Mirror’s Edge

 

Mirror’s Edgessä pelaaja ohjaa ensimmäisen persoonan näkökulmasta ketteräliikkeistä kuriiria, Faithia, joka suunnistaa läpi suurkaupungin hyppimällä katonharjojen välillä, juoksemalla pitkin seiniä ja tunkeutumalla rakennusten ilmastointikanaviin. Liiketekniikat perustuvat parkouriin ja free runningiin.^[17] Kameran kuvakulma liikkuu hahmon liikkeiden mukana: esimerkiksi juoksunopeuden kasvaessa kameran ylösalainen liike tihenee ja hahmon tehdessä kuperkeikan kamera seuraa mukana.^[18][19] Faithin raajojen ja vartalon näkyvyyttä käytetään liikevoiman ilmentämiseen. Käsivarsien heiluminen ja askelpituus kasvavat nopeuden mukaan, ja raajat ojentuvat pitkien hyppyjen aikana.^[18][20]

Pelaajan on pyrittävä säilyttämään Faithin liikevoima läpi fyysisesti vaihtelevien toimintojen, jotta liikekokonaisuudesta rakentuisi nopea ja saumattomasti jatkuva.^[21] Mikäli Faithilla ei ole tilannekohtaisesti vaadittua liikenopeutta, hän todennäköisesti putoaa kohdetta tavoitellessaan.^[22] Kontrollit on luotu yksinkertaisiksi tilannesidonnaisuudella; hyppypainikkeella voi loikkimisen ja esteiden yli kiipeämisen lisäksi juosta myös seiniä pitkin. Juoksusta tehty kyykkykomento puolestaan liu’uttaa hahmon esteiden ali, ja pitkän hypyn jälkeen painettuna se saa Faithin tekemään pehmeän laskun ukemilla. Kyykkypainiketta ilmassa painamalla sankaritar vetää jalat koukkuun ja pystyy hyppäämään korkeampien esteiden yli tai hiukan pitemmälle.^[22][23][14]

Peli sisältää ”Runner Vision” -näkötilan, joka värjää punaisella värillä pelin etenemisen kannalta merkittäviä ympäristön osia, kuten ovia ja putkia.^[22] Pelin edetessä vihjeet kuitenkin vähenevät, mutta pelaaja voi myös kytkeä ominaisuuden kokonaan pois päältä.^[21] Mirror’s Edgen graafinen tyyli pohjautuu puhtaiden päävärien käyttöön ja vaalean hohtavaan kaupunkiympäristöön. Toinen pelaajan avuksi kehitetty järjestelmä on aikaa hidastava ”Reaction Time”, jonka ansiosta liikerataansa voi suunnitella menettämättä liikkeenjatkuvuutta tai taktista etulyöntiasemaa.^[23]

Mirror’s Edgen pelattavuus keskittyy ensisijaisesti parhaan etenemisreitin löytämisen taistelun jäädessä sivurooliin. Faith voi käyttää aseita, mutta pelin voi myös läpäistä ampumatta yhtään vihollista.^[24] Vihollisia pystyy riisumaan aseista, mutta niissä on käytettävänä vain yksi lipas.^[21] Aseiden kantaminen hidastaa myös Faithin vauhtia. Tämä lisää strategisia elementtejä ketteryyden ja tulivoiman väliselle painottelulle.^[24][22]

Mirror’s Edgessä on perinteisen kampanjan lisäksi myös ”time attack” -pelimuoto, jossa pelaajan täytyy suorittaa erityistehtäviä mahdollisimman lyhyessä ajassa. Parhaimmat tulokset voi lähettää internetin tulostaulukoille, jonka kautta pelaajat voivat ladata haamu-uusintoja muiden suorituksista ja kisata niitä vastaan.^[25][26] Kentät aukeavat kampanjan läpäisemisen jälkeen. Tuottaja Tom Ferrerin mukaan aika-ajojen osuudet Mirror’s Edgessä ovat lyhyitä, ”jotta niitä voisi hioa ja tulla entistä nopeammaksi”.^[27]

Mirror’s Edgen tapahtumat sijoittuvat nimeämättömään suurkaupunkiin, jonka totalitaarinen hallinto valvoo kaikkea sähköistä viestintää. Hallinnon tavoitteena on vähentää rikollisuutta ja poistaa kaikki hallintoa vastustava toiminta. Kaupungin tulevassa pormestarinvaalissa ehdolla on kaupungin nykyinen pormestari Callaghan, jonka aikomuksena on säilyttää tiukka valvonta. Vastassaan hänellä on uusi ehdokas, Robert Pope, joka lupaa muutosta kaupungin elämään.

