen kanssa yhteisiä geenejä, joiden uskotaan olevan peräisin neandertalilaisilta.^[3]

Neandertalinihmisen fossiileja on löydetty Euroopasta, Lähi-idästä ja Keski-Aasiasta. Pohjoisimmat löydöt ovat pohjoisesta Saksasta, läntisimmät Portugalista, itäisimmät Kazakstanin Teshik-Tashista, ja eteläisimmät eteläisestä Israelista.^[1] Joidenkin mukaan Suomen Karijoella sijaitsevasta Susiluolasta on löytynyt merkkejä sadan tuhannen vuoden takaisesta neandertalilaisasutuksesta, mutta käsitys ei ole yleisesti hyväksytty.^[4]

Neandertalilaiset elivät lauhkean ilmaston alueilla. Kun jääkaudet viilensivät ilmastoa, neandertalilaiset siirtyivät etelämmäksi, sillä he eivät tulleet toimeen mannerjäätikön reunan lähellä. He suosivat merenrannikoita, lehti- ja sekametsää sekä avoimia aroja tai heinikkomaata. Sisämaassa he asuivat aina järvien tai jokien rantojen läheisyydessä.^[5] Koska merenpinta on nykyisin korkeammalla kuin jääkausien aikana, monet neandertalilaisten silloisista asuinpaikoista ovat peittyneet veden alle.^[6]

Neandertalilaisten lukumääristä on annettu erilaisia arvioita. Yleinen arvio on 70 000, mutta jotkut arvioivat määrän olleen enimmilläänkin vain 3 500.^[7] Vuonna 2009 valmistuneiden geenitutkimusten perusteella on arvioitu, että neandertalilaisten kokonaismäärä oli enimmiltään joitakin tuhansia yksilöitä.^[8] Geneetikko Svante Pääbon mukaan neandertalinihmisen perimän kirjo on pieni, joten sen on täytynyt olla ainakin joinain aikoina harvalukuinen.^[9] Juha Valsteen vuonna 2015 julkaiseman arvion mukaan neandertalilaisia eli yhdellä kertaa ilmastosta riippuen ehkä 10 000–100 000 yksilöä.^[10] Vuonna 2022 arvioitiin, että Siperian neandertalilaispopulaatio oli hyvin pieni, ehkä vain joitakin tuhansia ihmisiä.^[11]

 

Neandertalinihminen sai nimensä Saksassa sijaitsevasta Neanderlaaksosta, josta lajin luita ensimmäisen kerran löytyi vuonna 1856. Löytäjät luulivat niitä luolakarhun luiksi, mutta luonnontieteiden opettaja Johann Fuhlrott tunnisti saamansa aivokopan yläosan, otsaluun, raajojen luut ja lantion osan ihmisen jäännöksiksi. Luiden erikoiset piirteet selitettiin aluksi monin eri tavoin: ”barbaariseksi ja villiksi roduksi”, vammautuneeksi nykyihmiseksi, venäläiseksi kasakaksi, tai keltiksi.^[12] Vuonna 1863 geologian professori William King esitti löytöjen edustavan kokonaan omaa lajiaan, jolle hän ehdotti nimeksi löytöpaikan mukaan Homo neanderthalensis.^[13] Laakson nimen alkuosa Neander on kreikkaa ja tarkoittaa ’uusi ihminen’, mutta laakso oli tosin saanut nimensä jo ennen fossiililöytöjä.^[14]

Neanderlaakson pohjalta löytyi myöhemmin lisää neandertalilaisten luunpalasia. Nykyisin oletetaan, että paikalle oli haudattu ainakin kolme yksilöä.^[15] Ensimmäisenä löydetty yksilö oli sairastanut riisitautia ja nivelreumaa.^[16]

Belgiasta oli löydetty neandertalilaislapsen kallo jo vuonna 1829, mutta se tunnistettiin neandertalilaiseksi vasta vuonna 1926. Lajin määrityksen jälkeen muitakin varhaisia löytöjä pystyttiin tunnistamaan. 1800-luvun lopulla neandertalinihmisen jäännöksiä löytyi jo useista paikoista Euroopassa.^[17] Belgian Spystä vuonna 1886 löytyneet neandertalilaisfossiilit varmistivat lopullisesti kyseessä olleen muinaisen, erillisen ihmistyypin eikä vain epämuodostuneita nykyihmisiä.^[18]

Neandertalinihmisen on aiemmin arveltu olleen ihmisen edeltäjä. Käsityksestä luovuttiin lopullisesti vasta 1900-luvun lopulla, kun havaittiin paikkoja, joissa nykyihminen oli elänyt jo ennen neandertalilaista tai samaan aikaan sen kanssa.^[19]

Ensimmäisten neandertalilaislöytöjen aikoihin evoluutioteoriansa esitellyt Charles Darwin oli kiinnostunut löydöistä, mutta ei itse osallistunut keskusteluun. Vuonna 1870 hän esitti – sinänsä oikein, mutta huonoin perustein – että neandertalilainen ei voinut olla nykyihmisen edeltäjä liian suuren aivokoppansa yläosan vuoksi.^[18]

2010-luvulla neandertalilaisen löytöpaikkoja tunnetaan jo lähes sata ja yksilöitä yli 400.^[20] Eräs tärkeimmistä neandertalilaisten DNA:n löytöpaikoista sijaitsee Tšagirskajan luolassa eteläisessä Siperiassa, Altaivuorten juurella. Poikkeuksellisen laajasta geeniaineistosta on muun muassa selvinnyt, että Tšagirskajan asukkaat olivat läheisempää sukua Euroopassa tuohon aikaan eläneille lajitovereilleen kuin siperialaisessa Denisovan luolassa aiemmin eläneille neandertalilaisille. Neandertalilaisia vaelsi Altaille ainakin jo 120 000 vuotta sitten. Tšagirskajan asukkaiden on täytynyt siis olla paljon myöhäisemmän muuttoaallon perillisiä, sillä sieltä löytyneiden jäännösten ikä on noin 54 000 vuotta.^[11]

Vielä pitkälle 1900-luvulle asti neandertalilaisen arveltiin liikkuneen ihmisapinamaisessa, kumarassa asennossa. Sen älykkyyttä myös aliarvioitiin sen kallon rakenteen johdosta.^[17] Neandertalilaista pidettiin usein raakana, tyhmänä ja alkukantaisena ihmisen ja simpanssin välimuotona sekä rasististen uskomusten mukaan niin sanottujen alempien nykyihmisrotujen sukulaisena.^[21] Virheelliset ja kielteiset käsitykset alkoivat muuttua ja tarkentua vasta 1950-luvulla. Nykykäsityksen mukaan neandertalilaiset olivat altruistisia ja empaattisia sekä monin tavoin hyvin inhimillisiä.^[22] He osasivat puhua, eivätkä olleet karvojen peitossa kuten oli luultu, ja he osasivat valmistaa monipuolisia aseita ja asumuksia, ja he kävelivät ryhdikkäässä pystyasennossa.^[23]

Neandertalilaiset olivat nykyihmistä 10–15 senttimetriä lyhyempiä mutta yhtä painavia. Miehet olivat keskimäärin pituudeltaan 164 senttimetriä ja painoltaan noin 65 kilogrammaa, ja naiset 155 senttimetriä ja 51 kilogrammaa. He olivat ruumiinrakenteeltaan vankkoja: paksuluisia, lihaksikkaita ja hyvin vahvoja.^[24] Yksilöiden välillä oli jonkin verran vaihtelua, vaikkakin ehkä vähemmän kuin nykyihmisillä.^[10] Ruumiinrakenteensa kannalta neandertalinihminen kesti jääkausien kovia pakkasia suuremman lihasmassansa ansiosta paremmin kuin nykyihminen. Tasapainoelinten perusteella on päätelty neandertalinihmisen olleen hieman nykyihmistä kömpelömpi.^[25]

Neandertalilaisten lantio ja rintakehä olivat leveät, ja rintakehä leveni kartiomaisesti alaspäin eikä jatkunut tynnyrimäisesti, kuten nykyihmisellä. Kyynärvarret ja sääret olivat nykyihmisen raajoja suhteellisesti lyhyemmät, kuten myös sormet. Alaraajojen luut olivat huomattavan paksut, luuaines tiheää ja nivelet suuret. Olkaluun poikkileikkaus oli ellipsinmuotoinen eikä pyöreä kuten nykyihmisellä. Oikean käsivarren luut olivat erityisesti miehillä paksummat kuin vasemman, mikä kertoo oikeakätisyydestä ja siitä, että he käyttivät keihäitään työntökeihäinä. Raajoissa sekä solis- ja kylkiluissa ja myös kallossa oli paljon murtumia, jotka olivat parantuneet vaihtelevasti.^[26]