Pelissä ohjataan euraasialaista Faith Connorsia, kuriiria, jonka tehtävänä on kuljettaa kaupungissa viestejä, jotka muuten jäisivät hallinnon valvovan silmän alle. Kuriirit käyttävät kaupungissa liikkumiseen parkouria. Tavallisesti hallinto on jättänyt kuriirit rauhaan, mutta nyt se on tuntemattomasta syystä kriminalisoinut heidät ja haluaa saada heidät kiinni tavalla tai toisella. Kuriirien kriminalisoinnin takia Faithin kaksoissisko Kate on kidnapattu. Faithin tehtävänä on selvittää kidnappaaja ja paljastaa hallinnon salaisuudet.

Faith saa tietää ystävältänsä Celesteltä, että hänen sisarensa Kate on joutunut ongelmiin Popen toimistolla. Kun Faith saapuu paikalle, hän löytää sisarensa Popen ruumiin luota. Kate kertoo, että hänet on lavastettu syylliseksi Popen murhaan, ja pyytää Faithia selvittämään, mistä lavastus johtuu. Faith löytää Popen kädestä paperilapun, jossa lukee ”Icarus”. Toiselta juoksijalta, Jacknifelta, hän saa tietää, että turvallisuuspäällikkö Ropeburn saattaisi olla mukana Popen murhassa. Faith kuulustelee Ropeburnia, mutta ennen kuin hän ehtii paljastaa mitään, tuntematon salamurhaaja murhaa Ropeburnin.

Vailla muita lähteitä Faith tutkii turvallisuusyritystä, joka auttaa poliisia juoksijoiden kiinniottamisessa. Hän saa selville että yritys on kehittänyt ”Project Icarus” -ohjelman, jolla on tarkoitus harjoittaa ihmisiä parkourissa juoksijoiden jahtaamiseen. Todistusaineiston avulla Faith pääsee Ropeburnin tappajan jäljille ja päätyy satamaan. Hän saa selville että tappaja on Celeste, joka on vaihtanut puolta säästääkseen oman henkensä – hän suosittelee samaa Faithille. Poliisi saapuu paikalle, ja Celesten onnistuu karata.

Faith vapauttaa Katen poliisisaattueesta kaupungin keskellä. Hän palaa tukikohtaan ja huomaa, että sinne on hyökätty ja että hänen tukihenkilönsä Merc on kuolemaisillaan. Merc kertoo, että Kate on otettu uudestaan kiinni ja että häntä pidetään tällä hetkellä pormestari Callaghanin toimistolla. Faith saapuu toimistolle, tuhoaa palvelinhuoneen ja nousee sen jälkeen katolle, jossa Jacknife pitää Katea hallussaan aseen avulla. Jacknife paljastaa olevansa osa Project Icarusta ja että hänen tavoitteenaan oli houkutella juoksijat ulos piiloistaan. Hän yrittää viedä Katen helikopterilla pois, mutta Faith hyppää sisään ja potkaisee hänet ulos toiselta puolelta. Faith auttaa Katea pelastautumaan putoavasta helikopterista.

Lopputekstien aikana media kertoo, että Faithin toimet ovat vain tehostaneet Project Icarusta. Faith ja Kate ovat edelleen etsittyjä Popen murhasta. Koska palvelimet ovat alhaalla, väestöä kehotetaan välttämään sähköisiä viestintävälineitä.

Vuonna 2007 DICE:n luova ohjaaja Ben Cousins kertoi GameIndustry.bizille suunnittelevansa ”jonkin tuoreen ja mielenkiintoisen” projektin kehittämistä. Hän aavisteli tarvetta luoda vaihteeksi jotakin Battlefield-sarjastaan poikkeavaa.^[29]

Computer and Video Games -lehti paljasti kesäkuussa 2007, että DICE on työstämässä Mirror’s Edge -nimistä videopeliä, jonka oletettiin ”ravistavan [ensimmäisen persoonan ammunnan] lajityyppiä”.^[30] Electronic Arts julkisti pelin virallisesti heinäkuussa 2007. Pelistä näytettiin visuaalinen demonstraatio Game Developers Conferencessa helmikuussa 2008.^[23] Varsinaisesta pelaamisesta koostuvaa kuvamateriaalia nähtiin kuitenkin vasta Sonyn PlayStation Day -tapahtumassa Lontoossa 6. toukokuuta 2008.^[31]