 

Neandertalilaisilla oli suuri pää ja suuret kasvot. Heidän aivokoppansa oli pitkä ja matala, otsa vietti jyrkästi taakse, ja silmien päällä oli voimakkaat luupaksunnokset eli kulmakaaret. Heillä oli kookas nenä ja suuret silmäkuopat. Leukakyhmy puuttui, ja kasvojen keskiosa työntyi eteenpäin.^[24] Nenä oli kookas ja ulostyöntyvä. Etuhampaat olivat lapiomaiset, kärjistä kuluneet ja taaksepäin kiertyneen näköiset. Poskihampaiden takana oli tyhjä tila. Takaraivossa oli kookas pullistuma.^[27] Neandertalinihmisellä oli suuret silmät.^[28]

Mitattujen neandertalinihmisen aivokoppien keskimääräinen tilavuus on 1 420 cm³ eli hiukan nykyihmistä enemmän. Vaihteluväli on 1 200–1 740 cm³.^[29] Naisten aivot olivat 200 cm³ miehen aivoja pienemmät.^[30] Neandertalilaisen isoaivojen kuorikerros oli kuitenkin heikommin kehittynyt kuin nykyihmisellä.^[31]

Joidenkin tutkijoiden mukaan neandertalilaisen älylliset kyvyt olivat nykyihmistä heikommat. Joidenkin tutkijoiden mukaan näköhavaintojen käsittely vei suuren osan aivokapasiteetista, ja näköhavaintoihin erikoistuneet alueet saattoivat haitata ryhmätyötaitojen kehittymistä^[28]. Eräiden tutkijoiden mukaan neandertalit eivät kuitenkaan välttämättä olleet nykyihmistä tyhmempiä vaan olivat yhtä kykeneviä hienostuneeseen käyttäytymiseen kuin nykyihminen.^[32] Jotkut tutkijat ovat arvioineet neandertalilaisten hautaustapojen ja luolamaalausten viittaavan kykyyn ajatella symbolisesti ja ajatella abstraktisti.^[33][34] Toisaalta tiedetään, että nykyihmislasten aivot kasvavat hitaasti, mikä antaa lapselle aikaa kehittyä älyllisesti. Neandertalilaisilla aivojen kasvu oli kuitenkin vieläkin hitaampaa. Tämä ei yksin todista lajin älykkyydestä, mutta tutkijat ovat löytäneet myös muuta tukea tälle olettamukselle.^[33]

Osa neandertalilaisista oli vaaleaihoisia, vihreäsilmäisiä ja punatukkaisia.^[24] Erään tutkimuksen mukaan neandertalinihminen olisi ollut pigmentaation suhteen polymorfinen.^[35] Erään tutkimuksen mukaan nykyihmisen punainen pigmentti olisi neandertalinihmiseltä peräisin.^[36]

Neandertalilaismiehet elivät keskimäärin 40-vuotiaiksi ja naiset vain 35-vuotiaiksi ilmeisesti synnytyskomplikaatioiden johdosta. Lapsikuolleisuus oli hyvin korkea.^[37]

Neandertalinihmisellä oli todennäköisesti jonkinlainen puhekyky, tosin ei välttämättä niin kehittynyt kuin nykyihmisellä. Kurkunpäänsä korkean sijainnin johdosta olisi neandertalilaisen todennäköisesti ollut vaikeampi tuottaa yhtä monia äänteitä kuin nykyihminen.^[38] Neandertalinihmisillä oli suhteellisen kireät äänihuulet, joten neandertalinihmisen ääni oli keskimäärin korkeampi kuin nykyihmisen.^[39] Saksalaisen Max Planck -instituutin tutkijan Johannes Krausen mukaan neandertalilaisilla oli sama FOXP2-geeni, joka nykyihmisellä yhdistetään kykyyn muodostaa puheääntä. Geeni on ilmeisesti kehittynyt jo 300 000 vuotta sitten.^[40][41]