Mirror’s Edgellä on muista peleistä poikkeava visuaalinen tyyli, joka koostuu kirkkaista pääväreistä ja kliinisen vaaleasta ympäristöstä. Owen O’Brienin mukaan tyylivalinta antaa pelaajalle mahdollisuuden keskittyä ”Runner Visionin” ohjastukseen. Värit toimivat myös terveyspisteiden indikaattorina, sillä ne haalenevat Faithin vahingoittuessa.^[28] Koska Mirror’s Edgen kehitys aloitettiin ennen DICEn luoman Frostbite Enginen valmistumista, peli joutui turvautumaan Epic Gamesin Unreal Engine 3 -moottoriin. DICE ja Illuminate Labs kehittivät siihen lisäksi ”Beast”-nimisen valaistusjärjestelmän, joka korosti Mirror’s Edgen tyyliä. Kyseisen ohjelmiston uutuuksiin lukeutui muun muassa värien ja valojen heijastusominaisuudet.^[2][32] Kameran vapaa liikkuminen aiheutti paikoitellen ongelmia – kuten mahdollista pahoinvointia – joten kehittäjät lisäsivät ruudun keskelle pienen ristikon. Se toimi aseiden tähtäimenä ja katseen keskipisteenä lieventääkseen huimausta. Ristikon lisäksi (jonka voi myös kytkeä pois päältä) ruudulla ei ole lainkaan muita merkkejä tai mittaristoja.^[28][33]

Mirror’s Edgen prologi-luvun sisältävä demoversio julkaistiin PlayStation Storessa 30. lokakuuta 2008 ja Xbox Live -verkkopalvelussa seuraavassa kuussa.^[34] DICE ilmoitti, että Mirror’s Edge on saavuttanut kulta-aseman ja sen konsoliversiot ilmestyisivät marraskuun kolmastoista päivä.^[35] 16. tammikuuta 2009 julkaistiin myös Windows-versio,^[8] joka sisälsi Nvidian PhysX-fysiikkamoottorin. Mirror’s Edge käyttää Steamista tilattua versiota lukuun ottamatta SecuROM-DRM-ohjelmistoa.^[36][37]

Peli ajautui EA:n ja Kaliforniassa sijaitsevan kehitysstudion, EDGE Gamesin, väliseen konfliktiin syyskuussa 2009. EA lähetti hakemuskirjeen yhdysvaltalaiselle patenttivirastolle, jossa anoi EDGE Gamesin rekisteröimien tuotemerkkien purkamista.^[38] Pyyntö lähetettiin sen jälkeen, kun EDGE Games oli toistuvasti uhannut EA:n mukaan yritystä Mirror’s Edge -nimikkeen laittomasta käytöstä. Lausunnossaan EA kertoi: ”Vaikka tämä vaikuttaa pieneltä ongelmalta EA:lle, me uskomme että kiistan purkaminen on oikea menettelytapa kehittäjien yhteisölle.”^[39] EDGE Gamesin johtaja Tim Langdell vastasi kieltävästi ja vakuutti, ettei ikinä uhannut EA:ta oikeudenkäynneillä ja että neuvottelut Edge-tavaramerkin käytöstä tapahtuivat ystävällisissä merkeissä. Langdell väitti, että EA vain ”pelasi aikaa” ja luopui rekisteröinnin yrittämisestä jo syyskuussa 2008.^[40] EA:n puhemies kertoi jälkikäteen, että heidän pyrkimyksensä epäonnistui ja hakemus arkistoitiin.^[41]

DICE teki ennakkotilaustarjouksiin liittyvää yhteistyötä useiden eri myyjien kanssa. GameCrazysta tilanneet asiakkaat saivat kylkiäisenä Mirror’s Edge -teemaisen t-paidan ja koodin, jolla pystyi avaamaan pelin aika-ajo-ominaisuuden. Koodi sisältyi myös GameStopin tarjoukseen, jossa jaettiin pelistä tuttuja Runner Bag -laukkuja.^[42] Brittiläinen Game-jälleenmyyjä tarjosi niin ikään aiheeseen liittyviä t-paitoja, ja Electronic Artsin kotisivuilta pelin ostaneet saivat pelin logolla varustetun laukun.^[43][44]

DICE kertoi vuoden 2008 Comic-Con-tapahtumassa julkaisevansa Mirror’s Edge -aiheisen sarjakuvakirjan, joka luotaisiin DC Comicsin omistaman WildStorm-kustantamon avustuksella.^[45] Sarjakuvan piirroksista vastasi Matthew Dow Smith ja tarinan käsikirjoituksesta Rhianna Pratchett.^[46]