DNA-analyysin perusteella tiedetään, että neandertalilaiset elivät pienissä toisistaan erillä olevissa populaatioissa. Geneettinen diversiteetti oli vähäistä ja sisäsiittoisuus yleistä.^[42][43] Tšagirskajan aineistosta sisäsiittoisuutta on havaittu paljon enemmän kuin missään tunnetussa nykyihmisyhteisössä ennen tai nykyisin. Tutkimustulos vastaa sukupuuton partaalle joutuneiden eläinlajien geenipoolin tilaa. Se tukee pohdintoja, joiden mukaan sisäsiittosuuden aiheuttama rapautuminen saattoi olla yksi neandertalilaisten sukupuuttoon vaikuttaneista tekijöistä. Toisaalta, äidiltä perityssä mitokondio-DNA:ssa osoittautui olevan paljon enemmän vaihtelua kuin isältä saaduissa Y-kromosomeissa. Ei tiedetä, koskiko naisten liikkuvuus vain Altain yhteisöjä vai neandertalilaisia yleensä.^[11]

Yhdessä ryhmässä oli tavallisesti 8–16 henkeä, joista puolet lapsia. Ryhmät olivat useimmiten suurperheitä, jotka naapuriryhmien kanssa muodostivat klaanin tai heimon.^[44] Altaivuorilla eläneen ryhmän geenitutkimuksen perusteella ryhmät olivat virilokaalisia eli koostuivat toisilleen sukua olevista miehistä ja toisista ryhmistä tulleista naisista.^[45] Ryhmät saattoivat lyöttäytyä yhteen esimerkiksi metsästyksen ajaksi.^[24]

Neandertalilaisten elämä oli rankkaa, sillä monesta fossiilista on löytynyt merkkejä elinaikana saaduista vammoista. Jotkin vammoista olivat johtaneet elinikäiseen haittaan. Vammautuneetkin yksilöt olivat kuitenkin eläneet pitkään, mikä kertoo siitä, että neandertalilaiset pitivät huolta ryhmänsä avuttomimmistakin jäsenistä, niin vammautuneista kuin vanhuksistakin.^[46]

114 neandertalilaisten pääkalloista tehdyn tutkimuksen mukaan neandertalilaisten elämä ei ollut väkivaltaisempaa kuin nykyihmisen elämä.^[47]

Neandertalilaiset asuivat yleensä kodassa tai alkeellisessa majassa. Luolissa saatettiin asua talvisin, jolloin niissä oli lämpimämpää kuin ulkona, vaikkakin kosteaa.^[48] Majojen sisällä poltettiin nuotioita lämmön ylläpitämiseksi.^[44] Majat rakennettiin usein sateelta ja auringolta suojaavan kalliolipan alle, jyrkänteen tyveen, jollaisia muualla Euroopassa on enemmän kuin Suomessa.^[49] Majojen rungot ja seinät tehtiin puiden oksista tai rangoista, riu’uista ja parista pystytolpasta. Seinäriu’ut tuettiin kivillä ja seinät katettiin jollain tuulelta ja vedeltä suojaavalla materiaalilla. Aroilla puut saatettiin korvata mammutin luilla ja syöksyhampailla. Neandertalilaiset käyttivät monia asumuksiaan vain lyhytaikaiseen asumiseen, joskin he saattoivat palata niille vuosittain.^[50]

 

Neandertalilaiset käyttivät samaa esinettä usein moniin eri tehtäviin, eikä esineitä tehty yhteen tiettyyn tarkoitukseen. Heidän esineistönsä ei myöskään juurikaan muuttunut ajan tai paikan myötä, mikä kertoo teknisestä pysähtyneisyydestä ja sopeutumattomuudesta muutoksiin.^[51] Neandertalilaiset käyttivät yhdistelmätyökaluja ja -aseita, joissa puuvarteen oli kiinnitetty kivinen kärki. Terät kiinnitettiin nahkahihnalla tai pihkalla. Kivityökalut valmistettiin naputtamalla kiveä pehmeällä vasaralla, niin sanotulla Levallois’n tekniikalla. Tavallisimpia työkaluja olivat hienot, veitsimäiset sirpaleet, jotka oli irrotettu iskuytimestä, sekä käsikirveet ja keihäät.^[52]

Neandertalilaiset metsästivät iskukeihäillä, jotka piti survaista läheltä eläimeen. Kalastuskoukkuja tai harppuunoita ei ole löytynyt. Erään arvion mukaan neandertalinihmisen käsikirveen teko vaati 111 iskua neljässä työvaiheessa siinä kun nykyihmisen käsikirves vaati 251 iskua yhdeksässä työvaiheessa.^[53]

Neandertalilaiset valmistivat koruja simpukankuorista ja kaunisvärisistä kivistä. Simpukankuorista on löytynyt väriaineiden jäänteitä, mikä saattaa viitata ihon koristeluun.^[54]

Neandertalilaiset muokkasivat eläinten nahoista vaatteita, mutta he eivät osanneet ommella.^[24] He kaapivat nahan puhtaaksi rasvasta, ja sitten pehmittivät ja venyttivät nahan. Reunoihin tehtiin reiät, joiden läpi pujotettiin lankaa.^[55] Neandertalilaisten jalkineita ei ole vielä löydetty.^[56]

Vuonna 2018 julkaistussa tutkimuksessa kaikki tutkitut kuusi neandertalilaista vaikuttavat käden lihaksista luihin jääneiden jälkien mukaan käyttäneen elämänsä aikana usein tarkkuusotetta. Tarkkuusotetta käytetään tarkkuutta vaativissa käden töissä kuten räätälin työssä. Samaan aikaan eläneet nykyihmiset vaikuttavat käyttäneen useammin voimaotetta.^[57]

Neandertalilaisen moustier-kulttuurin esineet olivat edistyneempiä kuin sitä edeltäneiden kulttuurien esineet. Neandertalilaisten ja varhaisten nykyihmisten kulttuureita kutsutaan yhteisnimityksellä keskipaleoliittiset kulttuurit.^[58]

Kehittyneempien yläpaleoliittisten châtelperronin- ja uluzziankulttuurien on myös arveltu saattaneen olla neandertalilaisten kulttuureita siinä kuin nykyihmisenkin. Yleinen käsitys on, että ensin mainittu oli neandertalilainen ja jälkimmäinen nykyihmisen kulttuuri.^[59] Châtelperronin kulttuuriin 40 000 vuoden takaa kuuluu taidokasta koruesineistöä.^[60]

Luista analysoitujen typpi- ja hiili-isotooppien perusteella neandertalilaisten ruokavalio oli yksipuolisempi kuin samaan aikaan Euroopassa eläneen nykyihmisen. Neandertalilaiset söivät runsaasti etenkin suurriistaa kuten peuroja, mammutteja, biisoneita ja hevosia.^[61] Neandertalilaiset metsästivät vaanimalla saalistaan metsän suojissa ja käymällä sen kimppuun lähietäisyydeltä.^[25] He myös keräilivät kasveja kuten pähkinöitä ja siemeniä. Aterioiden jäännöksistä on päätelty, että rannikoilla eläneet yhteisöt kalastivat ja söivät simpukoita.^[61] Neandertalilaiset harjoittivat mahdollisesti myös rituaalista kannibalismia.^[62]

Rotevasta ruumiinrakenteestaan johtuen neandertalilaiset tarvitsivat kaksinkertaisesti ravintoa nykyihmiseen verrattuna.^[25] Neandertalilaisten fossiilit paljastavat heidän nähneen usein nälkää ja monen heistä kärsineen lapsena riisitaudista.^[63]

Ruoan valmistuksessa neandertalilaiset eivät tavoitelleet vain ruoka-ainesten muuttamista helpommin sulavaan muotoon, vaan myös niiden maun parantamista. Neandertalilaiset eivät kypsentäneet tulella vain lihaa ja syöneet kasveja raakoina, vaan he käsittelivät kasveja monilla tavoilla. He esimerkiksi liottivat linssejä, mahdollisesti nahkapussukoissa. Neandertalinihmiset eivät kuorineet käyttämiään linssejä, mikä jätti niihin katkeraa makua. Tätä he yrittivät välttää juuri liottamalla ja murskaamalla linssit ennen paistamista. Tämän lisäksi neandertalinihmiset maustoivat ruokaansa esimerkiksi villisinapilla. Toisin sanoen neandertalilaisilla oli kulinaarista kulttuuria.^[64]

Neandertalilaiset hautasivat joskus kuolleensa. Vainaja saatettiin peittää punamultaan tai okraan, tai hautaan asetettiin työkaluja. Neandertalilaisten mahdollisista uskomuksista tai seremonioista ei tiedetä mitään.^[65]