Electronis Arts julkisti vuonna 2008 Mirror’s Edgen musiikkialbumin, joka sisälsi ruotsalaisen Lisa Miskovskyn esittämiä rinnakkaisversioita ”Still Alive” -kappaleesta. Laulujen säveltämiseen osallistui useita eri artisteja, kuten Solar Fields, Benny Benassi, Junkie XL, Paul van Dyk, Teddybears ja Armand van Helden. Vaikka ”Still Alive” on myös Portal-videopelin päätöskappaleen nimi, laulut eivät ole yhteyksissä toisiinsa.^[47] Albumi julkaistiin 11. marraskuuta 2008 nimikkeellä Still Alive – the Remixes.^[48] Toukokuussa ilmestyi myös Solar Fieldsistä tutun muusikon, Magnus Birgerssonin, säveltämä virallinen soundtrack, Mirror’s Edge Original Videogame Score.^[49][50]

Mirror’s Edge sai julkaisunsa jälkeen suurimmilta osin myönteistä palautetta, mutta se jakoi myös vahvasti mielipiteitä. Kansainvälistä arvostelumenestystä mittaavalla Metacritic-sivustolla sen valikoitujen arvostelupisteiden painotettu keskiarvo on Windows-versiolla 81 % ja konsoleilla 79 %.^[15][54][55] Vuoden 2008 E3-messuilla Mirror’s Edgelle myönnettiin myös palkintoja: IGN ja 1UP nimesivät sen vuoden ”parhaaksi toimintapeliksi” ja GameTrailers antoi sille ”parhaan uutuussarjan” palkinnon.^[68]

Official Xbox Magazine -lehti antoi pelille 9,5 pistettä kymmenestä ja kehui ”pelattavuuden mahtavaa tuntumaa”.^[66] Computer and Videogames kutsui peliä ”upeaksi ja ainutlaatuiseksi kokemukseksi, vaikka lyhyet ampumisosuudet eivät ylläkään pelin muulle tasolle”.^[69] Gamasutran Ian Bogost kommentoi Mirror’s Edgeä omaperäiseksi ”ammuntapeliksi, joka saa vihaamaan ampumista”.^[70] Multimediasivusto IGN kutsui peliä ”sävähdyttäväksi ja tyylikkääksi”, mutta ”pelisarjan ensimmäiseksi osaksi, joka vielä kokeilee siipiään”.^[63] Edge-lehti otti kriittisemmän kannan ja moitti muun muassa kenttien suppeutta; ”Mirror’s Edgeä voi tulkita kahdella päinvastaisella näkökannalla, joista me ilmeisesti edustamme sitä vähemmän anteeksiantavaa”.^[58] GameSpotin Kevin VanOrd kuvaili virheettömien ja sulavien liikkeiden onnistuneita sarjoja ”erittäin riemastuttaviksi ja nautinnollisiksi”. Hän oli toisaalta myös sitä mieltä, että peli kaatuu oman pelattavuutensa jalkoihin, sillä pitkäveteiset pulmat ja hämärät tehtävät ”lyövät jarrun päälle”. Muista kriitikoista poikkeamatta myös VanOrd kiinnitti huomiota pelin visuaaliseen suunnitteluun, joka näytti hänen mielestään ”kauniilta ja puhtaalta”. Hän päätti arvostelunsa toteamukseen: ”Mirror’s Edge on monia asioita: virkistävä, raivostuttava, tyydyttävä ja hämmentävä. Se ei sovi kaikille.”^[62]

Pelit-lehden Tapio Salminen nosti esille pelin visuaalisen laadun ja totesi, ettei ole ”vähään aikaan nähnyt yhtä viimeisteltyä graafista designiä”. Salminen kommentoi äänipuolen olevan vähintään yhtä komea, ja että sen kolmiulotteinen tunnelma ”lisää maailmaan viimeisen realismin silauksen”. Hän kehui yleisesti ottaen pelin nerokasta ideaa ja toimivia kontrolleja, mutta moitti loppupuolen ”kiirehtimiskohtia”, joissa toiminta katkeaa yrittämisen ja erehtymisen kaavaan. Ilman edellä mainittua vikaa Salminen olisi ollut valmis nimeämään Mirror’s Edgen vuoden peliksi.^[14] Pelaaja-lehden Janne Pyykkösen mielestä liikkuminen tuntuu ja näyttää luonnolliselta, mutta ampuminen on pelin huonoin puoli. Hänen mielestään jo pelkkä ajatuskin poliisien tappamisesta on älytöntä, sillä protagonisti on kansalaisaktivisti eikä massamurhaaja. Pyykkösen mukaan ”pyssyleikin” olisi voinut jättää kokonaan pois, sillä sen myötä haastavatkin paot muuttuvat ”perusteurastukseksi”. Kritiikkiä herätti myös ”melko turha juoni”, joka noudattaa samaa kaavaa ja paranee vasta loppua kohden. Pyykkönen ei kuitenkaan tyrmännyt Mirror’s Edgeä täydellisesti – vaikka kuvailikin pelikokemusta laimeaksi – sillä hän kehui erityisen paljon tunnelmaa ja visuaalista puolta.^[67]