Nykyisin arvellaan, että neandertalinihminen hävisi Euroopasta suhteellisen pian sen jälkeen, kun nykyihminen saapui sen elinalueille 45 000 vuotta sitten. Neandertalilaisten arvellaan kadonneen Euroopasta lopullisesti noin 40 000 vuotta sitten.^[66]

Nykyihmisen ja neandertalinihmisen luita ei ole löydetty eri luolista samasta kerrostumasta. Nykyhminen levittäytyi Eurooppaan noin 45 000–40 000 vuotta sitten, joten neandertalinihminen ja nykyihminen elivät rinnan korkeintaan 5 000 vuotta ja paikoin risteytyivät^[67]. Nykyihminen levisi laajalle Euroopassa noin 42 000 vuotta sitten.^[68][69] Neandertalinihminen katosi noin 40 000 vuotta sitten^[70][71]. Moustierin kulttuuri hävisi noin 43 000–39 000, keskimäärin 40 500 vuotta sitten.^[72][73] Tuolloin hävisivät myös nykyihmisiltä vaikutteita saaneet neandertalinihmisten kulttuurit, joista tunnetuin on Chatelperronin kulttuuri.^[74][75] Noin 41 500 vuotta sitten oli kylmä Hasselo-stadiaali, joka on voinut jouduttaa neandertalinihmisen tuhoa^lähde?.

Tarkkaa syytä neandertalilaisten katoamiselle ei tiedetä. Häviämisen syiksi on arveltu sitä, että nykyihmiset tappoivat neandertalilaiset, ehkä jopa söivät heitä.^[76] Ehkä nykyihmiset toivat mukanaan tauteja, jotka surmasivat neandertalilaiset.^[77]

Niillä seuduilla, joilla nykyihminen ja neandertalilainen tulivat hyvin toimeen keskenään, neandertalilaiset saattoivat kadota sulautumalla lukumäärältään suurempiin nykyihmisiin.^[78] Pienistä ja erillään olevista populaatioista johtuva sisäsiittoisuus saattoi olla yksi häviämisen syistä.^[43]

Monet tutkijat arvelevat, että monipuolisina ja kekseliäinä nykyihmiset pystyivät sopeutumaan muuttuviin luonnolosuhteisiin neandertalilaisia paremmin.^[79][80] Nykyihmisen kehittämä kieli mahdollisti osaltaan käyttäytymisen joustavuuden. Ilmasto saattoi muuttua vanhoihin tapoihinsa kangistuneille neandertalilaisille liian vaativaksi jopa ilman nykyihmisen vaikutustakin, sillä myös nykyihmisen lukumäärät vähenivät huomattavasti viimeisen jääkauden huipun aikana.^[77] Iberian niemimaalta neandertalinihminen hävisi tutkimuksen mukaan samaan aikaan kun ilmasto kuivui ja kylmeni äkisti, mikä vei neandertalilaisilta riistan ja juomaveden.^[81] Campi Flegrei -supertulivuoren purkausta 40 000 vuotta sitten on myös esitetty häviämisen syyksi.^[82] Campi Flegrein purkautumisen jälkeen neandertalien jäänteitä on löytynyt vain lännestä Espanjan ja Ranskan alueilta ja tuulensuunta oli purkauksen aikaan itään päin.^[83]

Joidenkin tutkijoiden mukaan neandertalilainen kuitenkin sopeutui muuttuviin ympäristöoloihin yhtä hyvin kuin nykyihminen.^[84] Joidenkin tutkijoiden mukaan ei ole todisteita siitä että neandertal hävisi sukupuuttoon nykyihmistä heikompien kognitiivisten kykyjen vuoksi. Osa sisäsiittoisista miespuolisista neandertaleista oli lisääntymiskyvyttömiä ja osa neandertaleista lisääntyi nykyihmisten kanssa.^[85] Neandertalien erottuva geenilinja ja populaatio hävisivät.^[84]

Geneetikko Svante Pääbon ja David Reichin 2010 julkaiseman vertailututkimuksen mukaan neandertalinihmiset ja maapallon nykyihmisväestöt ovat erittäin todennäköisesti risteytyneet pienissä määrin. Afrikan ulkopuolella elävien nykyihmisväestöjen solutumien geenien dna:sta 1–4 prosenttia on tullut neandertalinihmiseltä. Sen sijaan Saharan eteläpuolisilta joruboilta ja saneilta ei neandertalilaista perintöainesta löydetty lainkaan.^[86] Itäaasialaisilla on 15–30 prosenttia enemmän neandertalin geenejä kuin eurooppalaisilla.^[87]

2012 esitettiin vaihtoehtoisena teoriana nykyihmisen ja neandertalilaisten geenien yhtäläisyyden selittyvän todennäköisemmin lajien yhteisillä esi-isillä kuin risteytymisellä.^{[88][89]selvennä}

Nykyihmisen ja neandertalinihmisen risteytymisen on alun perin päätelty tapahtuneen vain Lähi-idässä pian nykyihmisen lähdettyä Afrikasta noin 50 000–60 000 vuotta sitten, mutta Pääbon mukaan Euroopasta on löytynyt todisteita myös sitä myöhemmistä risteymistä.^[90] On löydetty myös viitteitä siitä, että nykyihminen on saattanut risteytyä myös Keski-Aasian Altaivuoriston neandertalilaispopulaation kanssa.^[91]

Kun nykyihmisen ja neandertalilaisen linjat kohtasivat toisensa uudelleen yli puolen miljoonan vuoden erilläänolon jälkeen, ne olivat jo kehittyneet biologisen yhteensopivuutensa äärirajoille. Sen seurauksena hybridien hedelmällisyys oli selvästi pienentynyt.^[92]

Neandertalilaisten perimästä kaikkiaan 20 prosenttia taltioitui nykyihmisen perimään; loppuosa on kadonnut.^[93]

Risteytymisen seurauksena nykyihmisen perimään tuli neandertalilaisen perimää aluksi 3–6 prosenttia. Ajan mittaan luonnonvalinta on vähentänyt osuuden noin kahteen prosenttiin.^[92]

Nykyihmisen neandertalinihmiseltä saamat geenit ovat peräisin naispuolisten nykyihmisten ja miespuolisten neandertalilaisten risteytymisestä, sillä nykyihmiseltä ei ole löydetty neandertalilaisten MT-DNA:ta, joka kertoisi neandertalilaisten osuudesta esiäideissämme. Tämä voi johtua siitä, että nykyihmismiesten ja neandertalilaisnaisten risteytymistä ei tapahtunut, siitä, että tällaiset jälkeläiset jäivät äitiensä neandertalilaisyhteisöihin ja kuolivat sukupuuttoon, tai siitä, että tällaiset jälkeläiset olivat lisääntymiskyvyttömiä.^[94] Myöskään neandertalilaismiesten Y-DNA:ta ei ole nykyihmiseltä löydetty. Tämä viittaa tutkijoiden mukaan siihen, että neandertalmiesten ja nykyihmisnaisten yhteiset poikalapset eivät ehkä olleet kovinkaan elinkelpoisia tai hedelmällisiä.^[95]

Nykyihmisen oletetaan saaneen neandertalien perimästä ainakin joitakin HLA-1 geenejä.^[96] Nykyihmisen immuunijärjestelmä on perinyt tehokkuutensa neandertalinihmiseltä.^[33] Monet nykyihmiset kantavat neandertalilaisten geenejä, koska ne auttoivat esivanhempiamme sopeutumaan elämään muualla kuin Afrikassa.^[97]

• Valste, Juha: Apinasta ihmiseksi. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-26538-1
• Valste, Juha: Ihmislajin synty. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2012. ISBN 978-952-222-332-6
• Valste, Juha: Neandertalinihminen – kadonnut lajitoveri. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2015. ISBN 978-952-222-598-6

• Pääbo, Svante: Neandertalilainen. Kadonnutta perimää etsimässä. ((Neanderthal Man. In Search of Lost Genomes, 2014.) Suomentanut Veli-Pekka Ketola) Helsinki: Art House, 2015. ISBN 978-951-884-544-0

• Uusin tieto neandertalinihmisen ja nykyihmisen suhteesta, Tieteessä tapahtuu 7/2010
• Anniina Wallius: Neandertalilaiset osoittautuvat yhä älykkäämmiksi. Radion kulttuuriuutiset, Yle.
• Archeology.About.com: Neanderthals - Study Guide (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Genetic research confirms that non-Africans are part Neanderthal. Eurekalert 17.7.2011. (englanniksi)