Pelinkehittäjät asettivat tavoitteeksi myydä peliä noin kolme miljoonaa kappaletta,^[71] mutta ensimmäisen viikon lukemat olivat vaatimattomia; arviolta 30 000.^[72] Helmikuuhun 2009 mennessä peli oli myynyt EA:n mukaan yli miljoona kappaletta.^[73]

 

Electronic Arts ilmoitti joulukuussa 2008 kehittävänsä Mirror’s Edgeen seitsemää uutta aika-ajokenttää, jotka julkaistaisiin seuraavan kuun puolella. Owen O’Brienin mukaan liikkumisen vapaus ja ensimmäisen personaan kontrollit olivat olleet siihen mennessä pelin suosituin ominaisuus, joten he päättivät sisällyttää ne ladattavaan lisäsisältöön ”puhtaimmassa muodossaan”.^[74] Julkaisu viivästyi helmikuuhun asti, jolloin kahdeksan kenttää sisältävä Time Trial Map Pack ilmestyi ladattavaksi kaikille alustoille.^[75] PlayStation 3 sai yksinoikeudella myös yhdeksännen lisäkentän.^[76]

Pelistä luotiin myös sivustakuvattu Mirror’s Edge 2D -selainpeli, jonka kehitti Borne Games ja julkaisi Electronic Arts. Pelin idea on hyvin samankaltainen kuin esikuvallansa, ja se käyttää Bornen Fancy Pants Adventuresin muokattua pelimoottoria.^[77] Mirror’s Edge 2D:stä julkaistiin yhden kentän kattava beetatestaus 11. marraskuuta 2008, ja se laajeni kattamaan kolme kenttä seuraavan vuoden helmikuussa. Kehittäjän kotisivuilla kerrotaan, että ”täysiversio Mirror’s Edge 2D:stä on julkaistu, mutta olemme vielä beetavaiheessa”.^[78] 3D-grafiikalla sekä dynaamisilla kamerakulmilla toteutetut iPhone- ja iPod Touch -versiot julkistettiin joulukuun alussa 2009.^[79][80] Niiden oli määrä ilmestyä jo tammikuussa 2010, mutta julkaisu viivästettiin pidemmälle alkuvuoteen. IPad-versio saatiin kuitenkin markkinoille huhtikuun 1. päivä.^[81]

Owen O’Brien ehdotti vuonna 2008, että ”tarina jota kerromme tällä hetkellä, on ikään kuin kolmiosainen trilogia”.^[82] Videogamer.comin vuonna 2009 pitämässä haastattelussa EA Gamesin varapääjohtaja Patrick Söderlund varmisti, että Mirror’s Edgen jatko-osa olisi jo kehitteillä.^[83] DICE:n Karl-Magnus Trodesson kuitenkin kiisti väitteet, sillä yhtiö ei ollut virallisesti julkistanut projektia.^[84]

Vuonna 2013 EA ja DICE julkaisivat trailerin ja tiedon siitä, että Mirror’s Edge 2 on kehitteillä. Tarkkaa valmistumisaikaa ei kuitenkaan kerrottu julkisuuteen.^[85] Kesäkuussa 2015 Microsoft paljasti seuraavan pelin nimeksi Mirror’s Edge Catalyst. Peli on esiosa alkuperäiselle pelille ja sijoittuu avoimeen pelimaailmaan, Glass-nimiseen kaupunkiin. Peli tulee käyttämään Frostbite 3 -pelimoottoria ja tarinan päähenkilönä on edelleen Faith.^[86]

• Pelin viralliset kotisivut (englanniksi)
• Mirror’s Edge MobyGamesissa (englanniksi)
• Mirror's Edge Wiki (englanniksi)